Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan 80-lukua vaikka en ole elänyt silloin
26.02.2024 |
Katson valokuvia 80-luvulta ja voin vain kuvitella millaista silloin oli elää, mutta kertomusten ja kuvien peruseella kaipaan sitä aikaa. Olisinpa elänyt silloin, kaikki vaikutti olevan paremmin.
Kommentit (174)
On hyvä tuoda esiin, että 80-luvullakin tässä maassa ihmisiä eli hyvin erilaisissa oloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se oli hienoa aikaa, ala asteella pidettiin pojat sinisiä verkkareita kun punainen väri oli kommari
homoja ei ollut missään ja homo oli haukkumasana
tuli pitkätukkahevi muotiin
kouluissa oli apu ja erityisluokat vammaisille häiriköille, opettajia kunnioitetiin ja opettaja saattoi heittää liidulla tai nostaa rinnuksista seinälle
erästäkin kaveria sanottiin loppuelämän paska-peteksi kun ope nosti sen rinnuksista naulakkoon huppariinsa ja paskat tuli housuun
tuli indie musa muotiin ja Kansasin levy Power ilmestyi, oli Eppu Normaalia eikä kukaan tiennyt mistäään rappipaskasta
bändit soittivat itse instrumentteja, oli kitarasankareiden aika myös
eikä ollut älypuhelimia, soitettiin lankapuhelimella pari kertaa viikossa , tuli commodore 64 ja sitä pelattiin
ei internettiä oli muita harrastuksia ja näki ihmisiäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, se oli ihanaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Luultiin, että parempaan päin ollaan menossa, mutta eipä oltu. Mentiin huonompaan.
Mun äiti sanoi mulle kerran, että hankki mut (ainoan lapsensa, synnyin -89) koska silloin oli varma fiilis ainoastaan paremmasta tulevaisuudesta. Uskoivatkohan ihan kaikki Suomessa varmasti parempaan tulevaisuuteen? Eikö kukaan nähnyt, että se ilo ja varmuus voisi joskus loppua?
Ei nähnyt, muttei kaikki mennyt mukaan asuntokuplaan. Ihan niinkuin ei viime vuosinakaan.
Johtuiko se järkkymätön usko tulevaisuuden autuuteen siitä, että kommunismi naapurissa oli kuolinvuoteellaan? Ja luultiin, ettei naapurista enää koskaan ole uhkaa? Vai jostain muusta?
Johtuiko se järkkymätön usko tulevaisuuden autuuteen siitä, että kommunismi naapurissa oli kuolinvuoteellaan? Ja luultiin, ettei naapurista enää koskaan ole uhkaa? Vai jostain muusta?
80-luvun lopulla ei muistaakseni moni vielä uskonut Neuvostoliiton ajan loppumiseen. En muista, oliko se kesä 1988 vai 1989, kun olin kesätöissä ja elettiin "kulutusjuhlan" aikaa. Idänkauppa veti ja työkaveri otti kulutusluoton lomamatkaa varten. Kulutusluoton korot sai vähentää verotuksessa. Yksi toinen kesätyöntekijä ennusti, että kulutusjuhlaa seuraa romahdus. Hän vakuutti, että se tulee. Se jäi mieleeni, koska en osannut kuvitella, mitä sitten tapahtuu.
80 luvulla parasta oli kultturirikkauden puute. Sitten tuli 90 luku
Nostaisin esiin vielä ( TJEU : Munkkivuori ), että oikeasti lapset hoitivat sosiaalisoinnin keskenään. OLivat hyvin onnellisia ilman vuotuisia Kanarian-matkoaan.
Mä en vieläkään ymmärrä, miksi aikuise/lapset/netti/digitaalisuus rikkoivat hyvin toimivan mallin. Hyvin usein leikkien ja pelien jälkeen puhuttiin tuntikaupalla sekaporukassa. Netti - ei, ei , ei. Ekat pusut. Ja se loputon jaarittelu, jota käydään nyt vauvalla aggressiivisesti käytiin pihalla. Myös murrosiässä, ihan kivojan noi on. Mennäks Foorumille, iskekää mut - olen ujo.
Steissillä kovanaama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku oli paljon ankeampaa kun luulet. Ei ollut tietokonepelejä eikä minkäänlaista internettiä. Ei striimausta, jos Lassie tuli kello 5 torstaina, niin silloin oli oltava television ääressä kello 5 torstaina. Toki maailma oli myös viattomampi jollain tapaa.
Vierailija kirjoitti:
se oli hienoa aikaa, ala asteella pidettiin pojat sinisiä verkkareita kun punainen väri oli kommari
Heh mä asun Latviassa ja vielä 7-10 v sitten tääl oli totaalinen nou-nou pitää punaista hiuspantaa... Laitoin sen työpaikkani juhliin ja sain kovasti moitteita ja vaatimuksia ottaa se pois... Samasta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nettiä.
Ei juoksevaa vettä.
Ei suihkua.
Jääkylmä ja pimeä ulkovessa.
Tv vain ajoittain - joskus jopa värillisenä.
Kovatöinen puulämmitys. Aamulla oli joskus hitusen yli 10 astetta sisällä.
Yksinkertaista ja halpaa ruokaa. Pizzasta, pastoista ja hampurilaisista ei tietoakaan.
Lada.
Tuskin AP kestäisi viikkoakaan.
Oma lapsuudenkotini on täysin samanlainen nyt kuin 80-luvulla -teknologia. Suora sähkölämmitys, puita kantaa lisäksi isäni 81 v. nytkin. Keittiössä ja kylppärissä kaikki kuten nytkin -bidee. Lisäksi toki jätteet poltettiin takapihalla "polttopytyssä" ja omat muovivaippani esim. haudattiin maassa olevaan monttuun. Kauppa oli 200m päässä, nyt 6 km. Syötiin paljon kalaa, uunmakkaraa, täytettyjä suolaisia lettuja, hernaria, pihvi kotitekoisilla ranskalaisilla ja kanttarellikastikkeella oli tuttu käsite hirvestäjäperheessä. Söin lihaa enemmän kuin nyt, tosin ensimmäiset naudanlihani varmaan vasta teininä. Hedelmiä ja vihanneksiakin oli. Puuroja syötiin enemmän kuin nyt ja sushiraja sekä susiraja oli kaukana, nyt molemmat ihan lähellä. Commodore 64 oli kova kasarin lopulla! t. vm -81
Se oli ihanaa kun HIV tuli !
Ei mitään parannuskeinoa ja tuskallinen kuolema !
Loikkarit palautettiin nliittoon jossa joutuivat Siperiaan tai mielisairaalaan.
Dementoutunut pressa hallitsi Maalaisliiton avustuksella.
Hill street blues jakso russians are coming ei esitetty ilman selitystä
Ihana kasari !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah hah. Meillä oli ihan nykyaikaiset mukavuudet sisävessa ja kylpyamme. Nuoriso kokoontui massoina kaupungin keskustaan seurustelemaan ja tutustumaan toisiinsa, jenkkiautoilla pörrättiin ja kuunneltiin musiikkia autostereoista
Seppälä möi halpaa muotia. Anttilasta ostettiin bambuverhoja ja riisipaperivarjostimia.
Olihan se onnellista aikaa
Aloittajan ikäpolvella käynyt säkä. Suuri vaara ollut että olisi 80-luvulla lentänyt viemäriin. Mutta onneksi on lentänyt muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
se oli hienoa aikaa, ala asteella pidettiin pojat sinisiä verkkareita kun punainen väri oli kommari
homoja ei ollut missään ja homo oli haukkumasana
tuli pitkätukkahevi muotiin
kouluissa oli apu ja erityisluokat vammaisille häiriköille, opettajia kunnioitetiin ja opettaja saattoi heittää liidulla tai nostaa rinnuksista seinälle
erästäkin kaveria sanottiin loppuelämän paska-peteksi kun ope nosti sen rinnuksista naulakkoon huppariinsa ja paskat tuli housuun
tuli indie musa muotiin ja Kansasin levy Power ilmestyi, oli Eppu Normaalia eikä kukaan tiennyt mistäään rappipaskasta
bändit soittivat itse instrumentteja, oli kitarasankareiden aika myös
eikä ollut älypuhelimia, soitettiin lankapuhelimella pari kertaa viikossa , tuli commodore 64 ja sitä pelattiin
ei internettiä oli muita harrastuksia ja näki ihmisiäkin
Muut hyviä, mutta suomalainen musiikki oli täyttä paskaa. Laulutaito puuttui melkein jokaiselta.
tajuutteko millenialistipaskapäät että se OLI JUURI PARASTA kun ei ollut internettiä eikä älypuhelimia, ihmisillä oli elämää ja kerätiin vinyylilevyjä! amen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut että silloin oli jokaisessa kaupungissa ja kaupunginosassa oma poliisiasema ja posti.
Poliisiasemaa en kyllä muista. Tuskin sille olisi ollut paljon tarvettakaan.
Kyllä pienimmilläkin kylillä tapeltiin sen kylän ainoan grillin edessä. Nimenomaan kasarilla.
80-luku tuntui minusta sellaiselta uuden ajan alulta, paskanruskea ja myrkynvihreä 70-luku jäi taakse, ja pirteämpi, optimistisempi ja iloisempi 80-luku tuli tilalle, tuli uutta tekniikkaa koteihin, kuten vhs videot, tietokoneet, jne., musiikki, elokuvat, tv-sarjat, muoti, autot, kaikki oli merkittävästi erilaista ja modernia 70-lukuun verrattuna. Rakennettiin paljon uutta, uusia rakennuksia ja vanhoja purettiin niiden tieltä, samoin muutakin infrastruktuuria kuten väyliä ja niiden parannuksia.
Kotimaan matkailu oli vilkasta, paljon karavaanareita kesäisin liikenteessä, kasarin jälkipuolella meilläkin oli vaunu jonka kanssa matkailtiin pitkin Suomea, käytiin Ruotsin ja Norjankin puolella, ja esim. niissä huvipuistoissa (olin lapsi kasarilla). Vieläkin Puuhamaassa kesällä 1988 ajamani nelipyörämönkijä on ainut kerta kun olen kyseisellä vekottimella ajanut, hauska vehje.
90-luku oli sitten radikaali pettymys heti alkuunsa :/ Eikä enää koskaan olla päästykään takaisin 80-luvun tasolle, esim. julkisissa palveluissa. Lähiöissä oli tosiaan postikonttorit, lähikauppoja, joka kunnassa oma poliisilaitos, ei ollut terveyskeskusten käyntimaksuja, sehän olisi ollut väärin veloittaa samasta palvelusta kahteen kertaan, ensin korkeinta veroina ja sitten vielä käyntimaksuna, mutta nykyään sekin vääryys on runnottu läpi :/
Autoissakaan ei ollut mitään käyttömaksua tai ajoneuvoveroa, sekin tuli 90-luvun lamassa ja jäi pysyväksi rasitteeksi :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, se oli ihanaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Luultiin, että parempaan päin ollaan menossa, mutta eipä oltu. Mentiin huonompaan.
Mun äiti sanoi mulle kerran, että hankki mut (ainoan lapsensa, synnyin -89) koska silloin oli varma fiilis ainoastaan paremmasta tulevaisuudesta. Uskoivatkohan ihan kaikki Suomessa varmasti parempaan tulevaisuuteen? Eikö kukaan nähnyt, että se ilo ja varmuus voisi joskus loppua?
Ei nähnyt, muttei kaikki mennyt mukaan asuntokuplaan. Ihan niinkuin ei viime vuosinakaan.
Johtuiko se järkkymätön usko tulevaisuuden autuuteen siitä, että kommunismi naapurissa oli kuolinvuoteellaan? Ja luultiin, ettei naapurista enää koskaan ole uhkaa? Vai jostain muusta?
Tämä tapahtui vasta 90-luvulla ja pahensi Suomessa lamaa, jonka jälkeen tuli pitkäaikaistyöttömyydet ja säästöohjelmat. 80-luvulla oli aikamoinen ennustajaeukko, jos uskalsi ennustaa NL:n romahdusta. Moni ehkä toivoi sitä, jos ei ollut mukana idänkaupassa, mutta ei olisi ääneen sanonut.
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli paljon ankeampaa kun luulet. Ei ollut tietokonepelejä eikä minkäänlaista internettiä. Ei striimausta, jos Lassie tuli kello 5 torstaina, niin silloin oli oltava television ääressä kello 5 torstaina. Toki maailma oli myös viattomampi jollain tapaa.
Tietokonepelit oli kyllä jo kasarilla. Vic 20 ja Commodore 64. Toki hieman toista kuin nykyiset pelit.
Oman vaimon rais kaus ei ollut Suomen lain mukaan vielä rikos 1980-luvulla, mutta nykyään se muka on sitä?
80-luvun eläneenä (5-15v) se oli kyllä niin hyvää aikaa ettei parempaa ole ikinä ollut omassa elämässä, ja muutenkin länsimaiden varmaan historian paras vuosikymmen. Joitain tavaroita on vieläkin jokapäiväisessä käytössä 80-luvulta, esim. kirjoituspöytä jolta kirjoitan tätäkin viestiä on vuodelta 1981, kun menin ekaluokalle kouluun. Hauska ajatella että tällä pöydällä olen joskus tehnyt peruskoulun kotiläksyjäkin, nyt tämän päällä on läppäri ja monitoimitulostin-skanneri. Pöydän nurkalla on tosin kynänteroitin, sekin 80-luvulta ja näkyy olevan kestoiältään ikuinen :)
se oli hyvää aikaa ennen kuin meistä tuli EU:n orjia ja rutiköyhiä...