Kun ihan hyvä suhde onkin täynnä huonoja puolia
Ei ole tarkoitus provosoida näillä aiheilla, vaan ihan vaan purkaa turhautunutta oloa. Ihastuin hänen kauneuteen, ääneen ja tyttömäiseen energiaan. Meillä oli paljon henkeviä keskusteluita ja fyysistä vetovoimaa.
Nyt hänen kasvoista on hävinnyt se positiivinen hehku ja jostain syystä hänen äänikään ei ole yhtä heleä. Hän räjähtelee minulle lähes päivittäin oli syytä tai ei ja arki kuluu siinä kun palaudutaan henkisesti näistä konflikteista.
Hän tekee paljon etätöitä kotona ja työnteon seuraamista on ollut raskasta seurata. En olisi halunnut tietää sitä kuinka hän tuntuu enemmän nauttivan juoruilusta kuin työnteosta. Taisin kuulla senkin kuinka hän kertoi joutuneensa vaihtamaan työpaikkaa usein jatkuvan saikuttelun takia. Lannistavaa ja vaikuttaa fiiliksiin miten suhtautuu toiseen halusi tai ei. Itse haluaisin ennemmin jakaa kokemuksia siitä miten on tehnyt työnsä hyvin ja nauttii arvostusta työelämässä.
Painolastia lisää jostain syystä hänen äiti. Jutteluväleissä ollaan, mutta tulee mieleen asetelma työkaverista jonka seurassa on pakko viettää aikaa, mutta on niin erihenkinen tyyppi että vapaaehtoisesti en olisi hetkeäkään.
Surullista kyllä, mutta suurimpia syitä jatkaa alkaa olla siinä miten yhden hengen taloudessa on ankeampi tunnelma kuin kahden.
Kommentit (52)
Kuinka kauan suhdetta on takana? Kaikki pitkät parisuhteet käyvät tietyt vaiheet yleensä läpi.
Olet siis työttömänä kotona ja salakuuntelet naisen työnteko tuomitsevalla asenteella? Ehkä ei naista ei nappaa tuo sinun arvostelusi ja lompakolla loisimesi.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis työttömänä kotona ja salakuuntelet naisen työnteko tuomitsevalla asenteella? Ehkä ei naista ei nappaa tuo sinun arvostelusi ja lompakolla loisimesi.
Surullista jos tuo on lähtökohtainen oletus aloittajaa kohtaan. Hänen työvuorot vaihtelevat ja vaikka olen eri huoneessa oman työpäiväni jälkeen, niin kuulen kyllä mitä hän puhuu puhelimeen. Ja en tosiaan haluaisi kuulla.
Olemme toki yrittäneet puhua asioista, mutta keskustelut tyssäävät aina johonkin pieneen perusjuttuun mistä ei päästä yksimielisyyteen. Jos esim kerron että itse voin arjessani hyvin jos minulle toivotetaan lämpimästi hyvät huomenet ja yöt aamuin illoin ja samoin ajattelee lähes kuka tahansa muukin. Niin hän väittää että olen itse keksinyt tällaisen säännön ja että hän varmasti käyttää jatkossakin valtaansa käydä kiukkuisena haistatellen nukkumaan ja aamulla ensimmäinen kommentti on joku moite joka ei edes liity mihinkään mihin voin vaikuttaa.
Suhde kuulostaa kammottavalta, ja tekisi mieli sanoa, että tuossa ei kannata jatkaa. Mutta jos aloittaja on mies, sitä on turha sanoa, koska miehet roikkuvat surkeissa suhteissa loputtomiin ihan vaan siitä ilosta, että saavat roikkua.
Joten eipä mitään, hauskaa loppuelämää aloittajalle.
Miehet pettyy kun nainen ei olekaan tienaavana kotirouvana. Eli tienaa ja hymyile
No ei kuulosta mukavalta. Ehkä kannattaisi erota.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan suhdetta on takana? Kaikki pitkät parisuhteet käyvät tietyt vaiheet yleensä läpi.
Kaksi vuotta. Enkä kutsuisi tätä roikkumiseksi kuten tuo yksi kirjoittaja. Muutama lapsuuden ystävä painii enemmän ja vähemmän saman ongelman kanssa. Roikkumisesta tulee mieleen epätoivo. Ei minun eikä kavereidenkaan ole pakko olla näissä suhteissa. Naisseuraa saamme kyllä sinkkuna.
Vaan joku juttu siinä on miten tässä iässä sitä vaan haluaa olla vakaassa suhteessa, ilmeisesti sitten huonommassakin. Ystäväni makuuhuoneessa ei tehdä enää mitään ja hän käy maksullisissa vaikka on entinen naistenmies. Ja yksi tuttavamies sanoi häpeävänsä sitä kuinka on sinkku tässä iässä.
Noin siinä usein käy. Ollaan vähän aikaa yhdessä, ja kun alkaa tuntemaan toista, niin huomataan ettei ollakaan sopivia toisilleen. Tämähän on ihan normimeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä usein käy. Ollaan vähän aikaa yhdessä, ja kun alkaa tuntemaan toista, niin huomataan ettei ollakaan sopivia toisilleen. Tämähän on ihan normimeininkiä.
Ja jotkut jaksavat nitkuttaa siinä tilanteessa sitten vaikka lopun ikänsä, kumma kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä usein käy. Ollaan vähän aikaa yhdessä, ja kun alkaa tuntemaan toista, niin huomataan ettei ollakaan sopivia toisilleen. Tämähän on ihan normimeininkiä.
Täsmälleen näin. Ja siinä vaiheessa ei riitä, että toisella on nätti naama ja heleä ääni. Vaaditaan yhteensopivuutta lisäksi, ja sen huomaa vasta kun on tutustuttu paremmin.
Järkevintä olisi hyväksyä että pieleen meni, ja antaa mahdollisuus jollekin paremmalle, ellei olisi pakko roikkua suhteessa yksinäisyyden pelosta ja mukavuudenhalusta, kuten yleensä on.
Eli hän oli energinen ja positiivinen ennen suhdetta sinuun, nyt suhteen aikana tämä kaikki on hävinnyt. Ehkäpä kannattaa miettiä miksi hän voi huonosti suhteessanne.
Vierailija kirjoitti:
Eli hän oli energinen ja positiivinen ennen suhdetta sinuun, nyt suhteen aikana tämä kaikki on hävinnyt. Ehkäpä kannattaa miettiä miksi hän voi huonosti suhteessanne.
Juuri niin, ja rohkeampi voisi ihan kysyäkin, että onko naisen kannalta suhteessa jotain pielessä, ja mitä asialle voisi tehdä. Ja jopa kuunnella vastaus ja yrittää yhdessä miettiä ratkaisuja.
Mutta kukapa nyt onnellisuutensa eteen viitsisi sellaista vaivaa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan suhdetta on takana? Kaikki pitkät parisuhteet käyvät tietyt vaiheet yleensä läpi.
Kaksi vuotta. Enkä kutsuisi tätä roikkumiseksi kuten tuo yksi kirjoittaja. Muutama lapsuuden ystävä painii enemmän ja vähemmän saman ongelman kanssa. Roikkumisesta tulee mieleen epätoivo. Ei minun eikä kavereidenkaan ole pakko olla näissä suhteissa. Naisseuraa saamme kyllä sinkkuna.
Vaan joku juttu siinä on miten tässä iässä sitä vaan haluaa olla vakaassa suhteessa, ilmeisesti sitten huonommassakin. Ystäväni makuuhuoneessa ei tehdä enää mitään ja hän käy maksullisissa vaikka on entinen naistenmies. Ja yksi tuttavamies sanoi häpeävänsä sitä kuinka on sinkku tässä iässä.
Huono suhde ei ole vakaa. Erouhan alla se on.
Räjähtelee sulle? Miksi? Ei kukaan syyttä räjähtele.... peilin eteen mies!
Vierailija kirjoitti:
Räjähtelee sulle? Miksi? Ei kukaan syyttä räjähtele.... peilin eteen mies!
Kyllä sellaisiakin ihmisiä on, esim. Pershäiriöiset. Tai muuten vaan impulssikontrollin kanssa ongelmia ovaavat, je eivät kykene keskustelemaan rauhallisesti vaan räyhäävät ja raivoavat.
Vierailija kirjoitti:
Eli hän oli energinen ja positiivinen ennen suhdetta sinuun, nyt suhteen aikana tämä kaikki on hävinnyt. Ehkäpä kannattaa miettiä miksi hän voi huonosti suhteessanne.
Olen miettinytkin. Työelämä kuluttaa häntä voimakkaasti, siinä on yksi syy. Hän ihan mielellään olisi pari kuukautta työttömänä, keräisi virtaa ja sitten aloittaisi uuden työn. Niin hän on tehnyt ennenkin.
Hänen suhteet omiin ystäviin ovat hiipuneet ja hän ei saa riittävästi sellaista positiivista sosiaalista kontaktia.
Hän voi pahoin myös minun takia, koska hän on sitä mieltä että on toisen alistamista jos toivoo lämpimiä hyvän yön ja huomenen toivotuksia.
Olet ihan unelmieni kumppani, sensitiivinen ja pohdiskeleva mussukka, runoilijatyyppi
Eräs tuttava mies on ollut 30v suhteessa henkilön kanssa jota piti alunperinkin vain laastarina koska hänen kaipaama rakas nappisilmä oli muualla eikä sillä hetkellä saatavilla ja miehenä olisi ollut noloa olla yksin kun muillakin oli tyttöystävät.
Sittemmin joutui yllättäin kihloihin naisen vaan ostaessa sormukset ja myöhemmin muija varasi kirkonkin mieheltä lupaa kysymättä. Mies kaipasi ja odotti exäänsä kokoajan ja oirehti sen takia. Nainen taisi tajuta tämän mutta päättäväisenä jollain konstilla (ehkä klassisella valheella) huijasi miehen alttarille. Sitten punkenaan lapsia ja hallitsemaan ilmeisesti myöhemmin yhteisiä rahavaroja ja omaisuutta jotta mies lapsirakkaana ei voinut lähteä liitosta. Siihen jumittui vaikka mieli haikaili nuoruuden rakkaan perään.
Nyt elävät täysin sisko -veli asetelmalla platoonisessa suhteessa jossa molemmilla omat jutut. Ovat yhdessä tottumuksesta, taloudellisista syistä, kun ei vaan viitsitä nähdä vaivaa erota. Surullista.
No ei se auta kuin sitten kärvistellä!