miksi!? MIKSI 1,5 vuotiaalle ei mene sana EI perille?

Vaaditkohan liikoja myös itseltäsi?



Itse olen kotona saman ikäisen lapsen kanssa, ja usein menee hermo ja usein on myös tuollaista samanlaista voimattomuutta. Älä jumiudu tähän koneen ääreen, tai television ääreen, tai keskity liikaa kotiaskareisiin. Istu sohvalle, ja ota lapsi syliin halailemaan. Mitä enemmän pieniä ihania juttuja jaksaa lapsen kanssa tehdä sitä helpommaksi ja iloisemmaksi arki muuttuu. Ja rupeat saamaan kontaktia.



Noin pieni lapsi usein ymmärtää sanan ei, mutta lapsi kuitenkin päättää itse totteleeko vai ei. Älä ahdistu siitä, päättäväisesti vain siirrät lasta pois kielletystä paikasta, laitat vetolaatikot takaisin kiinni tai otat kielletyt tavarat pois. Raivoamalla ahdistut vain lisää, ja lisäksi saat lisää syitä syytellä itseäsi vaikkei siihen oikeasti ole tarvetta.



Uskalla hakea myös apua, jos tilanne ei helpota. Ja puhu miehellesi uupumuksestasi.

kun lapsi on vasta 1,5 v :)

Sen ikäiselle ei sana mene perille vaikka mitä tekisit. Ota vähän rauhallisemmin ja juo vaikka kuppi kahvia tai teetä.

Meillä esikoinen (nyt 3,5v) ymmärsi ein jo vuoden ikäisenä. Totteli helpolla (ei tosin enää...). Nyt kuopus 1,5v eikä todellakaan tottele. Perille kyllä menee, mutta ilmeestä jo näkee, että ei todellakaan aio korvaansa lotkauttaa äitin tai isän kielloille. Koko ajan saa olla nostelemasta ruokapöydän tai TV-tason päältä jne. Tätä se vanhemmuus on...

Nyt teet itsellesi asennemuutoksen, ja alat lähteä siitä, ettei noin pieni kykene vielä tottelemaan kieltojasi kuin ehkä pienessä osassa tapauksista.



Sen sijaan, että yrität vaikuttaa lapsen toimintaan vain sanallisesti, sinun täytyy itse konkreettisesti poistaa lapsi tilanteesta, jossa tekee jotain vaarallista tai sellaista, mitä hermosti ei kerta kaikkiaan kestä. Äläkä ala laskea näihin kategorioihin ihan kaikkea.



Tee kodista lapsiystävällisempi (ihan vain oman jaksamisen kannalta), järjestä lapselle oikeasti kiinnostavia leluja, anna leikkiä sellaisella kodin tavaralla josta ei ole vaaraa eikä mene rikki. Ole itsekin lapsen kanssa, äläkä vain jätä puuhaamaan itsekseen ja pillastu kun keksii sinulle epämieluisaa puuhaa.



Silloin kun lasta on ehdottoman tarpeen ja tärkeää kieltää, ei voi itse saada hepulia eikä antaa periksi, vaan silloin on sitten vaikka sylissä pitämällä estettävä se toiminta ja kuunneltava se huuto. Tai laitettava tulpat korviin siksi aikaa.



Et voi ruveta läpsimään yksivuotiasta tottelemattomuudesta. Se on sekä täysin väärin että täysin hyödytöntä. Sama kuin läpsisit häntä koska ei osaa vielä laulaa Maamme-laulua. Ei ole ollut vielä aikaa oppia!

mutta kun ei tottele ollenkaan, en liiottele! onhan se pieni, mutta kun olen tehnyt sen 20 kertaa, että ei ja vienyt lapsen pois ja laittanut ne kaapit kiinni.. mutta silti, jotenkin ottaa sen leikkinä? tosi ihanaa!



Haluaisin joskus edes OLLA siinä sohvalla hetken lapsi sylissä, mutta eihän hän siihen suostu, edes sekunniksi.. varmaan tuleva adhd =/ ja koneella olen silloin kun lapsi nukkuu... se on ehkä ainoa pakokeino koko päivän aikana!

ap

kaappeihin lapsilukko tai siirrä kaapista tavarat pois, joihin lapsi ei saa koskea. Me siirrettiin mm. kattilat ja säilykepurkit alakaappeihin samoin kuin liinavaatteet, jotta sai niitä tyhjentää ja penkoa mielin määrin.



Tuossa iässä lapsille tuntuu olevan maailman mielenkiintoisinta tyhjentää kaappeja ja laatikoita ja sitä vastaan ei kannata pahemmin taistella. Järjestää vaan kaapit ja laatikot sellaisiksi, että lapsi voi tyydyttää uteliaisuuttaan ja laittaa vaarallliset tavarat sitten lukittuun kaappiin tai korkealle.

on se kumma miten lapsen pitäisi JO 1.5 vuotiaana osata olla tässä maailmassa valmiina tottelemaan ja istumaan hiljaa ja olemaan kunnolla.



Suosittelen että lainaat vaikka kirjastosta kirjallisuutta joka käsittelee lapsen kehitystä eri aikakausina niin ymmärrät lastasi paremmin.



Ja jätä turhat ei kiellot pois. Mieti ensin onko ei v-lttämätön vai voisiko sittenkin lapsi tutkia tai koskea tavaroihin. Jollei voi niin napakka kielto ja siirto pois tilanteesta.



lapsen kanssa toistoa vaaditaan jatkuvasti, toista, toista ja toista, kyllästymiseen asti. Mutta kun tiedät että se on aivan normaalia niin ehkä voisit löysätä pipoa ja teillä kaikilla olsi mukavampaa.

1,5-vuotiaan lapsen ymmärrys on kuitenkin aika pientä vielä, ymmärtää siis korkeintaan konkreettisia käsitteitä.



Sen sijaan, että keskityt kieltämään, niin olisiko parempi keskittyä ohjaamaan lasta johonkin mielekkääseen toimintaan.

olen tehnyt kaikki noi! perhana kun on niin vaikeeta tajuta!



ap

Lapsilukko!!

että annat sen taaperon tutkia. Ihan varmasti lopettaa ennen teini-ikäänsä. mä siirsin alahyllyiltä kaiken rikkoontuvatn pois, kaapit ja hyllyt, vessanpytyt yms. tutkittiin. Nyt ei enää tarvi, kun ne on tutkittu. Kyllä se lapsi oppii, mitä niissä salaisissa lokeroissa on ja sitten siirtyy muuhun puuhaan.

olen tehnyt kaikki noi! perhana kun on niin vaikeeta tajuta! ap

Vaadit liikoja noin pieneltä, mene ulos kävelylle, kaverin kanssa kahville ja jätä muksu kotiin isälleen. Kyllä se siitä, tai sitten ei, sillä kaikki eivät opi tuota ei-sanaa koskaan.

olen tehnyt kaikki noi! perhana kun on niin vaikeeta tajuta!

ap

vai onko sun vaikea olla aikuinen?

Uhmaikä on normaali kasvuun kuuluva juttu.

Varmaan olisi aikuselle helpompi jos lapsi ei uhmaisi, mutta tämä on pahempi. Saattaa kertoa lapsen luottamuksen puutoksesta koska ei uskalla vastustaa. Esim. eroperheissä tätä saattaa tulla koska lapsen elämästä toinen vanhempi kadonnut ja lapsi pelkää menettävänsä toisenkin.

Puhu neuvolassa asioista! Se että kerrot sielä ongelmakohdista kertoo vaan sinusta että olet huolissasi ja seuraat lapsen käytöstä -mikä on vaan positiivista.

Ajattele nyt! Pahempihan se on jos jollain on selvästi ongelmia ja niitä piilottelee.

Neuvolan tehtävä on tukea lapsen kasvua ja antaa siihen apua. Joskus mennään ihan ikätason asioissa ja silloin asiaan ei ole järki puuttua: koska kaikki muutkin on vaikeita ja rasittavia nassikoita!

Meillä yksi lapsi 3-v tarkastuksessa vaan kieltäytyi riisumasta, ei suostunut että punnitaan (pidin sylissä, punnittiin yhteispaino ja vähennettiin minun paino) mutta pituus jäi saamatta.

Samoin näkö, kuulo, suuri osa tehtävistä.

Seuraavalla viikolla lapsen isä vei ja lapsi teki hommat OK. ;)

4- vuotiaana lapsi oli todella paha minun kanssa, meillä oli aina napit vastakkain.

Nyt 5- vuotiaana jo ihanaa!

Esikoisella taas 2- vuotisuhma oli pahempi kuin kakkosella.

Itse ole hyvissä väleissä neuvolan kanssa. Täti kuulemma ajattelee joskus vapaallakin meitä! :)

Meillä on ollut välillä tiukkoja hetkiä ja niistä on ollut hyvä puhua toiselle aikuiselle, saa vähän tukea ja on mukava kun on palattu sitten puhumaan myöhemmin vaiheista ja sitten näkee itsekin miten asiat menee eteenpäin.

Joskus kannattaa tosiaan miettiä mitä asioita voi lapselta vaatia.

Siinä helpottaa itseään kun ei kilju vieressä vaahtoamassa jos lapsi on joskus tuurilla jotain onnistunut tekemään muttei OSAA sitä päivittäin kuin vettä vaan.

Lapsi kasvaa tosi nopeasti. Nyt olet vielä taaperovaiheessa ja tää on jankkaamista mutta pari vuotta enää lapsi on PIENI ja sitten on niin isoa niin isoa.

Sitten saattaa katua jos ei antanut lapsen olla pieni ja kasvaa omaan tahtiin vaan hössötti ja sääti vieressä.

voin sanoa, että mun 11 vuotiaskaan ei todellakaan tajua mitä ei tarkoittaa, ennen kun asia on sanottu n. 20 krt. Ja ei tosiaankaan ole aina saanut mitä haluaa. Se on vaan sellasta. Ikuista opettamista ja rajan vetoa. Koita tottua vaan ajatukseen.

Jos sulla ei ole mitään lapsen ulottuvilla olevissa kaapeissa, johon lapsi ei saa koskea, niin eihän sulla siis pitäisi olla mitään tarvetta nostaa lasta pois kaapilta. Miksi siis valitit aiemmin, että joudut nostamaan lasta pois kaapilta uudestaan ja uudestaan?

että lapselle pitää sano 1000000 kertaa samasta asiasta eikä siltikään ole varmuutta meneekö asia perille!!!



Se vaan on niin, parempi tottua eikä kiroilla. Ei kukaan ole sanonutkaan että äitiys olisi helppoa, kyllä tässä hermoja ja kärsivällisyyttä vaaditaa roppakaupalla. Toivottavasti se sinunkin pinnasi kasvaa ja venyy...



Laita keittiöön laatikko tai kaappi jonne laitat sellaisia tavaroita mitä lapsi saa tutkia, mm. katttiloita, puukauhoja tms. helpottaa kun saa mennä kaappiin ja ottaa sieltä jotian. toimii myös asioissa, muista että kaikki mitä kielletään on kivaa. Joten kiellot minimiin ja keksi erilaisia ratkaisuja, vähän mielikuvitusta peliin!!!



Ja onko tuo laatikon avaaminen ainoa ongelma?

Sun tehtävä on järjestää huusholli sellaiseksi, että lasta ei tarvi koko ajan kieltää. Ja sellaisiin kyläpaikkoihin ei kannata mennä, joissa joutuu koko ajan kieltämään.

ymmärrä ja luultavasti luulee, että hänen nimensä on Ei. Siitä se kasvaa ja uskoo jonkin aikaa ja sitten alkaa ihan erilainen ein uhmaaminen. Lapset on lapsia. Sinä tarvisit kunnon loman. Voimia :)

siis jos jonnekin ei saa mennä, se pitää ovin, lukoin, aidoin tai vieressä kädestä pitäen estää.

Meillä on kehitysvammainen lapsi ja vasta nyt kun hän on 9v, alkaa vähitelleen muistaa jo jotain sääntöjä, aika sidottu sitä ollaan oltu vahtimisen kanssa...

Kaikille paljon mukavampaa kun ei tarvi kieltää ja rähjätä koko ajan ja lapsi saa rauhassa tutkia. Tuon ikäisen kuuluukin touhuta koko ajan, uteliaisuus on vain hyvä merkki.