Kuinka tavanomaista on että kotona asuva huonokuntoinen vanhusaviopari päätyy mielummin kaksoisitsemurhaan kuin kunnalliseen hoitolaitokseen

En tiedä miten yleistä mutta ei ihan harvinaistakaan.

Nämä ovat asioita joita ei julkisesti huudella, eihän nuorempienkaan ihmisten im. toitoteta lehdissä.

Yhden tiedän, ja se oli tarkkaan jahuolella harkittu ja järjestetty jo viikkoja aikaisemmin. Omaisille yllätys.

Eivät jaksa keskenään sinnitellä niin pitkään että kunnallisen paikan saisi? Ja eri paikkoihin joutuisivat kuitenkin.

Mun tutuista yleensä toinen kuollut ensin kotonaan ja hyvin pian on toinenkin, ihan luonnollisesti.

En ihmettele jos tulevat lisääntymään tällaiset ratkaisut. Karua.

Ei sinne hoitoon jouduta, vaan päästään.

Kun katsoo vanhusten hoidon tasoa niin tästä maailmasta kannattaa lähteä saappaat jalassa.

Ja kun hoitokotiin pääsee, niin sinne pääsee vain toinen pariskunnasta ja ties minne päin maakuntaa. Tai jos paikka aukeaa molemmille, niin ei missään nimessä samaan hoitokotiin. 

yhden tapauksen tiedän omasta kaupungista,naapurikaupungissa tais olla toinen.kamala tapus omaisille, eli pariskunta toiminut itse ja lapset löysi,eivät puhuneet mitään aikeista. naapurikaupungin tapaus lehdessä,omaishoitaja uupunut ei saanut apua. tämä on ihan häpeä miten heitteille vanhukset jää. vanhainkodit takaisin ja sellainen valvottu asuminen.

Isäni on hoivakodissa. Hän on tyytyväinen ja me lapset ollaan oltu tyytyväisiä hoivaan ja palveluun. Ei se aina ole sitä kauhu skenaario mitä  puheessa tai iltapäivälehdessä on

Kansantaloudellisesti erittäin järkevä ratkaisu. Etenkin köyhien tapauksissa.

Yhteiskunnan pitäisi muuttua. On ikävää jos pelätään että joutuu vanhana laitokseen tai voihan joku vamman omaavakin pelätä sitä. Tai johonkin aktivointivanhainkotiin jossa ei tehdä muuta kuin kuntojumpataan ja piik.ki käteen. Olisi hyvä jos inhimillisyyttä ja kodikkuutta kehitetään. Yksityisyyttä. Ystävyyttä. Omia valintojakin. Osa haluaisi rauhaa, kodin ja hyvän vanhuuden, kipujen lievittyvän tai pois. Joskus tuntuu että ulkomailla olisi parempi sää ja kaduilla ei liukasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun tutuista yleensä toinen kuollut ensin kotonaan ja hyvin pian on toinenkin, ihan luonnollisesti.

Minulla kans äiti kuoli alle vuodessa isän jälkeen. Kärsi silminnähden kun menetti rakkaansa. Olivat yhdessä 20 vuotiaasta asti. Kuolinsyy oli sydänkohtaus. Kuoli suruun, ei kestänyt sydän menetystä. Löydettiin hänet sängyltään isäni kuva rinnan päällä.

En tiedä tästä, mutta itsellä jo selvänä, mitä teen, jos syöpäni uusii (maaliskuussa tieto) ja on parantumaton. Saattohoitoon en ala. Sveitsissä on Dignitas. Sinne suuntaan.

Kun olin erittäin rankoissa syöpähoidoissa vuonna 2022, silloin etsin tuon paikan. Rahat matkoihin ja kaikkeen on jo ajat sitten olleet kasassa. Itsemurhaan en tiedä olisko minusta. Tosin se lääkitys v. 2022 oli niin vahvaa, että varmaan niillä helppo tehdä itsarikin. 

Itseasiassa olin sitä lähellä tarkoituksettomasti. Olin todella huonossa kunnossa ja voin pahoin. Odotin Kelataksia sytostaattiin. En tajunnut, että olin paria tuntia etuajassa odottamassa. Otin vahvaa lääkettä siihen pahoinvointiin muistamatta, että olin jo sitä ottanut. Kun sitten vihdoin sairaalaan pääsin, lyyhistyin sinne ja sydän lakkasi toimimasta. Lääkkeiden yliannostus. Vahingossa. Henkiin ne minut saivat. Kiitos siitä. Tuo oli tarkoitukseton.

Mutta ainapa nyt tiedän, että on kivuton tapa. Oli vain paha ja voipunut olo, sairaalassa lyyhistyin ilman kipuja ja muistan kun joku tuli kysymään, onko kaikki hyvin. Seuraava muistikuva on alasti johdoissa ja 7 -10 ihmistä (lääkäreitä ja hoitajia) sängyn ympärillä kaikki seuraten avaanko silmäni....

Olihan kokemus.... Mutta joo, Sveitsiin tai....

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan pitäisi muuttua. On ikävää jos pelätään että joutuu vanhana laitokseen tai voihan joku vamman omaavakin pelätä sitä. Tai johonkin aktivointivanhainkotiin jossa ei tehdä muuta kuin kuntojumpataan ja piik.ki käteen. Olisi hyvä jos inhimillisyyttä ja kodikkuutta kehitetään. Yksityisyyttä. Ystävyyttä. Omia valintojakin. Osa haluaisi rauhaa, kodin ja hyvän vanhuuden, kipujen lievittyvän tai pois. Joskus tuntuu että ulkomailla olisi parempi sää ja kaduilla ei liukasta.

Mä ainakin pelkään että EN pääse, ja että vanhempani eivät pääse. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tästä, mutta itsellä jo selvänä, mitä teen, jos syöpäni uusii (maaliskuussa tieto) ja on parantumaton. Saattohoitoon en ala. Sveitsissä on Dignitas. Sinne suuntaan.

Kun olin erittäin rankoissa syöpähoidoissa vuonna 2022, silloin etsin tuon paikan. Rahat matkoihin ja kaikkeen on jo ajat sitten olleet kasassa. Itsemurhaan en tiedä olisko minusta. Tosin se lääkitys v. 2022 oli niin vahvaa, että varmaan niillä helppo tehdä itsarikin. 

Itseasiassa olin sitä lähellä tarkoituksettomasti. Olin todella huonossa kunnossa ja voin pahoin. Odotin Kelataksia sytostaattiin. En tajunnut, että olin paria tuntia etuajassa odottamassa. Otin vahvaa lääkettä siihen pahoinvointiin muistamatta, että olin jo sitä ottanut. Kun sitten vihdoin sairaalaan pääsin, lyyhistyin sinne ja sydän lakkasi toimimasta. Lääkkeiden yliannostus. Vahingossa. Henkiin ne minut saivat. Kiitos siitä. Tuo oli tarkoitukseton.

Mutta ainapa nyt tiedän, et

Kiitos tästä, en tiennyt että on olemassa tuollainen palvelu. Alankin heti säästämään rahaa. Elämäni on ollut epäonnistuminen syntymästä saakka. Suurin syy työttömyys. Pari viime vuotta ovat varsinkin olleet todella vaikeita, kun vihdoin ymmärtää ettei sovellu työelämään ja tähän yhteiskuntaan. Tämmöiselle ihmiselle ei ole töitä täällä.

N36

Ei ole tavanomaista.