Ootteko huomannut, ettei ihmiset ymmärrä asioita, joita eivät ole kokeneet itse?

Esimerkiksi uudet tuntemattomat sairaudet epäillään usein ensin olevan jotain "päänsisäistä" kuviteltua ja vasta paljon myöhemmin tunnustetaan todellisiksi asioiksi, kun tietoa fyysisestä perusteesta saadaan lisää

Tai vaikka ison menetyksen suru. Ollaan ehkä vähän apuna hautajaisiin saakka, mutta sitten oletetaan, että sen jälkeen suru pian loppuu ja kaikki palaa normaaliksi. Kun näin ei käy ja suru jatkuu, otetaan etäisyyttä surijaan

Tämä!

Ja kaikkein vahingollisinta on mitätöidä ja kiistää toisen kokemus. 

Ihmiset ei ymmärrä isoa osaa niistäkään asioista, joita ne ON kokeneet. Kokemus ei ylipäänsä ole kovin luotettava tiedonlähde.

Totta. Paras tuki ja turva on vertaistuki. 

Ei se ole vaikeata kaikille. Joillakin ei vaan ole empatiakykyä, valitettavasti!

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

Olen ja se tuntuu todella oudolta, koska itse olen aina osannut ottaa oppia esim. toisten virheistä, tai muutenkin asettua toisen asemaan hyvin helposti. En voi käsittää miten kaikki ihmiset eivät osaa samaa. Se tuntuu niin yksinkertaiselta taidolta.

Suomessakin saati sitten muissa maissa ihan virallisissa käytännöissä on paljon kaikkia epäkohtia. Johtuu varmasti siitä, ettei vaan ymmärretä niitä tilanteita. Miksi kokemusasiantuntijoita ei hyödynnetä enempää?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

Mutta miksi ihmeessä kukaan ihminen kuvittelee tietävänsä paremmin kuin asian kokenut ja mitätöi toisen tunteita tai tilanteita? Sanoo asioita, joiden pointti on, että tuo ei mitenkään vaan voi olla totta.

Ihminen voi olla empaattinen toisen kärsimyksiä kohtaan, vaikka ei olisi kokenut juuri samaa itse, jolloin ei ymmärrettävästi myöskään ihan täysin ymmärrä toisen kokemuksia. Ei tällaista voi myöskään keneltäkään odottaa.

Ja vaikka olisikin kokenut itse suunnilleen saman, suru/vaikeudet on aina henkilökohtaisia ja niihin reagointi yksilöllistä. Siksi on lupa odottaa tukea ja empatiaa toisilta, mutta ei rajatonta sympatiaa tai täydellistä ymmärrystä tai omistautumista toisen surulle ja vaikeuksille (se ei olisi tervettäkään). Loppujen lopuksi jokainen joutuu selviämään vaikeuksista itse eteenpäin.

Miten voi esimerkiksi olla niin, että hedelmöityshoidoissa, jos ovulaatio osuu väärälle viikonpäivälle niin koko kierron hoidot menee hukkaan, koska sinä päivänä ei saa hoitoa? Ihminen on pistänyt itseensä valtavasti itse maksettuja ja yhteiskunnan tukemia kalliita lääkkeitä kivuliaina pistoksina, kestää rankat sivuvaikutukset ja hedelmöityshoitojen rasitukset, surun ja jännityksen ja sitten kaikki onkin turhaa. Paljon enemmän mitättömilläkin aloilla ollaan töissä joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

Mutta miksi ihmeessä kukaan ihminen kuvittelee tietävänsä paremmin kuin asian kokenut ja mitätöi toisen tunteita tai tilanteita? Sanoo asioita, joiden pointti on, että tuo ei mitenkään vaan voi olla totta.

Mut toisaalta ihmiset kokee asioita, joita ei ole olemassa. Tähänhän salaliittoteoriat perustuu. Tähän noitavainot perustui aikanaan. Se, että joku sanoo kokeneensa ufojen kaappauksen ja ihmiskokeet tai riivauksen ei vaan ole eikä voi olla totta.

No, siis elämä ottaa ja antaa. Elämässä tapahtuu paljon asioita, muutakin kun se kuolema, jolloin kanssaihmistenkin ajatus on ehkä hukassa.  Ei todellakaan voi asettua, jos et ole itse kokenut samaa. 

Jokainen kokee ne asiat itsenään ja siihen vaikuttaa se koko eletty elämä. Ei voi syyllistää sinänsä ketään, koska omaisten lähipiiri ym. tekee jokainen omaa luopumistaan. 

Vaatij älyä. Paljon lukeneet ihmiset ovat kehittäneet kykyään asettua muiden asemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

Mutta miksi ihmeessä kukaan ihminen kuvittelee tietävänsä paremmin kuin asian kokenut ja mitätöi toisen tunteita tai tilanteita? Sanoo asioita, joiden pointti on, että tuo ei mitenkään vaan voi olla totta.

Mut toisaalta ihmiset kokee asioita, joita ei ole olemassa. Tähänhän salaliittoteoriat perustuu. Tähän noitavainot perustui aikanaan. Se, että joku sanoo kokeneensa ufojen kaappauksen ja ihmiskokeet tai riivauksen ei vaan ole eikä voi olla totta.

Jos ihminen on harhainen, hän epäilee sellaisiakin asioita, jotka voidaan pätevästi osoittaa olevan epätosia. Näin voidaan päästä todellisen sairauden juurille. Harhainenkin ihminen ansaitsee apua. Jos taas ihminen sanoo vaikka kokevansa kipua, ei ole mitään syytä olla uskomatta.

En minäkään ymmärtänyt sisäilmaongelmista kärsiviä ennen kuin itse herkistyin. En aiemminkaan kuulunut niihin, jotka osoittelevat ja vähättelevät muiden ongelmia, mutta en todellakaan osannut kuvitella mitä oireilu on.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärtänyt sisäilmaongelmista kärsiviä ennen kuin itse herkistyin. En aiemminkaan kuulunut niihin, jotka osoittelevat ja vähättelevät muiden ongelmia, mutta en todellakaan osannut kuvitella mitä oireilu on.

Näitä esimerkkejä on niin paljon. Väitän, että suurin osa ihmisten välisistä ristiriidoista johtuu siitä, ettei huomata ettei ymmärretä toisen tilannetta. Jos edes tietää, ettei tiedä, voi selvittää ja kysyä. Mutta jos luulee tietävänsä niin pieleen menee

Mä harvoin jaksan enää puhua kroonisesta suolistosairaudestani, koska ihmiset eivät ymmärrä sitä. Hyvä ystäväni ja aivan toisessa tilanteessa eräs lyhytaikainen miesystävä nauroivat katketakseen ja vitsailivat, kun puhuin avannepussista ja vaipoista mahdollisena läheisenä tulevaisuudenkuvana. Molempien reaktio loukkasi ja jätti aika sanattomaksi, mutten silti usko, että se tarkoittivat sitä pahalla. Kai heille ajatus vaipoista tai mahalla roikkuvasta kakkapussista oikeasti oli niin absurdi, etteivät he voineet kuvitellakaan, että olisin niistä puhuessani tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Mä harvoin jaksan enää puhua kroonisesta suolistosairaudestani, koska ihmiset eivät ymmärrä sitä. Hyvä ystäväni ja aivan toisessa tilanteessa eräs lyhytaikainen miesystävä nauroivat katketakseen ja vitsailivat, kun puhuin avannepussista ja vaipoista mahdollisena läheisenä tulevaisuudenkuvana. Molempien reaktio loukkasi ja jätti aika sanattomaksi, mutten silti usko, että se tarkoittivat sitä pahalla. Kai heille ajatus vaipoista tai mahalla roikkuvasta kakkapussista oikeasti oli niin absurdi, etteivät he voineet kuvitellakaan, että olisin niistä puhuessani tosissani.

Olen pahoillani, että sinut on kohdattu tällä tavalla :( toivottavasti sairauteesi löytyy paras mahdollinen hoito