Lapsuuden köyhyys vaikuttaa koko elämään - miten?

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli suomalainen sarjakin pari vuotta sitten. Sitä kutsutaan näköalattomuudeksi: ei kyetä näkemään mahdollisuuksia päästä siitä kuopasta ylös. Asutaan sekaisessa yksiössä, tehdään sinne lapsia ja eletään tuolla. Muusta ei ole saanut kunnolla tietoa ja ymmärrystä

Se on kuin olisi viidakossa kasvanut ja yhtenä päivänä huomaa banaanin lehtien takaa kaupungin missä vilisee valot ja setelit. Miten siellä pitäisi rikastua ja elää? Mennään tavallaan mukavuus alueen ulkopuolelle ja siellä pitäisi osata sitten elää.

Sama kun rikas ei tiedä köyhän elämästä, osaisiko hän elää sitä?

T köyhä

Lapsena, kun palelin ja olin näissään päätin, että kun olen aikainen ,asun hyvin, kaunis koti, kauniita vaatteita ja hyvää ruokaa.Näin olen järjestänyt elämäni, matkustellut, asunut ulkomailla ja asun kauniissa kodissa, lämpöä riittää ja ruokaa, pankkitili on kunnossa pahan päivän varalle. 

Mutta en ole uskaltanut hankkia lapsia ja epävarmuus on olllut pohjalla kiusaamassa , vaikka olen hyvin sen peittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhän perheen lapsella voi olla terveyshaittoja, kun ei ole ollut varaa käydä yksityisellä tai muutoin pitää huolta itsestään. Esim. minä olisin tarvinnut ainakin mielenterveysapua ja parempaa hammashoitoa. Hoitamaton polvivammakin olisi saattanut hoidettuna hidastaa nivelrikon kehittymistä, nyt jalka on jo aika sökö. Meillä ei ollut myöskään varaa syödä erityisen terveellisesti, höttö on halpaa. Olenkin ollut koko ikäni lihava.

Palveluihin, kuten ampanjaan, hierojaan jne. ei ollut koskaan varaa lapsille tai aikuisille. En osaa käyttää tuollaisia palveluja nytkään, en koe ansaitsevani niitä.

Harrastuksista ulos jääminen vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Olin aina se "huonompi", jolla ei ollut välttämättä varaa osallistua edes koulun laskettelupäivään, saatika tehdä vastaavia reissuja muutoin. Ulosjäämisen trauma määrittää elämääni edelleen. Kaveripiiri koostui myös muista köyhistä, tämä on leimallista edelleen.<

Kouluajalta muistan, että olin lähes ainoa jolla ei ollut omia varusteita. Piti käyttää koulun ja siitä joutui kiusatuksi. Lisäksi ei ollut varaa urheilu harrastuksiin ja täten olin huono liikunnassa verrattuna niihin jotka harrasti lajeja. Nämä tyypit oli ne jotka oli lähes aina valitsemassa joukkueet ja minut valittiin viimeisenä. Tästäkin jouduin kiusatuksi. Köyhyys vaikuttaa moneen asiaan mitä moni ei välttämättä tule edes ajatelleeksi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli suomalainen sarjakin pari vuotta sitten. Sitä kutsutaan näköalattomuudeksi: ei kyetä näkemään mahdollisuuksia päästä siitä kuopasta ylös. Asutaan sekaisessa yksiössä, tehdään sinne lapsia ja eletään tuolla. Muusta ei ole saanut kunnolla tietoa ja ymmärrystä

Se on kuin olisi viidakossa kasvanut ja yhtenä päivänä huomaa banaanin lehtien takaa kaupungin missä vilisee valot ja setelit. Miten siellä pitäisi rikastua ja elää? Mennään tavallaan mukavuus alueen ulkopuolelle ja siellä pitäisi osata sitten elää.

Sama kun rikas ei tiedä köyhän elämästä, osaisiko hän elää sitä?

T köyhä

 

Älä nyt jaksa selitellä. Ihan samat koulut on teille köyhille tarjottu ja maisterin tutkintoon on portit auki. Kyllä pitää olla pohjattoman tyhmä jos ei mihinkään heitettyyn köyteen osaa tarttua. Turha siitä on muita syytellä ja vierittää vastuuta lapsuuden niskoille. Täällä on eläkeikään asti aikaa myös jatkokouluttautua. Mutta itse pitää ryhtyä, eikä selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tehty kunnon tutkimuksia? Köyhyys + vanhempien järjenköyhyys varmasti vaikuttaa negatiivisesti. Normaalit kotiolot voi olla köyhässäkin perheessä, sielä ymmärretään ja opetetaan lapsille että ilmaiseksikin voi tehdä asioita ja kaikkea ei voi saada. Ja että koulutus ja työ on sitten sellaisia miten ne saa...

Tuo olisi kyllä hyvä tietää. Köyhien joukossa on ne pahimmat hulttiot, joilta on elämänhallinta hukassa ja prioriteetit muutenkin pielessä. Tuskin se heidän lastensa elämää parantaisi, jos vanhemmat saisi lisää rahaa päihteisiin.

Vähän niinkuin tämä julkkis Rantalaiho. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli suomalainen sarjakin pari vuotta sitten. Sitä kutsutaan näköalattomuudeksi: ei kyetä näkemään mahdollisuuksia päästä siitä kuopasta ylös. Asutaan sekaisessa yksiössä, tehdään sinne lapsia ja eletään tuolla. Muusta ei ole saanut kunnolla tietoa ja ymmärrystä

Se on kuin olisi viidakossa kasvanut ja yhtenä päivänä huomaa banaanin lehtien takaa kaupungin missä vilisee valot ja setelit. Miten siellä pitäisi rikastua ja elää? Mennään tavallaan mukavuus alueen ulkopuolelle ja siellä pitäisi osata sitten elää.

Sama kun rikas ei tiedä köyhän elämästä, osaisiko hän elää sitä?

T köyhä

 

Älä nyt jaksa selitellä. Ihan samat koulut on teille köyhille tarjottu ja maisterin tutkintoon on portit auki. Kyllä pitää olla pohjattoman tyhmä jos ei mihi

Älä ole tyhmä. Suomessa on paljon korkeasti koulutettuja työttömiä. 

Kaikki eivät voi opiskella korkeakoulututkintoa muutenkaan lukuisista eri syistä. Lisäksi se ole ilmaista vaan maksaa vähintään opintolainan verran, eikä tuo työpaikkaa siltikään monille, joilla on esimerkiksi terveysongelmia tai ikää liikaa.

Olen kyllä matkan varrella huomannut, että ns. rikkaista suvuista olevilla ihmisillä ei ole tajuakaan siitä, mitä on olla köyhä.

Olen itse työläis- ja maanviljelijäsukujuurinen, mutta vanhemmillani oli aina töitä -90 luvun alun lamaa lukuunottamatta. Isovanhemmat ja vanhemmat vaurastui matkan varrella, olen siis saanut perintöä. Olen myös suvun ensimmäinen yliopiston käynyt, jolla on asiantuntijatyö. Olen itse ollut elämässäni vuoden työttömänä, toimeentulotuella, ei ollut ehtinyt kertyä ansiosidonnaista.... En kehdannut pyytää rahaa vanhemmiltani, koska myös äiti oli silloin työttömänä. Söin jopa koiranruoka-altaiden murkinoita...tulot oli 1700 markkaa ja yksiön vuokra 1100 markkaa. Yli puolet tuloista! Sitkuttelin niin kolme kuukautta, kunnes kehtasin mennä sossuun pyytämään apua. 

Puoliso taas on kärsinyt lapsena köyhyys-stressistä. Voisin selostaa aika pitkän tarinan, mutta lyhyesti omassa lapsuudenperheessä on pääsääntöisesti ollut aina leipää ja voita mutta puolisoni perheessä ei. Muitakin ongelmia oli, kuten jatkuva töiden perässä muuttaminen paikkakunnalta ja maasta toiseen. Ja se näkyy hänessä juurettomuutena- ei ole hyviä ystäviä - ja pihiytenä. Välillä häntä ahdistaa ja masentaakin vaikka meillä ei ole mitään hätää, talo on maksettu velattomaksi ja muitakaan velkoja ei ole. Koko ajan hän kuitenkin nuukailee, esim. kengät on ihan repaleina mutta uusia ei saa ostetuksi "kun voihan näitä vielä liimata". Onneksi olen sen verran Justiina että saan pidettyä tuota pihistelyä yhteisten asioiden suhteen aisoissa, muuten ei tulisi mitään. Hän kyllä myöntää tämän piirteen itsessään ja olen saanut siitä paljon muutettua järkevämpään suuntaan. Enää ei esim. säästetä kassitolkulla rikkinäisiä vaatteita paikkatarvikkeiksi.....

Mutta töissä olen hämmästynyt sitä, miten vähän varakkaiden sukujen ihmisillä on tajua köyhyydestä. Köyhää pidetään laiskana ja työpaikkansa menettänyt on kanssa ihan omasta syystään työtön eli laiska. Täh? Rekrytoinneissa huomaan ennakkoluuloja työttömiä kohtaan ja olen joutunut ihan puolustamaan hakijaa jo haastatteluihin valitessa, että ei se työttömyys johdu itsestä. 

Ymmärrän kyllä säästämisen tarpeen, mutta miksi pitää lyödä köyhiä, kun rikkailta olisi varaa ottaa?

Omalle kohdalleni lapsiköyhyys on mahdollistanut lähinnä hyvää: ensinnäkin sen, että tulen huonoinakin aikoina toimeen, tarvittaessa vaikka nollatuloilla. Lisäksi on ihan selkäytimessä "vie mennessä ja tuo tullessa", eli tehdä monta asiaa kerralla, ajatuksen kanssa, eikä hutiloimalla. Yhden asian takia sinne tänne seilaaminen on kallista ja asioiden jälkikäteen korjailu on sekin kallista. Tuhanisa niksejä, miten eletään halvemmalla, on valmiiksi pääkopassa. Toisaalta en oleta, että köyhyys kaikille poikii hyviä asioita. Omallakin kohdalla: jos ei itsekkäästä isäukosta oltaisi me muu perhe päästy eroon, niin polkuni olisi ollut aivan toisenlainen, voisipa olla etten olisi ollut enää elossakaan muutamaan vuosikymmeneen. Osalle lapsuuden kavereistani kävi ikävä kyllä huonosti.

Köyhyys vaikuttaa ennen kaikkea vanhempien stressitasoon ja mielialaan ja tätä myöten perheen kokonaishyvinvointiin ja väleihin keskenään. Rahahuolet johtaa masennukseen ja riitoihin, pieneen asuntoon, huonoon sisustukseen, siitä seurauksena lapsella korostuu yksinäisyys jne. Jos kaikki on taloudellisesti ok, jää energiaa suunnitella ja tehdä kivoja asioita kuten vapaa-ajan aktiviteetteja koko perheelle. Köyhänä jaksaa vaan yrittää levätä hetken ennen kuin valmistautuu taas seuraavista vastoinkäymisistä selviämiseen 

Köyhyys vaikuttaa kaikkeen. Ihan lähtien siitä, että koulussa kiusataan vaatteista ja jää ulkopuolelle lasten ja nuorten vapaa-ajan asioista.

Käytännössä melkein kaikkeen tarvitsee joko rahaa tai oikeita varusteita.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lapsuuden perheestä saatu näkökulma elämään ratkaisee, ei se köyhyys. Verrataan esim. perhettä, joka on köyhä, elää säästeliäästi ja yrittää työllistyä, kerää marjoja, leipoo itse, hankkii käytettynä huonekalut ja elää kuitenkin ihan onnellista elämää, Esimerkiksi lomalla käy lasten kanssa sienimetsässä tai eväsretkillä.

Sitten taas on nämä työttömät perheet, joissa istutaan ja odotetaan, että valtio kustantaa kaiken pyytämättä. Pitää päästä lomamatkoille Kelan tukemana tai muilla avustuksilla, kun työssäkäyvätkin pääsevät matkoille niin mikseivät hekin. Uhriutuvat jatkuvasti ja olettavat, että rahaa tulee tekemättä mitään. 

Väittäisin, että nämä kaksi erilaista kokemusta lapsuudesta valmistavat lapset hyvin erilailla suhtautumaan tulevaisuuteen ja kouluttautumaan.

Olet asian ytimessä. Ratkaisevaa ei ole köyhyys, vaan vanhempien asenne vähävaraisuuteen. Jos se on kunnossa, lapsi ei edes välttämättä tajua eläneensä köyhässä perheessä. Mutta jos joutuu kuuntelemaan päivittäin ulinaa siitä, kuinka köyhiä ollaan ja kuinka muilla on kaikki paremmin ja enemmän, takuulla vaikuttaa lapsen elämään negatiivisesti ja vielä aikuisenakin! Asennekin periytyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Afrikan mantereella asuu 1,4 miljardia asukasta. Yhdysvalloissa asuu vain vähän yli 300 miljoonaa asukasta. Minkä takia Afrikan mantereella ei ole vähintään 4 kertaa enemmän miljardööreja?

Myös Intiassa asuu 1,4 miljardia asukasta. Suomessa asuu vain vähän yli 5 miljoonaa asukasta. Minkä takia suomalaiset tienaa montaa kertaa enemmän kuin Intialaiset?

Jos köyhyydestä ponnistaminen onnistuisi noin vain niin...

Katsopa keskimääräiset äo:t näillä alueilla ja tee johtopäätöksiä. Kun rakennuspalikat päässä ovat kohdillaan, köyhyydestä nousee kyllä. Aina on ollut niitä, jotka sinnikkyydellä, päättäväisyydellä ja hoksottimiaan käyttämällä saavat aikaan hienon menestystarinan. Ja aina on niitä, joiden suku sukupolvesta toiseen marisee tyhjänpanttina köyhyyttään ja herravihaa, tekemättä itse asioilleen yhtään mitään konkreettista. Ei se kannet

Ei pidä paikkaansa. Valko-venäläisillä on keskimääräisesti suurempi älykkyys kuin suomalaisilla eikä sielläkään näytä kovin hyvin menevän. Myös kiinalaisilla on keskimäärin suurempi älykkyys kuin suomalaisilla eikä siinäkään maassa ole kaikki palikat ihan kohdallaan. Eli ei voi korreloida tai vetää kausaalisuhdetta puhtaasti älykkyysosamäärään ja menestymiseen, myös muut tekijät vaikuttavat.

Mitä tulee sinnikkyyteen, päättäväisyyteen ja hoksottimien käyttöön niin sekin on paskapuhetta ja jotain motivaatiogurujen lässytystä. Enemmistö aloittavista yrittäjistä epäonnistuu ensimmäisen 3-5 vuoden aikana vaikka olisi kuinka sinnikäs, päättäväinen ja fiksu. Dollarin kuvat silmissä vaihtuu henkilökohtaiseen velkavuoreen josta on vastuussa. Vain pieni vähemmistö menestyy ja sekin on ihan puhtaasti kiinni monesti onnesta, ei päättäväisyydestä, sinnikkyydestä tai hoksottimista. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys vaikuttaa kaikkeen. Ihan lähtien siitä, että koulussa kiusataan vaatteista ja jää ulkopuolelle lasten ja nuorten vapaa-ajan asioista.

Käytännössä melkein kaikkeen tarvitsee joko rahaa tai oikeita varusteita.

Ja jos saakin kavereita ei niitä kehtaa tuoda kylään, koska ruma vuokramurju. Kävisi myös ilmi, että huoltaja nukkuu olohuoneen sohvalla ja itse joutuu jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lapsuuden perheestä saatu näkökulma elämään ratkaisee, ei se köyhyys. Verrataan esim. perhettä, joka on köyhä, elää säästeliäästi ja yrittää työllistyä, kerää marjoja, leipoo itse, hankkii käytettynä huonekalut ja elää kuitenkin ihan onnellista elämää, Esimerkiksi lomalla käy lasten kanssa sienimetsässä tai eväsretkillä.

Sitten taas on nämä työttömät perheet, joissa istutaan ja odotetaan, että valtio kustantaa kaiken pyytämättä. Pitää päästä lomamatkoille Kelan tukemana tai muilla avustuksilla, kun työssäkäyvätkin pääsevät matkoille niin mikseivät hekin. Uhriutuvat jatkuvasti ja olettavat, että rahaa tulee tekemättä mitään. 

Väittäisin, että nämä kaksi erilaista kokemusta lapsuudesta valmistavat lapset hyvin erilailla suhtautumaan tulevaisuuteen ja kouluttautumaan.

Olet asian ytimessä. Ratkaisevaa ei ole

Kerrotko vielä, miten asenne estää koulukiusaamisen ja sen, että jää ulkopuolelle kun ei ole varaa tehdä samoja asioita kuin muut?

Lama-aikana meidän koulussa oppilaat palkitsivat ysiluokalla koko koululle järjestetyssä tilaisuudessa muka-hauskoin palkinnoin toisiaan. Köyhän perheen tytölle annettiin "neiti aina muodikas" ja "luulee, että on kaunis" -palkinnon koko koulun edessä. Kyseessä oli siis puhtaasta v*ttuilusta, kun tytöllä ei ollut varaa samanlaisiin vaatteisiin kuin muilla. Muistan aina, miten nöyryytetyltä hän näytti.

Mutta hei, kaikki on vain asennekysymys! 

Itse selvisin sekä sisarukseni,koska olimme todella kauniita ja äiti piti meidät puhtaina.Isä joi ja rämysi, kiusasi ja olimme kaikkien silmätikkuina. Mutta hyviä koulussa ja todella hyviä urheilemaan. Aina piti olla paras kaikessa.Opimme nuorena leipomaan, laittamaan ruokaa ei mistään, kutomaan ,ompelemaan , kirjoittamaan ym...

Olin kaupungin prinsessa (sain kuulla aikuisena; mutta eihän köyhän lapsi sitä saanut kuulla keltään) ,ompelin vaatteet vanhoista ja leikkasin Burdasta mallit viimeiseen muotiin teininä. Koulussa ompelin iltaisin ja kudoin raanun mm. Kävin myös kurssin ,missä opetettiin tekemään kaavoja vaatteille, pianotunneilla, vapaaehtoisilla käsitöillä ja tein myös taidetta keramiikasta.Tästä on ollut hyötyä koko elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän perheen lapsella voi olla terveyshaittoja, kun ei ole ollut varaa käydä yksityisellä tai muutoin pitää huolta itsestään. Esim. minä olisin tarvinnut ainakin mielenterveysapua ja parempaa hammashoitoa. Hoitamaton polvivammakin olisi saattanut hoidettuna hidastaa nivelrikon kehittymistä, nyt jalka on jo aika sökö. Meillä ei ollut myöskään varaa syödä erityisen terveellisesti, höttö on halpaa. Olenkin ollut koko ikäni lihava.

Palveluihin, kuten ampanjaan, hierojaan jne. ei ollut koskaan varaa lapsille tai aikuisille. En osaa käyttää tuollaisia palveluja nytkään, en koe ansaitsevani niitä.

Harrastuksista ulos jääminen vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Olin aina se "huonompi", jolla ei ollut välttämättä varaa osallistua edes koulun laskettelupäivään, saatika tehdä vastaavia reissuja muutoin. Ulosjäämisen trauma määrittää elämääni edelleen. Kaveripiiri koostui myös

Tämä ei ole muiden vika, kuten ei myöskään yhteiskunnan vika. Se on vain ja ainoastaan vanhempiesi vika ja vastuulla. He päättivät heikoista lähtökohdista lisääntyä, eivätkä kyenneet paikkaamaan tilannetta myöhemminkään. Köyhien ei kuulu hommata lapsia ja jos hommaavat, on turha ruikuttaa ja velvoittaa muita paikkaamaan omaa typeryyttään. Toivottavasti otit opiksesi ja huolehdit kouluttautumisesta tai vastaavasti tajusit jättää lapset tekemättä jos siihen ei ole varaa. Lapset ja lisääntyminen ei ole ihmisoikeus.

Hienosti olet asiat hoitanut👍Kun itsekin olisin ollut yhtä fiksu nuorempana enkä nyt kun ikää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän perheen lapsella voi olla terveyshaittoja, kun ei ole ollut varaa käydä yksityisellä tai muutoin pitää huolta itsestään. Esim. minä olisin tarvinnut ainakin mielenterveysapua ja parempaa hammashoitoa. Hoitamaton polvivammakin olisi saattanut hoidettuna hidastaa nivelrikon kehittymistä, nyt jalka on jo aika sökö. Meillä ei ollut myöskään varaa syödä erityisen terveellisesti, höttö on halpaa. Olenkin ollut koko ikäni lihava.

Palveluihin, kuten ampanjaan, hierojaan jne. ei ollut koskaan varaa lapsille tai aikuisille. En osaa käyttää tuollaisia palveluja nytkään, en koe ansaitsevani niitä.

Harrastuksista ulos jääminen vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Olin aina se "huonompi", jolla ei ollut välttämättä varaa osallistua edes koulun laskettelupäivään, saatika tehdä vastaavia reissuja muutoin. Ulosjäämisen trauma määritt

Tämä viesti todistaa näin ollen oikeaksi sen, mitä täällä tarmokkaasti yritetään kiistää. Että köyhyys vaikuttaa ja joidenkin mielestä se vie jopa olemassaolon oikeuden köyhiltä.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys vaikuttaa kaikkeen. Ihan lähtien siitä, että koulussa kiusataan vaatteista ja jää ulkopuolelle lasten ja nuorten vapaa-ajan asioista.

Käytännössä melkein kaikkeen tarvitsee joko rahaa tai oikeita varusteita.

Ja varmasti on aivan pakko hommata kolme lasta? Köyhän/sairaan ei pidä lisääntyä jos ei kykene edes itsestään huolehtimaan ilman yhteiskunnan almuja.

Köyhyyden kokenut ei pidä mitään itsestään selvyytenä.  Ruokaa jos heitettiin roskiin, tuntui pahalta.  Miellyttämisen halu jäi päälle vanhuuteen asti.