Liikunnasta nauttiminen

Hiukan sama ongelma. Tanssimisesta pidän oikeasti, mikään muu liikunta ei tuo hyvää oloa eikä näin ollen motivoi lainkaan

Liikkumalla se löytyy. Alussa pitää vaan päättää että liikkuu ja pakottaa itsensä. Kun on jonkun aikaa tehnyt näin niin löytyy se into, saa mielihyvää liikunnasta ja haluaakin liikkua enemmän. Itselläni meni muutama kuukausi ennen kuin "meni veriin", mutta alussa pitää vaan lähteä vastentahtoisestikin.

Kokeile erilaisia lajeja, kylläjoku kolahtaa. Ja jos tanssiminen on kivaa, niin suosittelen kokeilemaan lavatanssijumppaa, siinä pärjää vaikkei olisi niin liikunnallinenkaan.

Tekemällä. Se elämäntapa tulee nimenomaan siitä että toistaa jotain asiaa ja sen jälkeen se lähtee menemään itsestään. Ihminen on sopeutuvainen eläin

Elämässä kannattaa aina muistaa se, että mikään hyvä ei tule helpolla. Tän on kaikki henkiset opit ja tietäjät tienny siitä lähtien kun ihmiset on poistunu luolistaan. 

Tutkimusten mukaan suurin osa saa mielihyvää liikunnasta, mutta pienellä osalla se ei onnistu ikinä teki mitä hyvänsä - onneksi  kuulun ensiksimainittuihin. Voihan se liikunnan aloitus olla joskus vaikeaa ja vastenmielistä, mutta aina se fiilis siitä muuttuu ihan mahtavaksi.

Yllättäen mä löysin liikunnasta varsinaisen opioidipöllyn. Kuntosalilla kun puskee hulluna kolme varttia, loppupäivä menee onnellisessa pilvessä. En ole käyttänyt huumeita, mutta se varmaan tuntuisi just siltä. Mikään kevyt pikku kävely tai juoksentelu ei sitä saa aikaan, mutta kun rautaa on tangossa riittävästi, kroppa kehrää onnesta. Kyllä se on ap ihan mahdollista.