Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen saanti
Olen 23-vuotias, koulut käyty, vakkari työpaikka ja vakaa suhde mieheni kanssa.
Olen kerennyt olla vakkari työssäni n.vuoden.
Raha-asiat on ok mallilla, säästöjä on ja reissattu ollaan.
Haluaisin alkaa yrittämään lasta ja mieheni myös. Suvussani 23-vuotias olisi teiniäiti, koska esim. äitini ja siskoni ovat saaneet esikoisen vasta yli 30v. Puhuin äidilleni suunnitelmistamme ja sanoi heti "Minä en sitten hoida sitä jos nyt jo hankit". Itse en näe ongelmaa..
Mitä mieltä te olette? Milloin itse saitte esikoisen?
Kommentit (84)
Itse olin 21-vuotias kun sain esikoiseni. Amk oli kesken, mieheni kävi töissä. Rahasta oli tiukkaa.
Kuitenkin parin vuoden päästä asiat oli hyvin ja ei tarvinnut laskea rahoja kaupassa.
Joten jos koette että asiat on hyvin niin yrittämään vaan! :) Eihän sitä ikinä tiedä vaikka yrittämisessä meniskin pari vuotta. Mutta toi oli kyllä todella väärin mitä sun äiti sanoi.. 23-vuotias ei ole enää mikään teini.
Onnea yrittämiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan, nuorena jaksaa. Olin 27 kun esikoinen syntyi. Ei mikään sano, että vauva tulee välttämättä heti kun sitä alkaa yrittää. Voi tulla keskenmeno(ja) tai muita haasteita. Nimim. kaikenlaista lähipiirissä nähnyt.
En halua kasvattaa lasta tällä vuosikymmenellä.
Että kun kiehuttaa kun nään että jonkun äiti kyseenalaistaa elämän valintoja...
Nimittäin itse sain esikoisen 19-vuotiaana, justiinsa lukiosta valmistuneena. Äiti ei auttanut lapsen hoidossa ja potki pihalle (olisin muutenkin muuttanut valmistumisen jälkeen). No, lapseni isän kanssa parin vuoden päästä rakennettiin omakotitalo ja molemmilla koulutukset ja vakkari duunit vaikka saatiin lapsi nuorena.
Äitiini en oo ollut yhteydessä 20 vuoteen. Hyvin menee, ei lapsen saanti muuttanut oikeastaan mitään meidän elämässä. Ennemmin paransi.
Joten yritystä kehiin <3
Itse en näe ongelmaa..
Niin, nyt se ei ole ongelma, mutta parin vuoden päästä olet täällä haukkunassa äitiäsi kun hän ei ole kiinnostunut sinun lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua kasvattaa lasta tällä vuosikymmenellä.
Tässä ei puhutakkaan sinun elämästä. Ne jotka haluavat lapsia, saavat niitä tänne suoda. Muutenkin Suomessa syntyvyys vähäistä.
Vierailija kirjoitti:
Että kun kiehuttaa kun nään että jonkun äiti kyseenalaistaa elämän valintoja...
Nimittäin itse sain esikoisen 19-vuotiaana, justiinsa lukiosta valmistuneena. Äiti ei auttanut lapsen hoidossa ja potki pihalle (olisin muutenkin muuttanut valmistumisen jälkeen). No, lapseni isän kanssa parin vuoden päästä rakennettiin omakotitalo ja molemmilla koulutukset ja vakkari duunit vaikka saatiin lapsi nuorena.
Äitiini en oo ollut yhteydessä 20 vuoteen. Hyvin menee, ei lapsen saanti muuttanut oikeastaan mitään meidän elämässä. Ennemmin paransi.
Joten yritystä kehiin <3
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe ongelmaa..
Niin, nyt se ei ole ongelma, mutta parin vuoden päästä olet täällä haukkunassa äitiäsi kun hän ei ole kiinnostunut sinun lapsesta.
Minulla on muutakin tukiverkostoa kun äitini... Isäni on aina ollut tuki ja turvani ja tulee olemaan silloinkin kun saamme lapsen.
Ja olen 23-vuotias joten en ole mikään teini enää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe ongelmaa..
Niin, nyt se ei ole ongelma, mutta parin vuoden päästä olet täällä haukkunassa äitiäsi kun hän ei ole kiinnostunut sinun lapsesta.
Tuollaista äitiä ei lapsenlapsi kiinnosta, vaikka ap saisi lapsensa 35-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on todella vaativa otus. Kun lasta lähtee yrittämään, pitää sitoutua siihen, että se oma lapsi saattaa olla neuroepätyypillinen tai sille saattaa tulla kehityksen häiriöitä. Pitää olla valmis laittamaan lapsi kaiken edelle. Ei kiitos!
Olin 24 kun esikoinen syntyi ja pari vuotta myöhemmin toinen. Jos nyt yli 30v pitäisi alkaa sama rumba niin en jaksaisi.
Toivon myös että omat lapseni lisääntyvät suht nuorena niin jaksan olla mummo. Omilla lapsillani oli 45-65v. isovanhemmat, itselläni oli isovanhemmat 40-50v kun synnyin. Ollut siis reippaita jaksavia isovanhempia ja jopa vasta 70v isoisovanhempia ns täydessä terässä, heistä jäi hyvät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun kiehuttaa kun nään että jonkun äiti kyseenalaistaa elämän valintoja...
Nimittäin itse sain esikoisen 19-vuotiaana, justiinsa lukiosta valmistuneena. Äiti ei auttanut lapsen hoidossa ja potki pihalle (olisin muutenkin muuttanut valmistumisen jälkeen). No, lapseni isän kanssa parin vuoden päästä rakennettiin omakotitalo ja molemmilla koulutukset ja vakkari duunit vaikka saatiin lapsi nuorena.
Äitiini en oo ollut yhteydessä 20 vuoteen. Hyvin menee, ei lapsen saanti muuttanut oikeastaan mitään meidän elämässä. Ennemmin paransi.
Joten yritystä kehiin <3
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Äiti-yhteisö vaikuttaa ahdistavalta ja tuomitsevalta. Se ei ole maailma, johon haluaisin osallistua. Tuntuu homeiselta ja menneisyyteen jämähtäneeltä.
Ja on superahdistava ajatus, että pitäisi kotona jaksaa kuunnella koko ajan jotain piirrettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua kasvattaa lasta tällä vuosikymmenellä.
Tässä ei puhutakkaan sinun elämästä. Ne jotka haluavat lapsia, saavat niitä tänne suoda. Muutenkin Suomessa syntyvyys vähäistä.
Alhainen syntyvyys on mahdollisuus, ei uhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe ongelmaa..
Niin, nyt se ei ole ongelma, mutta parin vuoden päästä olet täällä haukkunassa äitiäsi kun hän ei ole kiinnostunut sinun lapsesta.Tuollaista äitiä ei lapsenlapsi kiinnosta, vaikka ap saisi lapsensa 35-vuotiaana.
Tämä, kokemusta on.
Sain lapsen 31-vuotiaana ja äiti häippäsi ulkomaille asumaan uuden miehensä kanssa.
Toitotti aina että en saisi lapsia alle 25-vuotiaana.
No, esikoinen on 12-vuotias eikä ole nähnyt ikinä mummoaan. Minä en ikinä halua olla samanlainen kuin äiteni, hävettävää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun kiehuttaa kun nään että jonkun äiti kyseenalaistaa elämän valintoja...
Nimittäin itse sain esikoisen 19-vuotiaana, justiinsa lukiosta valmistuneena. Äiti ei auttanut lapsen hoidossa ja potki pihalle (olisin muutenkin muuttanut valmistumisen jälkeen). No, lapseni isän kanssa parin vuoden päästä rakennettiin omakotitalo ja molemmilla koulutukset ja vakkari duunit vaikka saatiin lapsi nuorena.
Äitiini en oo ollut yhteydessä 20 vuoteen. Hyvin menee, ei lapsen saanti muuttanut oikeastaan mitään meidän elämässä. Ennemmin paransi.
Joten yritystä kehiin <3
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Äiti-yhteisö vaikuttaa ahdistavalta ja tuomitsevalta. Se ei ole maailma, johon haluaisin osallistua. Tuntuu homeiselta ja menneisyyteen jäm
Huomaan, ettei sinusta olisi äidiksi ainakaan tämän tekstin perusteella. Itse ainakin olen aina halunnut lapsia, enkä voisi kuvitella kuinka tyhjää ja mustavalkoista elämäni olisi ilman lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun kiehuttaa kun nään että jonkun äiti kyseenalaistaa elämän valintoja...
Nimittäin itse sain esikoisen 19-vuotiaana, justiinsa lukiosta valmistuneena. Äiti ei auttanut lapsen hoidossa ja potki pihalle (olisin muutenkin muuttanut valmistumisen jälkeen). No, lapseni isän kanssa parin vuoden päästä rakennettiin omakotitalo ja molemmilla koulutukset ja vakkari duunit vaikka saatiin lapsi nuorena.
Äitiini en oo ollut yhteydessä 20 vuoteen. Hyvin menee, ei lapsen saanti muuttanut oikeastaan mitään meidän elämässä. Ennemmin paransi.
Joten yritystä kehiin <3
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Äiti-yhteisö vaikuttaa ahdistavalta ja tuomitsevalta. Se ei ole maailma, johon haluaisin
Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Se tuntuu tosi pahalta. Varmasti se pitää paikkansa, mutta se on aika karusti sanottu.
Minusta 30v. olis ihan ok tulla ensimmäistä kertaa raskaaksi. Olis kerennyt viettää rauhassa vapaata elämää, sillä lapsen jälkeen saat unohtaa itsesi, jos et kokonaan niin lapsi tarvitsee sinua siitä eteenpäin ainakin n.20v. ja kyllä jos välittävä ja vastuullinen olet, niin olis hyvä ottaa oma lapsi huomioon vanhempanakin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun kiehuttaa kun nään että jonkun äiti kyseenalaistaa elämän valintoja...
Nimittäin itse sain esikoisen 19-vuotiaana, justiinsa lukiosta valmistuneena. Äiti ei auttanut lapsen hoidossa ja potki pihalle (olisin muutenkin muuttanut valmistumisen jälkeen). No, lapseni isän kanssa parin vuoden päästä rakennettiin omakotitalo ja molemmilla koulutukset ja vakkari duunit vaikka saatiin lapsi nuorena.
Äitiini en oo ollut yhteydessä 20 vuoteen. Hyvin menee, ei lapsen saanti muuttanut oikeastaan mitään meidän elämässä. Ennemmin paransi.
Joten yritystä kehiin <3
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Äiti-yhteisö vaikuttaa ahdistavalta ja tuomitsevalta. Se ei ole maailma, johon haluaisin
Ja joulut olisi yksinäisiä.
Teet niin kuin itse haluat. Itse olen todennut, että kaikkien kanssa ei kannata jutella suunnitelmista ollenkaan. On olemassa ihmisiä, jotka löytävät kaikista suunnitelmista ongelmia ja kertovat ne kovaan ääneen. Mutta ei kukaan niitä kehtaa sanoa tai välttämättä edes ajattele, jos asia on jo tapahtumassa. Itse olin saanut jo kaikki (kolme) lastani sinun ikäisenä. Sen jälkeen vasta opiskelin ja hankin oman alan töitä. Hyvin meni ja, vaikka järjestys ehkä joillekin oli väärä, mulle juuri oikea.
Alue: Aihe vapaa
Olin 21v, toisen syntyessä 24v, kolmannen syntyessä 26v. Ei kuulu muille omat elämän valinnat. Sano sinäkin äidillesi että muistat tuon kun hän apua tarvii.