Rehellisesti, millaista on arki 2,5-vuotiaan ja vauvan kanssa?

Kauheaa. Ei ole selviä muistikuvia edes siitä ajasta. En ole koskaan ollut yhtä uupunut. 

Haastavaa. Mutta siihen tottuu ja huomaa pärjäävänsä.

Jos sitä rauhaa oli yhden lapsen kanssa, niin enää ei sitä ole luvassa. 

Paskaa. Tulet olemaan kusessa.

Miten niin rehellisesti?

Ihan ok. Toki isompi oli puolipäivähoidossa. Asuttiin ulkomailla, oli aina lämmin ja ei tarttenu pukea. Pieni valvotti pitkään, joten väsymys vaivasi. 

 

Meillä 2v4kk. Vain hyviä muistoja. Molemmat pojat nukkui hyvin. Esikoinen oppi juuri tuossa kuivaksi. Myös vauva oli rauhallinen. Olin 3 vuotta kotona. Elämäni parhaat vuodet. Elämää ilman kelloa. Minusta tämä oli hyvä ikäero ja on sitä edelleen. Pojat nyt 14v ja 16v. Aina olleet kaverit toisilleen.

Elämäni parasta aikaa oli! Kotona lasten kanssa, päivisin puuhattiin kaikkea, ulkoiltiin, käytiin kerhossa ja puistossa ja uimassa (kun vauva hieman isompi). Nukuttiin päiväunia sun muuta. Aika lailla parivuotiaan rytmillä, vauva kulki helposti mukana kaikessa. Saisinpa takaisin tuon ajan! Nyt ovat jo teinejä ja lentämässä pesästä.

Tsemppiä ap:lle ja muista nauttia ajasta vaikka välillä väsyttäisi

Olihan ne ihan alkuajat haastavia, kun vauva asui rinnalla ja toinen pieni oli vähän oman onnensa nojassa. Mutta nopeasti se helpotti ja kaikki tottuivat uuteen arkeen. Siinä kun vaavi oli noin 6kk ja isompi 3v. niin oli jo melko mukavaa. Isompana juuri hyvä ikäero.

Lähipiirissä on äiti joka ei pärjää vauvan ja 2v kanssa. Mies ei pääse töihinkään kun pari kertaa viikossa kun pitää auttaa lastenhoidossa. Tämä äiti ei pysty ulkoilemaan, laittamaan ruokaa, käymään kerhossa tai kaupassa jos joku ei ole apuna. Ihan järkyttävää.

Se oli hermoja raastavaa, kiireentunne koko ajan, vauvan tarpeet ja itkut, esikoisen leikit ja uhma, molempien heräämiset, pukemiset, huomioiminen, ruokkimiset ja erilaiset vuorokausirytmit. Ero yhden ja kahden lapsen välillä on paljon isompi kuin kahden ja kolmen. Ihmettelen miten siitä selvittiin, mutta selvittiin ja olen hurjan ylpeä lapsistani<3

Toisen vauva-aika ei voi olla samanlainen kuin ensimmäinen. Vauva ei saa jakamatonta huomiota. Jos yrittää pyrkiä samalaiseen vauvakuplaan, riittämättömyyden tunne on valtava. Rimaa kannattaa alentaa ja unohtaa ylimääräiset paineet ja vaatimukset. Onnittelut:) 

Meillä on tulossa tuollainen ikäero mutta vauva ei ole vielä syntynyt. 2,5-vuotias on kuitenkin jo todella omatoiminen ja fiksu, joten uskoisin menevän hyvin. Plussaa etenkin siitä, että on jo oppinut pääasiassa kuivaksi. Miinuksena se, että meillä päiväunet ovat jäämässä pois, joten omaa aikaa ja rauhaa pesiä vauvan kanssa ei ole päivisin ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on äiti joka ei pärjää vauvan ja 2v kanssa. Mies ei pääse töihinkään kun pari kertaa viikossa kun pitää auttaa lastenhoidossa. Tämä äiti ei pysty ulkoilemaan, laittamaan ruokaa, käymään kerhossa tai kaupassa jos joku ei ole apuna. Ihan järkyttävää.

Kuulostaa siltä, että onko sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen tms. Mutta tekstisi on valtavan asenteellinen. Mielestäsi mies auttaa lastenhoidossa. Eikö lapsilla ole kaksi vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on äiti joka ei pärjää vauvan ja 2v kanssa. Mies ei pääse töihinkään kun pari kertaa viikossa kun pitää auttaa lastenhoidossa. Tämä äiti ei pysty ulkoilemaan, laittamaan ruokaa, käymään kerhossa tai kaupassa jos joku ei ole apuna. Ihan järkyttävää.

Kuulostaa siltä, että onko sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen tms. Mutta tekstisi on valtavan asenteellinen. Mielestäsi mies auttaa lastenhoidossa. Eikö lapsilla ole kaksi vanhempaa. 

En minä ole asenteellinen. Mutta kyllä äidin pitäisi mies päästää töihin. Ei ole kyse masennuksesta, ei vain osaa hoitaa 2 lasta.

Elämän  parasta aikaa  <3    nauti,  vuodet  vierii  nopeasti. 

Haluan kuulla lisää! :)