Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Ota välittömästi yhteys kouluun. Opo, koulupsykologi, luokanvalvoja, rehtori osaavat auttaa. Tehkää läksyt ja lukekaa kokeisiin yhdessä. Maalaa liitutaulu tytön huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitte ehkä yhdessä miettiä, voisiko kurssitarjotinta keventää? Itsellä ainakin aikuisopinnoissa helpotti, kun vain kylmästi jätin osan suoritettavista kursseista myöhemmäksi, toki opintojen kesto nyt pitenee ainakin puolella vuodella, mutta arvostan sitä että saan paremmin keskityttyä opiskeltaviin asioihin kun niitä on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
No, onhan se tyttösi siis keskustellut jo opon kanssa, ilmeisesti useammankin kerran. Hänen kanssaan laaditaan lukion suorittamissuunnitelma ja valitaan opinnot (=kurssit).
Mielestäni ongelma on enemmän siinä, että olette sallineet karjumisen (?) yms huonon käytöksen normaalina asioiden hoitamisena ja kommunikointina kotonanne. Jos tyttö ei osaa käyttäytyä, ei siinä auta mikään pidennetty lukio tai se, että äiti tekee lähes aikuisen työt (=läksyt, kokeisiin lukemiset) tämän puolesta. Jos lukio ei kinostele vaan pitää karjua joka asiasta kuin elukka, käske amikseen muiden tollojen sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
No, onhan se tyttösi siis keskustellut jo opon kanssa, ilmeisesti useammankin kerran. Hänen kanssaan laaditaan lukion suorittamissuunnitelma ja
Kurssivalinnat tehdään itse netissä. Ohjeet saatiin opon massaluennolla. 3,5 v-suunnitelma kirjattiin sillä ihan lukion alussa kaikilla olevassa 15 min henk. koht. opokeskustelussa.
Ap
Itse itkin lukion koko ensimmäisen vuoden, kun oli jotain vaikeampaa. Koeviikot jne oli sellaisia. Selvisin hengissä, mutta olisipa ollut ihanaa, jos vanhempiani olisi kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset eväät on saanut peruskoulusta. Joissakin kouluissa eivät oikeasti opi juuri mitään. Myös itseohjautuvuus on jopa aikuisille vaikeaa.
Opiskelutaidot eivät riitä. Tehtävien välttely ja tekemättä jättäminen vain pahentaa ahdistusta ja johtaa masennuksen syvenemiseen.
Miten nuori pärjäsi yläkoulussa? Olettehan sisäistäneet vaatimustason kasvun. Esimerkiksi yläkoulun enkun seiska on lukion vaatimustasolla neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana kannattaa rohkaista pois perfektionismista. Kannustin joskus omaa perfektionistia jättämäön lukemisen väliin. Oppi ottamaan rennommin jo yläasteella ja lukio sujunut hyvin. Tuolla menolla uupuu opinnoissa ja myöhemmin työssä. Psykologia suosittelen ennemmin kuin opoa.
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioon ei kannata mennä, ellei ole oikeasti fiksu. Ei siis hyvä pänttäämään, vaan että esimerkiksi yläasteella tuli hyvät numerot ilman kummempaa vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelutaidot eivät riitä. Tehtävien välttely ja tekemättä jättäminen vain pahentaa ahdistusta ja johtaa masennuksen syvenemiseen.
Miten nuori pärjäsi yläkoulussa? Olettehan sisäistäneet vaatimustason kasvun. Esimerkiksi yläkoulun enkun seiska on lukion vaatimustasolla neljä.
Ymmärtää kyllä, että tuo välttely ja lykkääminen pahentaa ahdistusta, mutta (tyttären sanojen mukaan) EIIII PYYYSTYYYY alottamaan.
Kun saa itsensä rauhoittumaan, osaa ihan hyvin.
Päättötodistuksen ka oli suunnillen kymppi. Nyt lukiossa arvosanat olleet tähän mennessä 8,5-9,5.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, joiden numerot on yläasteella tulleet pänttäämällä ja ulkoa opettelemalla, väsyvät lukiossa. Määrä on niin suuri, että kaikkea ei voi hallita sanasta sanaan. Luontaisesti fiksuilla lukio on usein helppo, pänttäävällä perfektionistilla vaikea. Yrittäisin vielä koulupsykologille.
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Pitkästä matkkasta kannattaa todellakin luopua, jos se ahdistaa. Turhia kieliä ei ole olemassa.
Kannattaa myös harkita suoraan 4 vuotta. Jatko-opintoihin haku on kuitenkin pääosin keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelutaidot eivät riitä. Tehtävien välttely ja tekemättä jättäminen vain pahentaa ahdistusta ja johtaa masennuksen syvenemiseen.
Miten nuori pärjäsi yläkoulussa? Olettehan sisäistäneet vaatimustason kasvun. Esimerkiksi yläkoulun enkun seiska on lukion vaatimustasolla neljä.Ymmärtää kyllä, että tuo välttely ja lykkääminen pahentaa ahdistusta, mutta (tyttären sanojen mukaan) EIIII PYYYSTYYYY alottamaan.
Kun saa itsensä rauhoittumaan, osaa ihan hyvin.
Päättötodistuksen ka oli suunnillen kymppi. Nyt lukiossa arvosanat olleet tähän mennessä 8,5-9,5.
Ap
Eli ongelma on pelkästään psyykkinen. Yksityiselle psykologille aika ensimmäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Pitkästä matkkasta kannattaa todellakin luopua, jos se ahdistaa. Turhia kieliä ei ole olemassa.
Mutta eikös pitkä matikka ole oleellinen monien jatko-opintojen suhteen?
Ja aplle jatkokysymys: mihin tyttö aikoo lukion jälkeen? Silläkin on merkitystä siihen, miten vakavasti mitkäkin asiat kannattaa ottaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.