Mies osti mulle rannekellon lahjaksi ja loukkaantui kun en käytä sitä
Tästä on jo vuosia, mutta edelleen mies jaksaa huomautella asiasta. Silloin aikanaan kun rannekellot alkoi tulla uudelleen "muotiin", mies innostui että hän haluaa itselleen kellon. Innostuksissaan päätti sitten ostaa minullekin kellon, pyytämättä ja yhtään selvittelemättä haluaisinko sellaista, joululahjaksi.
Kello on kaunis, naisellinen, valkoinen jossa on tyylikäs kapea valkoinen ranneke. En ole käyttänyt sitä juuri koskaan
Kello ei ole ollenkaan minun tyyliseni, ensinnäkin inhoan valkoista 😂 eikä tuo tyyliltäänkään ole mieleinen, ei lainkaan.
Yksi syy käyttämättömyyteen on se että olen reumaatikko, enkä halua tuollaista kapeaa, tiukkaa remmiä ranteen ympärille, koska ranteet ja sormet särkee. Vaikka kello ei olisi juuri särkykohdassa, niin ei kiva.
Kellon takana on kaiverrus, joten sitä ei voinut palauttaa. Olen muutaman kerran käyttänyt kelloa juhlissa tms, nyt siitä on paristokin jo loppunut ja lojuu laatikossa. Miehelle juuri tuli kello mieleen jostain ja totesi että ei kelvannut... Ja oli kuulemma kallis kello. Minkä uskonkin, koska on merkkikello.
Mutta mitä mä voin sille että en vaan osaa sitä käyttää? Olen pohtinut rannekkeen vaihtoa paksumpaan ja erilaiseen, mutta sekään ei ilmeisesti onnistu koska kello on tarkoitettu kapeaan remmiin. No, tuon jälkeen mies ei enää ostanut mulle lahjaa jos ei jo valmiiksi tiennyt että pitäisinkö siitä...
Kommentit (21)
Ehkä miehen olisi aika päästä tuosta yli. Myy se. Jos on arvokas, niin kyllä se kaupaksi menee.
Vierailija kirjoitti:
Kerroitko miehelle syyt kuten tuossa kirjoitit?
Kyllä ja moneen kertaan olen kertonut.ap
Silloin kun minä käytin rannekelloja, mun hihnat ei koskaan olleet tiukalla, vaan niin löysällä että kello pyöri ranteessa. En kans ole koskaan voinut sietää mitään, mikä on kädessä ihon myötäisesti.
Nykyään käytetään älykelloja joka on synkronoitu kännykän kanssa jotenka tulee tekstarit ja kuka soittaa älykellon näyttöön muiden ominaisuuksien lisäksi. Kalleimmissa enemmän ominaisuuksia. Minulle on riittänyt ne tekstarit ja kuka soittaa ominaisuudet niin ettei tarvitse välttämättä kassista kaivaa tuolla liikenteessä aina kännykkää. Kellotaulun näkee pimeessäkin ja se kello on ollut todella tarpeellinen. Ilman kelloa en lähde mihinkään.
Puolisonikin sai vanhanaikaisen kellon viiskymppislahjaksi ja siellä se on piirongin laatikossa ollut ihan alusta asti laatikko kellona. Kurjaa kun tuhlataan rahaa ihan turhiin lahjoihin vain olettamalla että se voisi olla tarpeellinen.
"Paristo" "Kallis kello"
Nyt ei tarina ihan täsmää.
No sinähän voisit näpäyttää ostamalla miehelle jonkun järjettömän lahjan ja muistuttaa jatkuvasti että olet loukkaantunut, kun mies ei käytä sitä.
Miehen lahja meni pieleen. Ei sellaiselle osteta rannekelloja, jotka ei niitä käytä.
Vähän samanlaisia kokemuksia itsellä. Oma mies tykkää mitata kaikkea: unta, sykettä, kaloreita jne jne jne. Mä ihan vaan kuuntelen kroppaani: jos väsyttää, en nukkunut hyvin jne, en tarvii siihen mitään sormusta kertomaan mulle samaa asiaa. Ja tämä ei vaan tunnu menevän miehelle jakeluun.. mulla on oura, sykemittari, mulle on ostettu sykevariaatiotesti, en ees muista mitä kaikkea. Kaikki lojuvat käyttämättömänä. Ja ei ole mikään uusi suhde, ollaan oltu yhdessä yli 30v että luulisi, siinä ajassa nyt edes jotenkin oppivan toisesta jotain?
Vierailija kirjoitti:
"Paristo" "Kallis kello"
Nyt ei tarina ihan täsmää.
Kyllä merkkikelloilla on mekaanisten ohella paristomalleja ihan niissä kalliimmissakin hintaluokissa. Ehkä ei enää ihan siellä unikkikappaleluokassa, muta siis siinä muutaman kymppitonnin keskiluokassa kyllä. Koska niillä on oma käyttäjäkuntansa vaikka meille taviksille onkin opetettu että mekaaninen on parempi.
Vierailija kirjoitti:
"Paristo" "Kallis kello"
Nyt ei tarina ihan täsmää.
Usemmalle tonnin kello on jo kallis.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään käytetään älykelloja joka on synkronoitu kännykän kanssa jotenka tulee tekstarit ja kuka soittaa älykellon näyttöön muiden ominaisuuksien lisäksi. Kalleimmissa enemmän ominaisuuksia. Minulle on riittänyt ne tekstarit ja kuka soittaa ominaisuudet niin ettei tarvitse välttämättä kassista kaivaa tuolla liikenteessä aina kännykkää. Kellotaulun näkee pimeessäkin ja se kello on ollut todella tarpeellinen. Ilman kelloa en lähde mihinkään.
Puolisonikin sai vanhanaikaisen kellon viiskymppislahjaksi ja siellä se on piirongin laatikossa ollut ihan alusta asti laatikko kellona. Kurjaa kun tuhlataan rahaa ihan turhiin lahjoihin vain olettamalla että se voisi olla tarpeellinen.
No tämä juuri. Mies halusi itselleen älykellon, tiesi että minä en todellakaan halua itselleni sellaista, joten osti minulle vanhanaikaisen rannekellon.ap
Toi on niin virhe. Älä osta toiselle lahjaksi mitä ite haluaisit saada.
Vintagekellot eivät ole tätä päivää vaan nykyään käytetään älykelloja.
Koskahan viimeksi oli tuollaisia pienikokoisia kelloja naisilla? Joskus 20 vuotta sitten ehkä?
Lahja on lahja, mies on itse sen valinnut sinulle antaa kyselemättä tai huomioimatta mieltymyksiäsi. Mielestäni on lahjan antamisen jälkeen väärin kytätä ja kommentoida lahjan käyttämistä tai käyttämättömyyttä. Lahja on jo täyttänyt tarkoituksensa - mies sai antaa sinulle jotain mitä itse halusi. Ei lahjan saajalla ole mitään velvollisuutta pitää lahjasta tai käyttää sitä.
Kuka kaiverruttaa arvokkaan merkkikellon? Jälleenmyyntiarvo kärsii.
En oikeastaan haluaisi älykelloa, enkä tykkää pitää nukkuessani kelloa.
Urheillessa olisi kätevä. Joku pulssimittqri olikin joskus.
Urheilukello ei ole oikein tyylikäs puvun tai edes paidan hihan alla vilkkuessaan.
Siksi käytän töissä yleensä tummansinistä pukukelloa. Muulloin valkotauluista kvartsikronoa sekä edullista, vettä pelkääätöntä suklaria. Näistä vain pukukello on automaatti.
Miehillä noita perinteisiä kelloja on vielä jonkun verran, koska miehet käyttävät niitä koruina.
Eikö sitä voitu myydä ja ostaa jotakin mistä tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä voitu myydä ja ostaa jotakin mistä tykkää?
Kellon jälleenmyyntiarvo netissä tai kirppiksellä on joku 5 euroa.
Kerroitko miehelle syyt kuten tuossa kirjoitit?