Mikä auttais tähän alakuloseen oloon?

Periaatteessa mulla ei oo mitään syytä alakuloon, mutta silti on jotenkin surullinen olo. :(



Ex-mies kävi eilen kattomassa lastaan omien, edellisten lastensa kanssa ja oli koko ajan tosi poissaoleva ja mökötti. Syy ei ole minussa, mutta mulle tulee tosi herkästi paha mieli sen mökötyksestä (se oli osasyy aikoinaan eroomme). Odotin koko illan siltä "palauteviestiä" ja kun ei kuulunut, laitoin itse sille viestin, jossa kerroin että oli kiva nähdä. Vastas siihen ja minä vielä vastasin hänelle ja sitten häneltä tuli pitkä sepustus, jonka lopetti sanaan "öitä", eli ei yht'äkkiä halunnut jatkaa enää.

Tänään sitten kyselin ihan käytännön asioista viestitse ja vastaukset oli tosi tylyjä :(



Joo, oon herkkis ja pitäis antaa toisen olla rauhassa pahassa olossaan, mutta toisaalta en jaksa sietää, että sitä puretaan muhun! Varsinkaan, kun viikot ollaan heitetty ihan hullua läppää puhelimessa ja ollaan ulvottu naurusta ja oltu tyytyväisiä toistemme seuraan. Ikävän tuntuista tuommoinen murjottaminen semmoisen jälkeen ja varsinkaan kun minä en ole syypää siihen murjottamiseen!!

Taidan välittää miehestä vaan vielä liikaa, kun tuollain pääsee vaikuttamaan munkin oloon.



Vastasin viimeiseen tylyyn viestiin, että "Jaa. Selevä. Ootpas tylyn kuulonen :/" mutta eipä tuo ole viitsinyt siihen edes enää vastata.



Tekisi mieli lähinnä vaan itkeä, se sai mutkin vedettyä sinne suohonsa. (Tässä jutussa ei nyt ollut päätä eikä hantää, kuhan purin vaan mieltäni, kun ei oo ketään jolle puhua)