Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä pääsen eroon tunteesta, että ennen joulua tapahtuu jotain ikävää?
22.12.2010 |
Ei ole yhtään kiva odottaa joulua, kun on koko ajan sellainen tunne, että tapahtuu jotain pahaa. En ole mitenkään taikauskoinen eikä minulla ole mitään yliluonnollisia kykyjä, joten pitäisi kai vain kohauttaa olkia ja antaa asian olla, mutta kun se tunne ei jätä mua rauhaan.
Kommentit (3)
esim. kirjoittamalla siitä tänne.
Mulle tulee joskus sama "tunne" esim. kun ajamme tietä, ja saan päähäni ajatuksen, että kohta tielle juoksee hirvi. Ihan kohta. Mun pitäisi jo sanoa miehelle että hiljentää, kohta murskaannumme...!!! Mutta sitten tajuan että mitä enemmän sitä mietin, sitä "varmempi" siitä olen, eikä se kuitenkaan perustu muuhun kuin ajatukseen. Koskaan ei ole hirveä eteen juossut. :)
*kop kop*, muuten kuitenkin huomenna juoksee, kun olemme matkalla joulunviettopaikkaan... kääk... :D
itse ajattelen kanssa että kohta jostain tulee hirvi, ja tutkin tien reunoja silmä kovana, koska kuvittelen, että ehdin varoittaa miestäni ajoissa. No kerran sitten olin varma että nyt on hirvi tien laidassa, ja karjaisin "HIRVI!", onneksi mies ei tehnyt mitään äkillistä, ihmetteli vaan. Ja "hirvi" oli postilaatikko. Sen jälkeen lopetin. Ajattelen nykyään, että tulee jos tulee, ja siitä selvitään tai ei, sitä ei oikein voi ennakoida kun ei tiedä miten eläin käyttäytyy.(tietty sillein ettei aja ainakaan ylinopeutta ja pitää katseen ajosuuntaan, siis kuski...)
ap:lle, tiedän kyllä tunteen. Joulu on minulle tärkeä perhejuhla, ja aina mietin, että ehkä kauheinta olisi jos läheinen kuolisi juurikin jouluna... voisiko sinulla liittyä tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös olen tuollainen tarkkailija joka silmä kovana seuraa tienpiennarta että jos hirvi sattuisi sieltä pomppaamaan niin varmasti kerkeisin varoittaa/jarruttaa.
Kerran oltiin pohjoisessa ajamassa. Isäni oli ratissa. Minä pienen esikoiseni (2kk.) kanssa takapenkillä.
Tarkkkailin taas pientareita, kunnes yhtäkkiä näin kaksi poroa hitaasti nousevan sieltä ja löntystelevän suoraan tielle mitään varomatta. Ja kuinka minä varoitin... sain vain suustani jotain kummaa korinaa ja ääntelyä kun yritin viittoa tielle ja ajatuksen voimalla ilmeisesti kertoa isälleni mitä yritän sanoa.
No, onni onnettomuudessa... oli kirkas päivä, vauhtimme ei ollut säästä johtuen kova, isänikin taisi nähdä ne, sekä vastaantuleva auto näki ne ja hiljensi, joten lopputulos saimme auton ihan rauhassa ja hallitusti pysähtymään ja porot pääsivät ylittämään tien edestämme kuin suojatiellä konsanaan.
Mutta yllätyin siitä kuinka tosihetkellä en saanutkaan sitä ääntä suustani, ja pimeässä tapahtuva hirvikolari tapahtuu vielä tuhat kertaa nopeammin kuin tuo tapahtuma.
No en varmaan silti voi lopettaa vahtimasta niitä tien reunoja.
esim. kirjoittamalla siitä tänne.
Mulle tulee joskus sama "tunne" esim. kun ajamme tietä, ja saan päähäni ajatuksen, että kohta tielle juoksee hirvi. Ihan kohta. Mun pitäisi jo sanoa miehelle että hiljentää, kohta murskaannumme...!!! Mutta sitten tajuan että mitä enemmän sitä mietin, sitä "varmempi" siitä olen, eikä se kuitenkaan perustu muuhun kuin ajatukseen. Koskaan ei ole hirveä eteen juossut. :)
*kop kop*, muuten kuitenkin huomenna juoksee, kun olemme matkalla joulunviettopaikkaan... kääk... :D