Olen työssäkäyvä työn vihaaja.
Vihaan työntekoa, vihaan kaikkea työtä eikä minulla ole paloa mihinkään ammattiin. Olen kyllästynyt kaikkeen työhön aina kuukaudessa ja alkanut vihaamaan kys paikkaa. Vihaan yhteiskunta systeemiä, vihaan, että ainut elämä pitäisi käyttää tekemällä muille rahaa, vihaan, että suurinosa palkasta menee muiden taskuihin, modernia orjuutta sanon minä ja vihaan sitä ylikaiken. Töissä olen aina sanonko mikä otsassa, teen minimin(sen minkä täytyy enkä ikinä ylimääräistä) ja suksin hel*ettiin äkkiä, kun kello tulee sen verran, että ah saan SAAN lähteä kotiin.
Ja kiitos kysymästä, menen tänään iltavuoroon. Teki mieleni vain purkaa, koska kihisen jo kiukusta sen takia, että jokusen tunnin päästä olen jo menossa. S*atana.
Kommentit (55)
Ja vaihtamalla ei parane, joten turha ehdottaa, koska vihaan työnteon ideaa eli sitä miten joku muu sanelee mitä teen ja milloin ja kuinka kauan.
Ap
No säästä ja ala kiertää maailmaa
rtsi se oma juttu
säästövinkki yllä
Vierailija kirjoitti:
Ja vaihtamalla ei parane, joten turha ehdottaa, koska vihaan työnteon ideaa eli sitä miten joku muu sanelee mitä teen ja milloin ja kuinka kauan.
Ap
No karsi mukavuudet ja säästä (sijoita) se palkka
hanki se vapaus äläkä vingu
Sama, vihaan työtäni tosi paljon, teen vaan sen mikä kuuluu ja lopetan heti kun kello tulee liukuman alkamiseksi, samaa työtä tehnyt jo 38 vuotta voi V! mitä paskaa!!
Kannattaisi opetella sijoittamista ja oikeasti hankkia se vapaus
Samoja ajatuksia. Sanoin ennen aina, että vihaan tätä maailmaa, mutta sitten tajusin, että tämä maailma on älyttömän kaunis ja vihaan vain yhteiskuntaa. Surettaa ja suututtaa, että minulla on kaunis koti ja mielenkiinnon kohteita, jotka eivät liity työhöni ja töiden takia näille asioille ei jää aikaa eikä energiaa. Ympärilläni on kaunis maailma, kaunis Suomen luonto, mutta en ehdi ja jaksa nauttia siitä ja kohta olen jo vainaa ja elämä valui työhön, joka loppupeleissä on hiton mitätöntä.
Minäkin vihaan työntekoa. Tuntuu kuin olisi vankilassa ilman syytä. Pieni palkka ei paljoa lohduta. Kituutan ja karkaan kun voin.
No oikeastaan en minäkään pidä kuin palkkapäivästä ja niistä päivistä kun olen vapaalla. Pidin joskus työstäni, mutta nykyisin se on kieli vyön alla juoksemista ja sekunttiaikataulutettua, mitään ei saa tehtyä hyvin ja kunnolla joten motivaation on aikalailla nolla. Ymmärrän oikein hyvin työkavereitani jotka puhuu yksinään ja hokee vaikka samaa sanaa, koska ei kukaan selviä järjissään nykyään. Onneksi työ on minulle vain lisätulo jolla makselen laskuja ja shoppailen eikä mikään henkiin jäämisen edellytys.
En voi sanoa vihaavani mutta kyllästyttää välillä. Tässä ei nyt vaan muu auta kuin miettiä millä tavoin tehdä itsestään taloudellisesti riippumaton, tai sitten yrittää muuttaa asennettaan. Kuka jaksaa loputtomiin olla vihainen? Oman elämänsä pilaa.
Joku onnekas voitti eilen viking lotossa 25 milliä, kun tarkistin voitonjaon veikkauksen sivuilta. Huoh.
Mäkin suosittelen keikkatyötä. Sillä on ihan järjettömän suuri vaikutus motivaatioon, kun tekee omat aikataulunsa. Eikä mene jos ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile keikkatyötä.
Suosittelen! Itse lähdin 5 vuotta sitten vakkarista keikkalaiseksi ja hyvin toimii. Vapaat ja lomat just siellä ja niin pitkään kuin haluan. Teen vain mieleisiä vuoroja eli öitä ja viikonloppuja - lisät kohdilleen. Nyt teen 2 yötä viikossa ja 5 vapaata. Palkka on sama kuin 5 arkiaamua ja 2 vapaata.
Minä rakastan työn tekemistä ja uusien asioiden opettelemista. Elämä on mahtava mahdollisuus.
Ap, oletko ajatellut yrittäjyyttä? Silloinhan ne olisivat muut, jotka tekevät sinulle rahaa eikä toisinpäin.
Sen siitä saa kun ei käynyt kouluja. Olisit uskonut äitiäsi lapsena ja tehnyt ne matikan läksyt kunnolla. Paskahommia kun joutuu painamaan vuodesta toiseen, niin kyllähän se masentaa. Koita nyt saada edes omat lapsesi menestymään koulussa, jos sulla sellaisia on.
Opiskelut mittään
joo pitää väliaikaisesti luopua sitten luxuksesta
Hyvin sanottu, samaa mieltä!