Miten kauan teillä on kestänyt lemmikin kuoleman surutyö? Vuosia?

Yksilöllistä. Kyllä välillä itken lähes 30 v sitten kuollutta kissaani, vaikka on uusi kissa. 

Kultakalani kuoli36 vuotta sitten suren sitä yhä

Eka vuosi ollut voimakkaampaa surua ja sen jälkeen käynyt mielessä jo harvemmin. Koira oli 14 v.

Noin kuukauden, kaksi kovaa ikävää. Sitten se laantui pikkuhiljaa kivoiksi muistoiksi. 

Voi luoja sentään, nykyään surraan jotain rakkia tai kattia enemmän kuin lähiomaista. 

Kissa kuoli yllättäen puolitoista vuotta sitten. On siitä jonkun aikaa, kun viimeksi sain kyynelet silmiini kun kissan kuva tuli jossain näkyviin. Mulla on kyllä muitakin ja suurempiakin murheita, mutta jotenkin kissan kuolema on se asia, joka herkistää. Arvaan että suren niitä muitakin surujani samalla.

Ekat kolme viikkoa nyt menetyksestä. Pikkuhiljaa alkaa tuntua että tässä maailmassa on sittenkin jotain toivoa.. Ikävä on kova,mutta lohduttaa ajatus kuinka siellä toisella puolella nyt leikitään ja riehutaan ilman kipua. Ei käy ihan hetkessä toipuminen kun toinen oli vierellä yli kolmasosan koko elämästäni.. Muistot, kaulapanta ja kourallinen karvaa jäi yli 13 vuodesta.

Ei rakkaat koskaan unohu, olivat ihmisiä tai eläimiä. Mustelen vieläkin edesmenneitä koiriani, kissojani ja läheisiä ihmisiäni. Eniten olen surrut eläimiä. Suhde ihmiseen on aina ristiriitainen. Ihmisen ja koiran välinen suhde on aina puhdas, koska koira ei osaa vehkeillä.

Vuosi pari meni koiraa surressa. Nyt olen kolmatta vuotta surrut poisnukkuneita vanhempiani.

Ensimmäinen vuosi oli pahin. Ihan fyysistä kipua.

Minulla oli rescue-kissa, rakas ystäväni.  Ikää ei tiedetty mutta nuori se ei minulle tullessaan ollut.

Vieläkin kaupaus on aika ajoin tosi kova. Itkettää. Siitä kun sateenkaarisillalle lähti on kesällä kolme vuotta.

Uutta kissaa en ole pystynyt ajatella, mutta nyt on alkanut sekin mahdollisuus hieman jo avautua.

Tämän rakkaan ystäväni tuhkat on minulla tallella, koskaan ei unohdu, ei eliikänäni.

Kuukausi takana ja enää asia ei pyöri mielessäni päivittäin, mutta välillä iskee kova itku- ja ahdistuskohtaus.

Tuolla tunteettomalla kommentoijalla ei ole tainnut koskaan olla omaa lemmikkiä? Lemmikki ei ole joku rakki tai katti vaan perheenjäsen ja läheinen sellainen. Kun sen kanssa jakaa arjen reilu 16 vuotta, elämä kyllä mullistuu toisen kuollessa.

Mites sitten jos joutuu luopumaan lemmikistä eron takia? Jos se ex-puoliso ei suostu siihen, että kävisi joskus vaikka lenkillä koiran kanssa. Mä varmaa. Masentuisin siinä tapauksessa.