Miten käyttäydyt kotona?
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, että onko ihan normaalia, että voi olla koko viikonlopun ympäri sama pujama päällä, tukka harottaen ja käyttäytyä lapsellisesti. Siis olen keski-ikäinen reilusti ylipainoinen nainen, mutta saatan hyppiä, ryömiä tai kontata huvikseen. Irvistelen peilin edessä ja nauraa hekotan äänen. Aika paljon "laulan", eli mölisen tai hihkun eri äänillä laulunsanoja. Huudahtelen myös jotain yhtäkkiä ihan vaan huvikseen.
Tekeekö kaikki näin? (Yksin tai lapsen kanssa)
En tietenkään jos on paljon väkeä.
Muutoin minulla on satunnainen työ jossa käyn ja pukeudun ja käyttäydyn ihan fiksusti.
Samoin tuttavien kanssa kahvittelen ja keskustelen asiallisesti.
Olen siis päällepäin aivan normaali ja fiksu ihminen.
Kertokaapa rehellisesti mitä te teette yksin ollessane?
Tai oman perheen kanssa.
Kommentit (11)
Elä nyt herranen aika meille kerro noista
Mä höpötän itselleni ja lauleskelen. Tosin mä kyllä lauleskelen mieheni ja lastenikin kuullen, mutta en ihan niin vapautuneesti..
Mä uskon että sun hulluttelu ja leikkiminen on hyväksi mielenterveydelle.
Epäilen, että aika moni asiallinen ja normaali ihminen käyttäytyy välillä oudosti tai hassusti kotonaan.
Kotona saa olla oma itsensä, en välitä.
Vierailija kirjoitti:
Kotona saa olla oma itsensä, en välitä.
Tottakai. Mutta aloituksessa nimenomaan kysyttiin että mikä on se sinun oma itsesi? Miten käyttäydyt kotona?
Ruuttaan partavaahtoa naaman täyteen ja teen sillä erilaisia viiksiä ja kampauksia peilin edessä.
Joskus annan parran kasvaa pitkäksi ja ajellessa piirtelen hassuja kuvioita siihen, ennen kuin olen siloposki.
Kuuntelen lasin avulla naapureita seinän takaa. Mielenkiintoisia keskusteluja. Joskus laitan heille heippa-lapun, että koira haukkui taas, vaikka tiedän, että heillä ei ole koiraa.
Makoilen selälläni lattialla jalat pöydällä ja kutittelen itseäni pölyhuiskalla.
Ja olen siis yksin asuva nelikymppinen dippainssi.
Kävelen kantapäillä ja paiskon ovia klo 7-22, koska kyseessä on normaalit elämisen äänet.