Lapsuuden köyhyys vaikuttaa koko elämään - miten?

Tästä on tehty lukemattomia tutkimuksia. Menepä kirjastoon ja ala lukemaan asiatekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on tehty lukemattomia tutkimuksia. Menepä kirjastoon ja ala lukemaan asiatekstiä.

tiivistys riittää.

Onko tehty kunnon tutkimuksia? Köyhyys + vanhempien järjenköyhyys varmasti vaikuttaa negatiivisesti. Normaalit kotiolot voi olla köyhässäkin perheessä, sielä ymmärretään ja opetetaan lapsille että ilmaiseksikin voi tehdä asioita ja kaikkea ei voi saada. Ja että koulutus ja työ on sitten sellaisia miten ne saa...

Monella (suomalaisella) köyhällä on köyhän asenne. Tarkoittaa sellaista lannistunutta asennetta, ettei voi vaikuttaa omiin asioihin ja köyhyys on ikään kuin annettu asemaksi josta ei voi päästä pois. Kaikki varakkaammat ovat riistäjiä joita pitää jotenkin vihata. Ei nähdä että itselläkin on itse asiassa mahdollisuus tienata ja kasata omaisuutta. Ja sitten jos saa sitä omaisuutta, ei kuitenkaan kehdata ostaa parempia juttuja vaan piheillään kaikessa.

Se voi aiheuttaa traumataustan ja tuollainen pitkäkestoinen kompleksinen trauma on sellainen, josta on vaikea parantua, alentaa työkykyä, voi vaikuttaa läpi elämän ja aiheuttaa myös muita mt ongelmia, kuten masennusta. Jotka edelleen alentaa työkykyä ja pahentaa myös sitä traumsoireilua. Siinä tiivistys. 

Vierailija kirjoitti:

Monella (suomalaisella) köyhällä on köyhän asenne. Tarkoittaa sellaista lannistunutta asennetta, ettei voi vaikuttaa omiin asioihin ja köyhyys on ikään kuin annettu asemaksi josta ei voi päästä pois. Kaikki varakkaammat ovat riistäjiä joita pitää jotenkin vihata. Ei nähdä että itselläkin on itse asiassa mahdollisuus tienata ja kasata omaisuutta. Ja sitten jos saa sitä omaisuutta, ei kuitenkaan kehdata ostaa parempia juttuja vaan piheillään kaikessa.

jep, tämä. Köyhän identiteetti.

Minulla on kaveri, joka eli köyhän lapsuuden. Iltapalalla oli vain leipää, eikä leivän päällä muuta kuin margariinia. Mutta eräänlainen sivistyskoti oli.

Hänellä on nyt 50+, elää hyvin keskiluokkaista elämää, on kolme koulutusta ja omakotitalo. Mutta köyhän identieetti on tiukassa.

Vierailija kirjoitti:

Se voi aiheuttaa traumataustan ja tuollainen pitkäkestoinen kompleksinen trauma on sellainen, josta on vaikea parantua, alentaa työkykyä, voi vaikuttaa läpi elämän ja aiheuttaa myös muita mt ongelmia, kuten masennusta. Jotka edelleen alentaa työkykyä ja pahentaa myös sitä traumsoireilua. Siinä tiivistys. 

Mistö se trauma tulee? Miksi minulle ei tullut lapsena traumaa, kun en päässyt ulkomaille ja jouduin kulkemaan veljeni vanhoissa vaatteissa? Ei selitys voi olla näin yksinkertainen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi aiheuttaa traumataustan ja tuollainen pitkäkestoinen kompleksinen trauma on sellainen, josta on vaikea parantua, alentaa työkykyä, voi vaikuttaa läpi elämän ja aiheuttaa myös muita mt ongelmia, kuten masennusta. Jotka edelleen alentaa työkykyä ja pahentaa myös sitä traumsoireilua. Siinä tiivistys. 

Mistö se trauma tulee? Miksi minulle ei tullut lapsena traumaa, kun en päässyt ulkomaille ja jouduin kulkemaan veljeni vanhoissa vaatteissa? Ei selitys voi olla näin yksinkertainen.

ap

Oho, ihmiset on erilaisia. Vaude. Ällistyttävää. 

Tottakai köyhyys vaikuttaa negatiivisesti elämään. Rikkailla on sellaisia mahdollisuuksia joista köyhä ei edes tiedä, köyhä joutuu aina ottamaan huomioon, riittääkö rahat, rikas sen sijaan voi ottaa riskejä huolettomasti eikä talous kaadu siihen jos ei onnistukaan, onnistuessaan voi toki tuottaa lisää rahaa, mutta köyhä ei voi ottaa sitä riskiä.

Köyhä lapsuus luo koko elämänmittaisen köyhän perustavaa laatua olevan elämänasenteen, josta ei pääse koskaan irti, jatkuvan epäluottamuksen siihen, että selviääkö elämästä vai ei.

Ok, ymmärrän. Identiteetistä on kyse.

ap

Köyhän perheen lapsella voi olla terveyshaittoja, kun ei ole ollut varaa käydä yksityisellä tai muutoin pitää huolta itsestään. Esim. minä olisin tarvinnut ainakin mielenterveysapua ja parempaa hammashoitoa. Hoitamaton polvivammakin olisi saattanut hoidettuna hidastaa nivelrikon kehittymistä, nyt jalka on jo aika sökö. Meillä ei ollut myöskään varaa syödä erityisen terveellisesti, höttö on halpaa. Olenkin ollut koko ikäni lihava.

Palveluihin, kuten ampanjaan, hierojaan jne. ei ollut koskaan varaa lapsille tai aikuisille. En osaa käyttää tuollaisia palveluja nytkään, en koe ansaitsevani niitä.

Harrastuksista ulos jääminen vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Olin aina se "huonompi", jolla ei ollut välttämättä varaa osallistua edes koulun laskettelupäivään, saatika tehdä vastaavia reissuja muutoin. Ulosjäämisen trauma määrittää elämääni edelleen. Kaveripiiri koostui myös muista köyhistä, tämä on leimallista edelleen.

Tässäpä muutama suoraan köyhyydestä juontuva asia. Lisäksi lapsiperheköyhyys kumuloituu usein muiden ongelmien kanssa, eli vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Juurisyy on usein juuri talouden romahtaminen, ei toisinpäin. Vaikka juuri sinulla ei näin olisi ollut, tilastot kertovat karua kieltä.

Kun on riittävän köyhää, niin lapset eivät edes uskalla pyytää mitään, ettei äidille tai isälle tulisi entistä pahempi mieli ja enemmän huolta. Sosiaaliset suhteet ja kehitys jää kesken, koska ei kehtaa pyytää kavereita kylään. Jääkaapilla ei kehtaa käydä, vaikka olisi kuinka nälkä, koska voi olla, että vanhemmilla ei ole rahaa loppuviikon ruokaan. Suihkussa käydään kylmässä vedessä, ettei tule vesilaskua. Hyväosaiset ei näistä tiedäkään. 



Ei se traumatisoituminen ole mitään katkeroitumista edes, se on sellaista jatkuvaa hivuttamista, josta tulee toivottomuus ja sellainen vaillinainen olo. Että minä olen ihmisenä huonompi. Se jatkuu aikuisuuteen niin, että koko ajan tarkkailee kaikkea huoliperspektiivistä. Vaikka rahaa olisikin, sitä ei voi käyttää hyvällä omalla tunnolla mihinkään, koska voi olla että huomenna ei olekaan enää töitä tai terveyttä ja silloin pitää olla säästöjä. Koko elämä on valmistautumista vielä pahempaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tehty kunnon tutkimuksia? Köyhyys + vanhempien järjenköyhyys varmasti vaikuttaa negatiivisesti. Normaalit kotiolot voi olla köyhässäkin perheessä, sielä ymmärretään ja opetetaan lapsille että ilmaiseksikin voi tehdä asioita ja kaikkea ei voi saada. Ja että koulutus ja työ on sitten sellaisia miten ne saa...

Kyllä on tehty ihan kunnon aikuisten oikeita tutkimuksia eikä mutulässyä tubeen.

Lapsuusajan köyhyys vaikuttaa itsetuntoon. Lapsi helposti kokee ettei ole yhtä arvokas kuin muut koska ei saa niitä asioita joita he saavat. Usein on kyse huono-osaisuudesta joka on laajempi käsite kuin köyhyys. Siihen sisältyy muitakin ongelmia ja puutteita elämänhallinnassa. Voi olla päihde- ja mielenterveysongelmia, työttömyyttä, fyysisiä sairauksia, vaikeita menetyksiä.Tällöin yhdelle perheelle kasaantuu ongelmia ja se vaikuttaa väistämättä lapsiin.

Pelkkä köyhyys ei siis yksin vaikuta lapseen jos vanhemmat osaavat tukea ja kannustaa ja selittää lapselle että tämä on arvokas riippumatta siitä että perhe on rahallisesti köyhä. Jos vanhempien tuki puuttuu on lapsella jo paljon vaikeampaa. Tällöin on tärkeää että joku ulkopuolinen taho valaa uskoa lapseen - koulussa opettaja, kuraattori, koulupsykologi tai lastensuojelun työntekijä. Aina nämäkään tahot eivät ole lasta ja perhettä tukemassa riittävästi.

Olen itse köyhästä, moniongelmaisesta perheestä enkä ole saanut myöskään riittävää apua yhteiskunnan taholta. Olen ns. pudonnut turvaverkkojen läpi ja siksi tiedän mistä puhun. Olen kokenut syrjäytymisen, työttömyyden, psyykkisen sairastumisen ja työkyvyttömyyden. Eli kyllä, köyhyys ja huono-osaisuus voivat pahimmillaan vaikuttaa koko elämään tuhoavasti. Siksi köyhyyttä ja eriarvoisuutta ei pidä poliittisilla päätöksillä lisätä niinkuin nykyhallitus tekee.

Mielestäni lapsuuden perheestä saatu näkökulma elämään ratkaisee, ei se köyhyys. Verrataan esim. perhettä, joka on köyhä, elää säästeliäästi ja yrittää työllistyä, kerää marjoja, leipoo itse, hankkii käytettynä huonekalut ja elää kuitenkin ihan onnellista elämää, Esimerkiksi lomalla käy lasten kanssa sienimetsässä tai eväsretkillä.

Sitten taas on nämä työttömät perheet, joissa istutaan ja odotetaan, että valtio kustantaa kaiken pyytämättä. Pitää päästä lomamatkoille Kelan tukemana tai muilla avustuksilla, kun työssäkäyvätkin pääsevät matkoille niin mikseivät hekin. Uhriutuvat jatkuvasti ja olettavat, että rahaa tulee tekemättä mitään. 

Väittäisin, että nämä kaksi erilaista kokemusta lapsuudesta valmistavat lapset hyvin erilailla suhtautumaan tulevaisuuteen ja kouluttautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tehty kunnon tutkimuksia? Köyhyys + vanhempien järjenköyhyys varmasti vaikuttaa negatiivisesti. Normaalit kotiolot voi olla köyhässäkin perheessä, sielä ymmärretään ja opetetaan lapsille että ilmaiseksikin voi tehdä asioita ja kaikkea ei voi saada. Ja että koulutus ja työ on sitten sellaisia miten ne saa...

Vanhanaikaista. Kela Gold ratkaisee kaikki ongelmat.

Itselläni jäänyt juuri tuo ettei kehtaa pyytää apua tai mitään keneltäkään. Täytyy pärjätä. Ja leivällä vain juusto tai leikkele, ei kumpaakin kun se nyt vaan on tuhlaamista. Ja minulla siis nykyään on varaa mutta silti hirveää jos joudun heittämään ruokaa roskiin. Syyllisyys iskee. Hämmennyin kun leivoin ystäväni kanssa kakkua ja olisko ollut leivinjauhe kun unohtui, niin hän heitti taikinan roskiin ja aloitti uudelleen ilman mitään suuria tunteita. Minä tuossa vaiheessa olen aina todennut että paistetaan sitten ilman ja syödään mitä tulee kun ennen ei ikinä ollut lisää kananmunia tai voita tai mitään laittaa toiseen yritykseen. Kaikki oli rajallista ja pidän noita rajoja itselläni turhaan vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tehty kunnon tutkimuksia? Köyhyys + vanhempien järjenköyhyys varmasti vaikuttaa negatiivisesti. Normaalit kotiolot voi olla köyhässäkin perheessä, sielä ymmärretään ja opetetaan lapsille että ilmaiseksikin voi tehdä asioita ja kaikkea ei voi saada. Ja että koulutus ja työ on sitten sellaisia miten ne saa...

Tuo olisi kyllä hyvä tietää. Köyhien joukossa on ne pahimmat hulttiot, joilta on elämänhallinta hukassa ja prioriteetit muutenkin pielessä. Tuskin se heidän lastensa elämää parantaisi, jos vanhemmat saisi lisää rahaa päihteisiin.

Vanhempani eivät olleet köyhiä, mutta elivät kuin köyhät. Puitteet, kuten asuminen, olivat kunnossa, mutta rahaa ei käytetty mihinkään. Viikkoraha oli markan, kun kavereilla oli vitonen tai kymppi.

Sama jatkui, kun vanhempani erosivat ja sitten äidilläni ei oikeasti ollut rahaa. Kavereilla oli 80-luvun juppikaudella kalliita vaatteita ja harrastuksia, joista en voinut kuin unelmoida. Tuo kaikki muokkasi luonteestani nuukan ja säästäväisen.

Toisaalta hyvä niin, koska ne valmensivat minua opiskelijaelämään ja työttömyyteen 90-luvulla. Minun elintasoni ei siitä juuri muuttunut, tosin kuin monen muun. Ei ollut pikavippiongelmia eikä luottotiedottomuutta.

Tuosta on jo 30 vuotta. Pääsin hyväpalkkaisiin töihin, mutta jatkuvan köyhyyspelon alla jatkoin samanlaista elämää. Niinpä omaisuutta on kertynyt 750.000€ ja palkkakin on jo 6000€/kk. Laskin taannoin, että vaikka saisin potkut, enkä enää ikinä työllistyisi, voisin käyttää 2.800€/kk koko loppuelämäni.

Silti ostan kaupasta punalappuisia ja köyhäilen muutenkin. Nyt minut lomautettiin kuukaudeksi ja kaikki kurimuksenaikaiset muistot pyörivät mielessä, vaikkei olisi mitään syytä. Saas nähdä, helpottaako tämä edes eläkkeellä. Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tehty kunnon tutkimuksia? Köyhyys + vanhempien järjenköyhyys varmasti vaikuttaa negatiivisesti. Normaalit kotiolot voi olla köyhässäkin perheessä, sielä ymmärretään ja opetetaan lapsille että ilmaiseksikin voi tehdä asioita ja kaikkea ei voi saada. Ja että koulutus ja työ on sitten sellaisia miten ne saa...

Vanhanaikaista. Kela Gold ratkaisee kaikki ongelmat.

Me totuimme lapsuudenkodissa 90-luvun lamassa työttömyyteen ja se on meille ihan normaalia ettei töissä tarvitse käydä. Eikä ne tarpeetkaan ole kovin suuret. On paljon ilmaista tekemistä, jne.