Miten joku voi olla aina viilipytty?

Aleksitymia. Tunteita ehkä on, mutta niitä ei tunnisteta saati ilmaista. Kuin kala haaleessa vedessä. 

Kertoo enemmän sinusta, kun et pysty ymmärtämään erilaisuutta. 

Harjoittelua ja osin luonteenpiirre. Olen pienestä pitäen harjoitellut sitä, että en näytä tunteita suuntaan tai toiseen. 

Ei se, etten ulospäin reagoi tai ääneni ei muutu, tarkoita ettenkö tuntisi mitään, mutta en halua käsitellä asioita muiden asioiden edessä. Voin ahdistua ja kokea maailma tuskaa tai suurta iloa sitten yksin ollessani.

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelua ja osin luonteenpiirre. Olen pienestä pitäen harjoitellut sitä, että en näytä tunteita suuntaan tai toiseen. 

Ei se, etten ulospäin reagoi tai ääneni ei muutu, tarkoita ettenkö tuntisi mitään, mutta en halua käsitellä asioita muiden asioiden edessä. Voin ahdistua ja kokea maailma tuskaa tai suurta iloa sitten yksin ollessani.

Äh, siis muiden ihmisten edessä. 

Hänellä on todennäköisesti tasaiset ja optimistiset vanhemmat. 

Tunteiden hallintaan auttaa, kun keskittyy vain asioihin, joihin voi vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelua ja osin luonteenpiirre. Olen pienestä pitäen harjoitellut sitä, että en näytä tunteita suuntaan tai toiseen. 

Ei se, etten ulospäin reagoi tai ääneni ei muutu, tarkoita ettenkö tuntisi mitään, mutta en halua käsitellä asioita muiden asioiden edessä. Voin ahdistua ja kokea maailma tuskaa tai suurta iloa sitten yksin ollessani.

Äh, siis muiden ihmisten edessä. 

Oletko siis parisuhteessa / avioliitossakin tuollainen, että mikään ei hetkauta, mikään ei tunnu misään? Oli se sitten hyvää tai pahaa, niin ei hetkauta, ei.

Mä saatan vaikuttaa tuollaiselta mut ihan vaan stoalaisuutta. 

Koulutus ja työkokemus, ollut jonkinlainen projektipäällikkö tai joku yrittäjä jolla tuhat kuumaa rautaa hyppysissään, kaikki kesken ja mikään ei etene. Se kouluttaa luonnetta ja mieli tekee jatkuvasti B-suunnitelman varasuunnitelmaa.

Ennakointia. Yön unettomina tunteina on ehtinyt pohtia vaikka mitä. Ja kun tilanne tulee eteen, on selvät sävelet miten toimitaan. Toinen sitten se, että jotqin tunnettaan purkava kaveri ei ymmärrä etten ole osallinen, asia ei kosketa minua.

Jos et ole kovin läheinen hänen kanssaan, et ehkä vain ole nähnyt millainen hän on paineen alla. Samat asiat eivät vaikuta kaikkiin, eri ihmisille on eri asiat tärkeitä. Lisäksi osa ihmisistä elää koko ajan stressin kanssa, osalla ei ole juuri mitään stressin aiheita.

Esimerkiksi meillä esimies kehui yhtä työntekijää, kuinka hän on aina viilipytty. Osa kollgoista kehui myös ja hänelle muodostui viilipytty -imago. Ehkä hän tosiaan oli keskimääräistä rauhallisempi. Hän oli myös tiimissä ainut, jota ei jatkuvasti uhkailtu potkuilla. Sekin saattoi olla syynä rauhallisuuteen.

Olen yrittänyt näpäyttää tällaista nuorta naista vaikka millä ja syytellä häntä myös muiden virheistä, mutten ole saanut savustettua ulos. Jaksan kyllä sinnikkäästi yrittää jos se on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelua ja osin luonteenpiirre. Olen pienestä pitäen harjoitellut sitä, että en näytä tunteita suuntaan tai toiseen. 

Ei se, etten ulospäin reagoi tai ääneni ei muutu, tarkoita ettenkö tuntisi mitään, mutta en halua käsitellä asioita muiden asioiden edessä. Voin ahdistua ja kokea maailma tuskaa tai suurta iloa sitten yksin ollessani.

Äh, siis muiden ihmisten edessä. 

Oletko siis parisuhteessa / avioliitossakin tuollainen, että mikään ei hetkauta, mikään ei tunnu misään? Oli se sitten hyvää tai pahaa, niin ei hetkauta, ei.

Ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Häiritseekö sinua jonkun peruspositiivisuus vai ehta stoalaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelua ja osin luonteenpiirre. Olen pienestä pitäen harjoitellut sitä, että en näytä tunteita suuntaan tai toiseen. 

Ei se, etten ulospäin reagoi tai ääneni ei muutu, tarkoita ettenkö tuntisi mitään, mutta en halua käsitellä asioita muiden asioiden edessä. Voin ahdistua ja kokea maailma tuskaa tai suurta iloa sitten yksin ollessani.

Äh, siis muiden ihmisten edessä. 

Oletko siis parisuhteessa / avioliitossakin tuollainen, että mikään ei hetkauta, mikään ei tunnu misään? Oli se sitten hyvää tai pahaa, niin ei hetkauta, ei.

 

Olen aika pitkälti. En ymmärrä ihmisiä, jotka huutavat, kiukuttelevat tai kaipaavat jotain draamaa parisuhteessa. Jos olen oikeasti niin kiihtynyt, että koen itsehillinnän olevan ongelma, niin poistun tilanteesta ja keskustellaan asia siinä kohden, kun on ehtinyt käsitellä pahimmat tunteenpurkaukset pois omassa mielessä. En koe, että huutamisella tai itkemisellä tai muullakaan voimakkaalla tunteenpurkauksella olisi missään tilanteessa etua, päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt näpäyttää tällaista nuorta naista vaikka millä ja syytellä häntä myös muiden virheistä, mutten ole saanut savustettua ulos. Jaksan kyllä sinnikkäästi yrittää jos se on tarpeen.

Että sellainen edamin makuinen arkisadisti.

-synnynnäinen ero temperamentissa ja luonteessa

-tyyneyttä voi myös harjoitella, voi opetella hallitsemaan tunteitaan sen sijaan että ne hallitsevat sinua, mutta tämä vaatii jonkinlaista käistystä omasta sielunmaailmasta, mikä monelta puuttuu

-itse pyrin tällaiseen, mutta hävettää myöntää että on tiettyjä asioita jotka saavat kierrokseni nousemaan edelleen

Ehkä huutaminen ei ratkaise ongelmia?

Viiliä en muista koska syönyt viimeksi, mutta miksi pitää alkaa nyt niitäkin sitten parjaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä huutaminen ei ratkaise ongelmia?

Ongelmanratkaisu ei ole tärkeintä, vaan saada huomio itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelua ja osin luonteenpiirre. Olen pienestä pitäen harjoitellut sitä, että en näytä tunteita suuntaan tai toiseen. 

Ei se, etten ulospäin reagoi tai ääneni ei muutu, tarkoita ettenkö tuntisi mitään, mutta en halua käsitellä asioita muiden asioiden edessä. Voin ahdistua ja kokea maailma tuskaa tai suurta iloa sitten yksin ollessani.

Äh, siis muiden ihmisten edessä. 

Oletko siis parisuhteessa / avioliitossakin tuollainen, että mikään ei hetkauta, mikään ei tunnu misään? Oli se sitten hyvää tai pahaa, niin ei hetkauta, ei.

 

Hm. Kyllä asiat voivat hetkauttaa, vaikka ei tunteitaan tuo julki.

-eri

Työssä keskityn työhön en draamaan tai juoruiluun. 

Näkynee ulospäin viilipyttymäisyytenä. Vaikka juoruilijat ja draamailijat ärsyttävätkin.