Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan 80-lukua vaikka en ole elänyt silloin
26.02.2024 |
Katson valokuvia 80-luvulta ja voin vain kuvitella millaista silloin oli elää, mutta kertomusten ja kuvien peruseella kaipaan sitä aikaa. Olisinpa elänyt silloin, kaikki vaikutti olevan paremmin.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas kaipaan 50- ja 60-lukua. Sitä amerikkalaista ja perhekeskeistä.
Silloin sai Suomessa kaupasta hampurilaisia pakasteenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nettiä.
Ei juoksevaa vettä.
Ei suihkua.
Jääkylmä ja pimeä ulkovessa.
Tv vain ajoittain - joskus jopa värillisenä.
Kovatöinen puulämmitys. Aamulla oli joskus hitusen yli 10 astetta sisällä.
Yksinkertaista ja halpaa ruokaa. Pizzasta, pastoista ja hampurilaisista ei tietoakaan.
Lada.
Tuskin AP kestäisi viikkoakaan.
80-luvulla syötiin hampurilaisia, pizzaa ja pastaa. Ne oli ihan normaaleja ruokia.
Nykyisin makaronilaatikon nimeksi tulisi pastalaatikko. 😂
Itse olen aina ihaillut 60-lukua ja ajatellut kuuluvani sinne. Ihan illuusiotahan tämä on, koska en ole elänyt 60-luvulla. Ymmärrän, että silloin ihan arkisten kotitöiden hoitaminen oli aikaavievää ja raskastakin, kun ei ollut kaikkia nykypäivän vempeleitä. Silti 60-luku tuntuu päässäni upealta.
Koulussa opetettiin ja opittiin. Mikä se on kun joku toimii oikein hyvin, pitää kaikki muuttaa. Sama se on nykypäivän orgnisaatioissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ihaillut 60-lukua ja ajatellut kuuluvani sinne. Ihan illuusiotahan tämä on, koska en ole elänyt 60-luvulla. Ymmärrän, että silloin ihan arkisten kotitöiden hoitaminen oli aikaavievää ja raskastakin, kun ei ollut kaikkia nykypäivän vempeleitä. Silti 60-luku tuntuu päässäni upealta.
https://areena.yle.fi/1-77343
https://areena.yle.fi/1-321368
https://areena.yle.fi/1-1435431
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ihaillut 60-lukua ja ajatellut kuuluvani sinne. Ihan illuusiotahan tämä on, koska en ole elänyt 60-luvulla. Ymmärrän, että silloin ihan arkisten kotitöiden hoitaminen oli aikaavievää ja raskastakin, kun ei ollut kaikkia nykypäivän vempeleitä. Silti 60-luku tuntuu päässäni upealta.
https://areena.yle.fi/1-77343
https://areena.yle.fi/1-321368
https://areena.yle.fi/1-1435431
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut että silloin oli jokaisessa kaupungissa ja kaupunginosassa oma poliisiasema ja posti.
Ja puhelinkoppeja oli kaikkialla, taajamissa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah, se oli ihanaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Luultiin, että parempaan päin ollaan menossa, mutta eipä oltu. Mentiin huonompaan.
Mun äiti sanoi mulle kerran, että hankki mut (ainoan lapsensa, synnyin -89) koska silloin oli varma fiilis ainoastaan paremmasta tulevaisuudesta. Uskoivatkohan ihan kaikki Suomessa varmasti parempaan tulevaisuuteen? Eikö kukaan nähnyt, että se ilo ja varmuus voisi joskus loppua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että olisi aika pettymys, jos oikeasti joutuisi takaisin 80-luvulle. Ihan tuoksujen, ruuan makujen, työtehtävien ja perusarjen kannalta voisi olla aika karua. Mutta tämä on sikäli helppoa, että mikään ei estä kokeilemasta tällaista elämää.
Syöt vain ruokaa, mitä olisi saanut 80-luvun Suomesta ja hankit ainekset vain tavoilla, jotka olisivat toimineet silloin. Luovut kaikista suoratoistopalveluista. Rajoitat ostokset samaan määrään vaihtoehtoja, et osta mitään iltaisin etkä sunnuntaisin.
Ehkä tällaisella minimalismikuurilla ja hieman tarkemmalla suunnittelulla ja yksinkertaistamisella elämä tosiaan paranisi.
Niin ja telkkarista ei todellakaan katsota kuin kolmea kanavaa, Dallas tai dynastia tuli perjantaisin jolloin telkkarissa tuli ohjelmaa 10 uutisten jälkeen. Telkkarissa alkoi ohjelmat noin 17:30 pikku kakkosella. Kännykästä pi
Silloin ihmiset tapasi toisiaan aktiivisesti, aina oltiin jonkun kaverin luona. Aikuiset kävi kyläilemässä joka viikko. Sitä paitsi oli se puhelinnumero jonne pystyi kaikki soittaa ja puhuttiin samaan aikaan monien kanssa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, se oli ihanaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Luultiin, että parempaan päin ollaan menossa, mutta eipä oltu. Mentiin huonompaan.
Mun äiti sanoi mulle kerran, että hankki mut (ainoan lapsensa, synnyin -89) koska silloin oli varma fiilis ainoastaan paremmasta tulevaisuudesta. Uskoivatkohan ihan kaikki Suomessa varmasti parempaan tulevaisuuteen? Eikö kukaan nähnyt, että se ilo ja varmuus voisi joskus loppua?
Ei nähnyt, muttei kaikki mennyt mukaan asuntokuplaan. Ihan niinkuin ei viime vuosinakaan.
Ah kultainen 80- luku..uusi talo maaseudulla, äiti ja isä olivat terveitä, vahvoja. Kauppa- auto, kirjastoauto ja maitoauto pysähtyivät postilaatikolla. Sain telmiä ja juosta vapaana ulkona, oli turvallista ja katselin taivaan sineen ilman huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin saman ikäinen 1984 kuin nyt (63 v.), niin jäisin lokakuussa eläkkeelle. Nyt joudun odottamaan vielä monta vuotta.
Asuntolainan korko oli 12 %.
Mutta sen sai vähentää verotuksessa toisin kuin nykyään.
Täällä sama 80 lukua kaipaava vaikka synnyin vuonna 90! Jotenkin kauhea kaipuu 80 lukuun ja todellakin tuntui olevan paremmin asiat. Ja ihmiset muutenkin jollain tapaa henkisesti voi paremmin ja terveempi maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, se oli ihanaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Luultiin, että parempaan päin ollaan menossa, mutta eipä oltu. Mentiin huonompaan.
Mun äiti sanoi mulle kerran, että hankki mut (ainoan lapsensa, synnyin -89) koska silloin oli varma fiilis ainoastaan paremmasta tulevaisuudesta. Uskoivatkohan ihan kaikki Suomessa varmasti parempaan tulevaisuuteen? Eikö kukaan nähnyt, että se ilo ja varmuus voisi joskus loppua?
Ei nähnyt, muttei kaikki mennyt mukaan asuntokuplaan. Ihan niinkuin ei viime vuosinakaan.
Johtuiko se järkkymätön usko tulevaisuuden autuuteen siitä, että kommunismi naapurissa oli kuolinvuoteellaan? Ja luultiin, ettei naapurista enää koskaan ole uhkaa? Vai jostain muusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nettiä.
Ei juoksevaa vettä.
Ei suihkua.
Jääkylmä ja pimeä ulkovessa.
Tv vain ajoittain - joskus jopa värillisenä.
Kovatöinen puulämmitys. Aamulla oli joskus hitusen yli 10 astetta sisällä.
Yksinkertaista ja halpaa ruokaa. Pizzasta, pastoista ja hampurilaisista ei tietoakaan.
Lada.
Tuskin AP kestäisi viikkoakaan.
80-luvulla syötiin hampurilaisia, pizzaa ja pastaa. Ne oli ihan normaaleja ruokia.
Joo, paikalliselta nakkikioskilta sai hampurilaisia, totta. Mutta ei ne nyt ihan normaalia ruokaa olleet, ainakaan meidän perheessä.
Pasta oli sarvimakaronia. Spagettia söin joskus kaverin luona ja muistan että se oli kauhean vaikeaa.
Pizzeriassa kävin ensimmäisen kerran vasta 90-luvulla, kun muutin pois maalta. Olin 16-vuotias, kun söin ensimmäisen kerran jotain muuta kuin sellasta kotona leivottua "pizzaa", jossa oli paksu&pullava pohja, täytteenä ketsuppia, jauhelihaa, tomaattia ja päällä sellanen tönkkö juustokerros.
Mä olen köyhästä perheestä pieneltä maalaispaikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ihaillut 60-lukua ja ajatellut kuuluvani sinne. Ihan illuusiotahan tämä on, koska en ole elänyt 60-luvulla. Ymmärrän, että silloin ihan arkisten kotitöiden hoitaminen oli aikaavievää ja raskastakin, kun ei ollut kaikkia nykypäivän vempeleitä. Silti 60-luku tuntuu päässäni upealta.
Olin 60-luvulla pikkulapsi ja mielestäni 60-luvun design ja muoti näyttävät vieläkin modernilta. Minihameet, psykedeeliset kuviot, hyvä musiikki, rauhan ja rakkauden aate... Teknologia ja lääketiede tietysti oli takapajuista nykyiseen verrattuna. Suunnilleen kaikki lapset sairastivat sikotaudin, tuhkarokon ja vesirokon. Kuumatkaa varten laskettiin laskutikulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kaipaa. Mun vanhemmat oli köyhiä pienviljelijöitä. Asuttiin vanhassa tönössä, eikä meille tullut sisälle lämmintä vettä. Meillä oli ulkovessa ja peseydyttiin saunassa. Nousukausi ei näkynyt millään tavalla mun lapsuudessa ja sellaset tavalliset 80-luvun lapsuusmuistot (mitä esim. mun opiskelukavereilla on) eli Puuhamaa, Linnanmäki tai pakettimatka Espanjaan oli mulle ihan saavuttamattomia unelmia.
En oikeasti ymmärrä, mitä ihmeellistä on päästä Linnanmäelle tai Puuhamaahan, tai edes sinne Espanjaan. Kyllä se onni koostuu jostakin muusta, niistä arjen jutuista. Olin kyllä Linnanmäellä ja Espanjassa.
Niin, eihän ne sulle ole ihmeellisiä asioita, kun sä olet päässyt sinne, eikä ne ole muillekaan varmaan ole olleet, mutta mulle ne oli. Kuvittele tilanne, että olet lapsi, näet näistä asioista mainoksia ja tiedät, että et tule ikinä moisiin pääsemään, koska ei ole rahaa. Mun lapsuus oli sellainen, että mä en ollenkaan päässyt käymään lomamatkoilla tai huvipuistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut että silloin oli jokaisessa kaupungissa ja kaupunginosassa oma poliisiasema ja posti.
No ei ollut, Ainakaan Helsingissä. Lähin poliisiasema oli 6km päässä, posti oli asiamiesposti jo tuolloin omassa kaupungiosassa.
Vierailija kirjoitti:
Pasta oli sarvimakaronia. Spagettia söin joskus kaverin luona ja muistan että se oli kauhean vaikeaa.
Pizzeriassa kävin ensimmäisen kerran vasta 90-luvulla,
Tästä tulee mieleeni... Mua ihmetyttää todella, miksi mun boomer äitini teki mainitsemaasi 80-luvun pulla-muka-"pizzaa" tönköillä täytteillä kuten ketsupilla vielä 90-l loppuun ja 2000-l alkuun asti.... Vaikea kuvailla mikä hänen sosiaaliluokkansa on, varakas maalainen... Mietin, miksiköhän hän teki vielä 10-15 vuotta 80-luvun loputtuakin edelleen vain tönkköpizzaa? Eikö tuon ikäryhmän ja ajan ihmiset halunneet muuttua tai kehittyä? vai johtuuko maalaisuudesta? 12 km päässä oli suuret marketit ysärillä, niin ei ainakaan valikoimien puute voi olla syynä. En voi kysyä häneltä, kun loukkaantuu...
En oikeasti ymmärrä, mitä ihmeellistä on päästä Linnanmäelle tai Puuhamaahan, tai edes sinne Espanjaan. Kyllä se onni koostuu jostakin muusta, niistä arjen jutuista. Olin kyllä Linnanmäellä ja Espanjassa.