Lue keskustelun säännöt.
Olen hoitaja ja hoidan mummot paremmin kuin omat lapseni
21.02.2024 |
Tarjoilen mummoille terveellisen ja maistuvan ruoan kaksi kertaa päivässä, sekä monipuolisen aamiaisen ja iltapalan. Päiväkahvit siihen päälle jonkun hyvän herkun kanssa. Pesen ja saunotan heidät vähintään kerran viikossa ja pesen heidän pyykkinsä. Järjestän aktiviteetteja ja ulkoilua. Juttelen heille lempeästi. Järjestän kampaajan, hammaslääkärin ja lääkärin tarvittaessa. Huolehdin että heillä on viihtyisä ympäristö. Järjestämme perinteiset juhlat jouluinen. Käyn keskusteluja omaisten kanssa ja katsomme mitä muuta voisimme vielä tehdä että mummilla on hyvä olla.
Kotona lapset syövät ranskiksia ja valmispitsoja, koska en ehdi enkä jaksa laittaa mitään isompia. Käyvät itse kaupassakin ja ostavat sieltä mitä tykkäävät. Toista vanhempaa ei ole ollenkaan.
Ovat usein likaisia ja hampaat pesemättä koska en ole hoputtamassa ja katsomassa perään. Likapyykit tursuaa korista ja puhtaat vaatteet on loppu.
En ole ulkoillut lasten kanssa moneen viikkoon enkä järjestänyt mitään mukavaa yhteistä tekemistä. En jaksa.
Karjun väsyneenä lapsille, yleensä en jaksa edes vastata mitään koska olen niin uupunut.
Monet hammaslääkäriajat ja muut lääkäriajat on peruttu koska en pääse sinne mukaan tai sitten unohdan ne väsyneenä. Hiukset ovat ylikasvaneet, ei ole aikaa tai rahaa parturiin.
Kotona on sotkuista ja paksu pölykerros peittää tasoja. Monet koulun kehityskeskustelut ovat jääneet välistä työaikojen vuoksi. Synttärit ja joulut ovat jääneet monesti välistä, ja lapset viettävät ne ajat yksin kotona.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo voi olla mahdollista
On se. Tuttu nainen on hoitaja ja aika tiukilla on elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan todella paljon äitini hoivakodin hoitajia. He eivät suostu kertomaan omasta väsymisestään, vaikka joka kertä hoivakodissa käydessäni kysyn miten he jaksavat äitini kanssa .Tilanteen mukaan jään juttelemaan pitemmäksikin ajaksi. MInua aidosti kiinnostaa hoitajien pärjääminen ja yritän tehdä yhteistyötä niin paljon kuin hoitajat omaisen antaa äidin kanssa auttaa. Kiitän joka kerta äidin hoivasta ja tässä en valehtele. Olen muistanut hoitajia korteilla ja pienillä lahjoilla ja , että jaksavat. Hoitajat väittävät, että heillä on mahdollisuus purkaa tuntojaan ja kerätä voimia niin. Minä en sitä usko. Näen väsyneitä silmiä ja turhautumista, jos vanhus vain valittaa ja sekoilee omiaan.
MInun mielestäni sinun pitää puhua työpaikallasi jaksamisestasi, Me omaiset emme ainakaan halua, että koet jättäväsi lapsesi oman onnesi nojaan. Emme odota , että uhraat kaiken. Näemme itsekin oman vanhempamme kunnon ja hoivapulan pahentuessa omaisten kanssa on yhä enemmän tehtävä yhteistyötä.Voimia sinulle!
Vanha sanonta pitää paikkansa.."suutarin lapsilla ei ole kenkiä"
Tuollaista se on. Hoitajista imetään viimeisetkin mehut. Itselläni ei lapsia ole, mutta oma henkilökohtainen elämä kärsii työn takia. Vapaa-ajalla ei ole energiaa juuri mihinkään.
Mielestäni olisi ihan ok, jos vanhustyössä tehtäisiin vain se minimi eli vaipat, pesut, ruoka, lääkkeet. Ei ole hoitajien tehtävä viihdyttää vanhuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae sairaslomaa, omat lapset nyt ykköseksi.
Terveellinen ruokavalio ei vaadi aikaa enemmän kuin se pitsan lämmitys, valmis salaattia, piinaattiletut, porkkana lettut, valmiit keitot, makaronilaatikko, maksalaatikko, perunasoselaatikko, smoothiet, täysjyväleipää, juustoa, kurkkua, tomaattia yms.
Hampaat pitää harjata ja hammaslääkärissä käydä sun pitäis hoitajana tietää että risat hampaat voi aiheuttaa vakavia tulehduksia.
YouTube sta löytyy varmasti pikkulapsille joku laulu video noihin hammaspesuihin.
Ota lapset mukaan kotitöihin, he hyötyvät siitä kun on aika itsenäistyy eikä sinun tarvitse itse tehdä kaikkea.
Laita nyt se pyykkikone täyteen ja käyntiin.
Mä pesen yleensä päivittäin pikapesulla koneellisen, ja laitan ihan narulle kuivaa, en ymmärrä miks vaatteita pitäisi kuluttaa puhki jollain 3tunnin pesulla...
Tee kotiin yhtä tarkasti rutiinit ku ne ovat töissä. Kyseessä ei ole jaksamisen puute vaan rutiinien puute. Kun rutiinit toimii niin arki toimii eikä väsytä.
Ja ajoissa nukkumaan koko perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan se on. Ei sitä väsymystä ymmärrä, jos ei ole yksinhuoltajana tehnyt kolmivuorotyötä hoiva-alalla. Vanhustyö varmaan kaikista rankin.
Itse lopetin vuorotyön, sitten lyhensin työaikaa ja lopulta lähdin opiskelemaan. Sosiaalipuolelle kylläkin, mutta täällä enemmän esim. päivätöitä ja toimistotyötä. Ihan eri tavalla riittää jaksaminen kotona nyt.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan todella paljon äitini hoivakodin hoitajia. He eivät suostu kertomaan omasta väsymisestään, vaikka joka kertä hoivakodissa käydessäni kysyn miten he jaksavat äitini kanssa .Tilanteen mukaan jään juttelemaan pitemmäksikin ajaksi. MInua aidosti kiinnostaa hoitajien pärjääminen ja yritän tehdä yhteistyötä niin paljon kuin hoitajat omaisen antaa äidin kanssa auttaa. Kiitän joka kerta äidin hoivasta ja tässä en valehtele. Olen muistanut hoitajia korteilla ja pienillä lahjoilla ja , että jaksavat. Hoitajat väittävät, että heillä on mahdollisuus purkaa tuntojaan ja kerätä voimia niin. Minä en sitä usko. Näen väsyneitä silmiä ja turhautumista, jos vanhus vain valittaa ja sekoilee omiaan.
MInun mielestäni sinun pitää puhua työpaikallasi jaksamisestasi, Me omaiset emme ainakaan halua, että koet jättäväsi lapsesi oman onnesi nojaan. Emme odota , että uhraat kaiken. Näemme itsekin oman vanhempamme kunnon ja hoivapulan
Ne on siellä töissä. Ei mitään hyväntekeväisyyskohteitasi. Mutta vaikuttaa itse paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tee hyvä ihminen tuolle asialle jotakin. Eihän tuo ole normaalia. Vaihda työpaikkaa, alaa, kouluttaudu? Pienennä työaikaa? Hanki apua? Priorisoi?
Olen itsekin hoitaja, ja kyllä, koen välillä väsymistä työssäni. Lapsiperheen arki on luku sinänsä, mutta minulle se on ennen kaikkea voimavara. Minulle on tärkeää, että perheen asiat on kunnossa.
Itse priorisoin asioita, eli esim. iltavuoropäivinä hoidan aamusta siivoamiset, kauppa-asiat, mahdolliset lasten käynnit (hammaslääkäri tms.) ja pyykit. Joskus laitan ruokaa valmiiksi iltaa varten, kun tiedän että se helpottaa neljän maissa kotiin tulevan puolison iltaa.
Meillä syödään melko hyvin. Ei todellakaan ranskiksia jatkuvasti. Ainoana kehityskohteena sanoisin, että kalaa voisi olla tarjolla enemmänkin, ja aikaa ruuanlaitolle joskus enemmän. Toki sitä onkin, esimerkiksi vapaapäivinä. Suunnittelen ruokalistan viikoksi - ja sitten ostan tarvikkeet + pesuaineet ym ym kahdeksi, maidot on ainoat joita tarvitsee välillä hakea lisää. Ostetaan välillä karkkiakin, mut pääsääntöisesti herkutellaan hedelmillä, marjoilla tai ihan itse tehdyillä jälkiruuilla/leivonnaisilla. Silloin kun herkutellaan. Ranupäiviä on joskus. Aika harvoin, kun en kranttuna edes tykkää ranuista.
Kotitöitä tekee meillä jokainen jonkin verran. Minä pesen pyykkiä melkeinpä joka päivä. Imuroin päivittäin tietyt huoneet, ei vie montaa minuuttia aikaa. Lapset tekevät aina jonkun pienen asian: esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys, roskien vienti tai keittiön imurointi. Tavarat laitetaan paikoilleen, lelut saa levitä ja keräillään ne sitten yhdessä. Leluja ei ole runsaasti, mutta sopivasti. Paljon myös tekevät muuta kuin leikkivät, esim. luovia juttuja, ulkoilua, eri askareisiin osallistumista (leivonta jne.). Koululaisia kaksi, ovat jo eri tavalla itsenäisiä, mutta tarvitsevat paljon kaikenlaista. Kumpi on kotona, auttaa. Eivät ole paljoakaan päineen kotona nämä koululaiset.
Vaatteet ostan uusina. En ole kirppisihminen, eikä aika ja innostus riitä vaatteiden etsiskelyyn. Rahallisesti tälle ei ole tarvetta, mutta tiedän kyllä, että kestävän kehityksen näkökulmasta tämä olisi viisasta. Tällä hetkellä haluan säästää ennen kaikkea aikaa - ja kaupasta ostaminen on minulle helpointa. Toki vaatteita kierrätetään, sen mukaan mitä lapset tykkäävät, miten vaatteet sopivat ja minkälaisia vaatteet on kunnoltaan. Ostan kotimaisia jonkin verran kuosien ja kestävyyden vuoksi.
Isommat peseytyvät joka päivä. Pienemmät joka toinen päivä, toki muita pesuja tehdään tarpeen mukaan + joka päivä. Sauna lämpiää 1-3 kertaa viikossa, tosin en todella itse aina ole se, joka sen lämmittää.
Muutamien ihmisten kanssa jaksan perheeni lisäksi olla vapaalla tekemisissä. Se riittää. Lasten kaverit on tervetulleita melkeinpä milloin vain.
Harrastan muutamia asioita, joita voin tehdä silloin kun siltä tuntuu. Yksi näistä lenkkeily ja venyttely, pitää olon ja kunnon hyvänä.
Joulua vietetään joka vuosi. Viime jouluna olin osin töissä, osin kotona. Jouluvalmisteluihin jäi aikaa yksin ja yhdessä. Kukaan ei traumatisoitunut. Synttärit priorisoin vapaiksi, koska ei niitä jatkuvasti ole.
Pääasiassa tykkään mun arjesta, vaikka välillä väsyttääkin. Sitä vaan, että AP:n kuvaus ei ole mikään absoluuttinen totuus hoitajan elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee kotiin yhtä tarkasti rutiinit ku ne ovat töissä. Kyseessä ei ole jaksamisen puute vaan rutiinien puute. Kun rutiinit toimii niin arki toimii eikä väsytä.
Ja ajoissa nukkumaan koko perhe.
Aina yhtä hauskaa, kun epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää ohjeistetaan säännöllisistä rutiineista ja aikaisesta nukkumaanmenosta.
Joo, näin se menee. Ei oikeen jaksa omien kanssa touhuta, kun kaikki energia menee töissä. Alanvaihto ollut jo pitkään mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkin sortin tabuhan tämä on. Asiakkaille tuotetaan laadukasta elämää, omista jaxuista riippumatta, kunhan saadaan vuokra- ja ruokarahat jostain riivittyä. Lisämausteena monesti vielä työpaikkakiusaaminen.
Kotiin ei sitten jääkään yhtään voimia, jatkuva syyllisyys epätäydellisestä elämästä jäytää.
Siihen päälle vielä someen pakenemista, jossa supertäydellinen energiapallo/adhd esittelee täydellistä elämäänsä, mittavilla tukiverkostoilla varustettua sellaista.
Miten se joskus tuntuukin, ettei oikein jaksa ?
T. nimimerkki pölyyntynyt voimaantumistaulu olohuoneen seinällä. Live, laugh, love.
Vierailija kirjoitti:
Jonkin sortin tabuhan tämä on. Asiakkaille tuotetaan laadukasta elämää, omista jaxuista riippumatta, kunhan saadaan vuokra- ja ruokarahat jostain riivittyä. Lisämausteena monesti vielä työpaikkakiusaaminen.
Kotiin ei sitten jääkään yhtään voimia, jatkuva syyllisyys epätäydellisestä elämästä jäytää.
Siihen päälle vielä someen pakenemista, jossa supertäydellinen energiapallo/adhd esittelee täydellistä elämäänsä, mittavilla tukiverkostoilla varustettua sellaista.
Miten se joskus tuntuukin, ettei oikein jaksa ?
T. nimimerkki pölyyntynyt voimaantumistaulu olohuoneen seinällä. Live, laugh, love.
Tämä oli hyvin tiivistetty.
Tunnen monia, jotka ovat palaneet hoitotyössä loppuun. Osa sinnittelee töissä selvästi kyynistyneenä, osa on vaihtanut alaa.
Tunnistan tekstistäsi sen tunteen, jonka kanssa kamppailen usein itsekin: Tässäkö tämä elämä nyt oli?
Koen tekeväni turhaa työtä. Työ on ilotonta raatamista ja jatkuvia keskeytyksiä. Mitään hommaa ei pysty tekemään rauhassa loppuun. Pahinta on asukkaiden hoitajiin kohdistama väkivalta, joka on lähes päivittäistä. Joskus sitä sietää jotenkuten, mutta huonoina päivinä tuntuu melkoisen pahalta, kun yrittää tehdä työnsä hyvin ja saa asiakkaalta palkaksi lyönnit ja h.u.orittelut.
Epätäydellinen elämä, tosiaan. Miten minä tähän päädyin?
Vierailija kirjoitti:
No tee hyvä ihminen tuolle asialle jotakin. Eihän tuo ole normaalia. Vaihda työpaikkaa, alaa, kouluttaudu? Pienennä työaikaa? Hanki apua? Priorisoi?
Olen itsekin hoitaja, ja kyllä, koen välillä väsymistä työssäni. Lapsiperheen arki on luku sinänsä, mutta minulle se on ennen kaikkea voimavara. Minulle on tärkeää, että perheen asiat on kunnossa.
Itse priorisoin asioita, eli esim. iltavuoropäivinä hoidan aamusta siivoamiset, kauppa-asiat, mahdolliset lasten käynnit (hammaslääkäri tms.) ja pyykit. Joskus laitan ruokaa valmiiksi iltaa varten, kun tiedän että se helpottaa neljän maissa kotiin tulevan puolison iltaa.
Meillä syödään melko hyvin. Ei todellakaan ranskiksia jatkuvasti. Ainoana kehityskohteena sanoisin, että kalaa voisi olla tarjolla enemmänkin, ja aikaa ruuanlaitolle joskus enemmän. Toki sitä onkin, esimerkiksi vapaapäivinä. Suunnittelen ruokalistan viikoksi - ja sitten ostan tarvikkeet + pesuaineet ym ym
Just näin, Prismassa käydään yleensä, todella vaivatonta ostaa samalla reissulla ruuat ja vaatteet. Käytettyjä tulee välillä ostettua kirpparilta muiden lisäksi, sen verran vaihtelee noissa tuotteet että jos ei pysty pitämään kokopäivätyönä jotain kirppistelyä ja kierrätystä niin eihän kellään oo aikaa sellaiseen elämäntapaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee kotiin yhtä tarkasti rutiinit ku ne ovat töissä. Kyseessä ei ole jaksamisen puute vaan rutiinien puute. Kun rutiinit toimii niin arki toimii eikä väsytä.
Ja ajoissa nukkumaan koko perhe.
Aina yhtä hauskaa, kun epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää ohjeistetaan säännöllisistä rutiineista ja aikaisesta nukkumaanmenosta.
Kyllä sekin on mahdollista.
Tuossa artikkelissa on oikein hyvä aikataulu mitä vois omaan elämään ottaa käyttöön
Vierailija kirjoitti:
No tee hyvä ihminen tuolle asialle jotakin. Eihän tuo ole normaalia. Vaihda työpaikkaa, alaa, kouluttaudu? Pienennä työaikaa? Hanki apua? Priorisoi?
Olen itsekin hoitaja, ja kyllä, koen välillä väsymistä työssäni. Lapsiperheen arki on luku sinänsä, mutta minulle se on ennen kaikkea voimavara. Minulle on tärkeää, että perheen asiat on kunnossa.
Itse priorisoin asioita, eli esim. iltavuoropäivinä hoidan aamusta siivoamiset, kauppa-asiat, mahdolliset lasten käynnit (hammaslääkäri tms.) ja pyykit. Joskus laitan ruokaa valmiiksi iltaa varten, kun tiedän että se helpottaa neljän maissa kotiin tulevan puolison iltaa.
Meillä syödään melko hyvin. Ei todellakaan ranskiksia jatkuvasti. Ainoana kehityskohteena sanoisin, että kalaa voisi olla tarjolla enemmänkin, ja aikaa ruuanlaitolle joskus enemmän. Toki sitä onkin, esimerkiksi vapaapäivinä. Suunnittelen ruokalistan viikoksi - ja sitten ostan tarvikkeet + pesuaineet ym ym
Sanoo ihminen jolla on osallistuva puoliso. Ap:lla ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee kotiin yhtä tarkasti rutiinit ku ne ovat töissä. Kyseessä ei ole jaksamisen puute vaan rutiinien puute. Kun rutiinit toimii niin arki toimii eikä väsytä.
Ja ajoissa nukkumaan koko perhe.
Aina yhtä hauskaa, kun epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää ohjeistetaan säännöllisistä rutiineista ja aikaisesta nukkumaanmenosta.
Kyllä sekin on mahdollista.
Tuossa artikkelissa on oikein hyvä aikataulu mitä vois omaan elämään ottaa käyttöön
Artikkelin naisella osallistuva puoliso. Ette te edes ymmärrä, millaista on huolehtia kaikesta yksin.. kun kukaan ei katso niiden lasten perään, laita niitä nukkumaan, käy kaupassa tai tee ruokaa ellet sinä itse tee sitä.
Eihän tuo voi olla mahdollista