Elämän yksinkertaistaminen - Miten se tapahtuu

Aloin itse kymmenisen vuotta sitten (noin kolmikymppisenä) kokea jatkuvan rahan, töiden, aikataulujen, projektien, asuntolainojen sun muun kanssa säätämisen jotenkin tyydyttämättömäksi ja pintapuoliseksi, aivan kuin tekisin sen kaiken jollekin muulle. Kaikki se on käytännössä tässä yhteiskunnassa pärjätäkseen tarpeellista hoitaa, mutta se ei riittänyt sisällöksi minulle. Halusin tuottaa itselleni onnellisuutta ja merkityksellisyyttä yksinkertaisesti ihmiselle lajityypillisemmillä tavoilla. 

 

Aloin ensin karsia tavaraa ja palveluita, jota en tarvitse, ja kiinnittää huomiota siihen, miten paljon ostan rahalla tarvitsemiani asioita. Ruokaa, tavaraa, sähköä, viihdettä ja leluja. Totesin, että käyn töissä, jotta saan rahaa, jolla ostan asioita, joista en ehdi tai jaksa nauttia, koska käyn töissä. Myin kaiken sellaisen pois, joista en ehtinyt nauttia. Sitten vähensin työntekoa sen verran, että ehdin ja jaksoin nauttia siitä, mikä todella tuotti iloa. Sitten aloin kuluttaa enemmän aikaa ja panostusta ruuan hankkimiseen, kasvattamiseen, keräilyyn ja kalastamiseen, valmistamiseen ja säilömiseen. Aloin yhä enemmän painottaa ajankäyttöäni ja ajatuksiani perusasioihin - liikun, etsin, opin, näen vaivaa ravintoni eteen, en istumalla päätteen äärellä ja huoltamalla kehoani keinotekoisesti kuntosalilla. Aloin tavata ystäviäni enemmän ja kiireettömämmin. Tein selkeän ajatuksellisen eron siinä, mitä teen itse ja mitä vaihdan ansaitsemaani rahaan, mikä on välttämätöntä ja mikä valinnaista. 

 

Hienoa! 

Mä lopetin kaikkien iltapäivälehtien lukemisen muutama vuosi sitten ja aloin aika selkeesti rajaa ihmisiä pois mun elämästä ketkä eivät sinne kuuluneet. Yritän mahdollisimman paljon keskittyä asioihin mistä mä oikeasti pidän ja sulkea kaiken muun pois, mulla on selkeet rutiinit päivisin mitä teen ja nää on siis asioita mitkä palvelee nimenomaan mua ja mun sielua. 

Mä uskon et me ollaan ihmiskuntana nyt siinä pisteessä että ihmiset alkaa enemmän ja enemmän etsimään omaa tarkoitustaan tässä kaikessa. Se ottaa aikansa et uskaltaa lähteä sieltä toksisesta duunipaikasta tai yhteisöstä ylipäätään pois, mutta ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu. 

Ne pitää vain karsia. Mikään kikkailu ei auta. Tai vaihtaa työ joustavampaan, jos se on mahdollista. Ottaa tilalle enemmän sitä mikä toimii itselle tai tilaa, aikaa. Se on tuttua jos on joku perussairaus, ettei ole muuta vaihtoehtoa, pitää ajatella terveyttä ja vointia.

Tosi paljon rauhottuu ainakin pään sisältö kun laittaa somen kiinni ja lopettaa uutisten seuraamisen

Poistin elämästä sellaiset tekijät, joista en oikeastaan saanut mitään mutta joihin käytin aikaa, koska oli mukamas pakko. Otin sellaisen itsekkään rooliin ja päätin panostaa omaan hyvinvointiin en muiden. En enää ajattele muiden mielipiteitä, vaan löysin oman rauhan ja sitä kautta hyvinvoinnin. 

Möin ison, kalliin ja isotöisen taloni maalta. En pakolka vaan halusin samaa kuin ap. Downsizing, aikaa itselle ja omiin tärkeisiin asioihini.

Muutin vuokralle kaukolämpötaloon ison kaupungin ydinkeskustaan lähelle työpaikkaani.

Hävitin ehkä 3/4 tavaroistani samalla, koska asunto on pienempi mahdu. En jaksanut myydä, lahjoitin. Pääsin helpoimmalla.

Raha ei minulle ole koskaan merkinnyt muuta kuin vaihdon välinettä. Ei ole lainaa yhtään ja se on aivan ihanan kevyt tunne.

Ei enää tarvi ahdistua koroista, bensan hinnasta, omakotitalon yllärimenoista, täällä ihan jatkuvasta lumenluonnista, valtavan pihan ruohonleikkuusta yms. 

Vuokrat ovat kovia, mutta pärjäisin nyt ehkä vähän vähemmälläkin työnteolla mutta en ole vielä vähentänyt. Meillä vaikka otat osa-aikaista virkavapautta, vastuut eivät vähene joten työmäärä säilyy. 

Etsin koko ajan uutta työtä, mutta olen nykyään myös työolojen ja -ehtojen suhteen vaativa. Sopivia paikkoja on alallani todella vähän koko Suomessa enkä asu etelässä, joissa niitä vähän tiheämmässä edes on.

Etsin samalla pientä paikkaa maalta kesäkäyttöön, jossa saisin puuhastella ne mukavat puutarhajutut, joita kaipaan kovasti. Siihen joudun vähän lainaa ottamaan.

Näitä muutoksia on ollut ihan tavallisen ihmisen mahdollista tehdä. Pitää vain tietää mitä haluaa ja sitten toimia. Jos tahtoo omistaa ja kerätä omaisuutta, tämä on sellaiselle hulluutta.

Olen alkanut myös lottoamaan rivin viikossa, vaikken siihen yhtään uskokaan. Ihan siksi, että saisin teknisesti kunnon kesämökin veden ääreltä ilman lainaa.

Mä muistelen useasti lapsuuttani ja mummoani (syntynyt 1912), kun mietin elämän yksinkertaistamista.

Mummo söi yksinkertaista ruokaa: Perunaa, kalaa, kasviksia, marjoja, viiliä, ruisleipää, herkut leipoi itse esim. pullaa, kuivakakun, marjapiirakan tms. 

Pyöräili ja käveli kaikki mahdolliset matkat, arkiliikuntaa sai lumitöistä ja puutarhatöistä. Kerran viikossa kävi naisvoimistelijoiden jumpassa.

Luki joka päivä sanomalehden ja katsoi puoli yhdeksän uutiset, koska halusi olla perillä maailman menosta. Somea, nettiä tms ei tietenkään ollut. Kirjastossa kävi kerran viikossa ja luki paljon. Elokuvissa ja teatterissa tykkäsi käydä muutaman kerran vuodessa.

Ei shoppailut, ei varmasti edes ymmärtänyt mitä sellainen ajanviete tarkoittaisi. Osti laadukasta, mutta harvoin. Käytti esimerkiksi samaa tyylikästä ja laadukasta talvitakkiaan niin kauan kuin minä muistan. Vaatetta ylipäätään oli paljon vähemmän kuin minulla nyt: Muutama arkiasu, pari siistimpää ja juhlavampaa asua, alusvaatteita ja sukkia niin että joka päivä sai vaihdettua, talvikengät, kesäkengät, kumisaappaat.  

Oli sosiaalinen ihminen - joka viikko kävi joku naapuri, sukulainen tai tuttu kahvilla. Osallistui itse esimerkiksi seurakunnan ja kyläyhdistyksen tapahtumiin ahkerasti - ja nämähän kaikki oli ilmaista. 

Minusta mummo eli hyvää, yksinkertaista elämää. Siihen aina yritän itsekin pyrkiä. Nykymaailmassa vain niin vaikeaa.

Ps Somenhan itse lopetin jo vuosikymmen sitten. Typeryyttä.

Listaat asiat joihin haluat panostaa

Kaikki someäpit helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistelen useasti lapsuuttani ja mummoani (syntynyt 1912), kun mietin elämän yksinkertaistamista.

Mummo söi yksinkertaista ruokaa: Perunaa, kalaa, kasviksia, marjoja, viiliä, ruisleipää, herkut leipoi itse esim. pullaa, kuivakakun, marjapiirakan tms. 

Pyöräili ja käveli kaikki mahdolliset matkat, arkiliikuntaa sai lumitöistä ja puutarhatöistä. Kerran viikossa kävi naisvoimistelijoiden jumpassa.

Luki joka päivä sanomalehden ja katsoi puoli yhdeksän uutiset, koska halusi olla perillä maailman menosta. Somea, nettiä tms ei tietenkään ollut. Kirjastossa kävi kerran viikossa ja luki paljon. Elokuvissa ja teatterissa tykkäsi käydä muutaman kerran vuodessa.

Ei shoppailut, ei varmasti edes ymmärtänyt mitä sellainen ajanviete tarkoittaisi. Osti laadukasta, mutta harvoin. Käytti esimerkiksi samaa tyylikästä ja laadukasta talvitakkiaan niin kauan kuin minä muistan. Vaatetta ylipäätään oli paljon vähemmän kui

Tämä kuulostaa ihanalta elämältä!

Siinä on selvästi myös toistuvat rutiinit isossa osassa. Ainakin minua luotmittaa henkisesti kaikki yllättävä, arkea sekoittava asia. Mitä enemmän pystyy järjestämään elämää automaattisesti rullaavaksi, sitä helpompaa taatusti on. Luin joskus artikkelin autilla ajosta, että ne liikkeet vaihdekepin ja kaasupoljinten jne kanssa menevät rutiinilla ja siksi se on helppoa. Jos pitäisi joka kerta miettiä esim. kytkimen käyttö erikseen,  niin ajaminen olisi ihan valtavan kuormittavaa.