Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka erosit, pystyitkö siihen yksin?
26.11.2010 |
Oliko sulla joku joka tsemppasi ja joka oli sun puolella? Minulla ei ole ketään johon tukea jos nyt lähtisin sille tielle että erotaan. Päinvastoin kaikki olisivat varmaan vastaan. Aviomies, hänen perhe, minun vanhemmat. Läheistä ystävää minulla ei olekaan, kavereita vaan, enkä heidän kanssaan ole niin läheinen että tällä tasolla haluaisin avautua. Inhoan miestäni siinä määrin, että en usko että sitä voisi edes terapiassa enää korjata. Tai kun ajattelen että menen terapiaan ja siellä sitten parannetaan parisuhdetta, ajatus aikeuttaa lähinnä ällötyksen tunteen. Voiko tästä suosta enää parisuhde nousta. Mutta miten erotakaan jos on yksin maailmaa vastaan? En tiedä onko mulla siihen voimia.
Kommentit (4)
mutta totesin, että siinä suhteessa en tule koskaan olemaan onnellinen, mutta jos eroan, voin vielä joskus ollakin.
Eron jälkeen alku oli kamalaa, koin olevani täysin yksin, ja välillä jopa harkitsin yhteen palaamista ihan vain seuran takia. Onneksi en palannut. Loppujen lopuksi ei mennyt kauaa, niin olin saanut uusia ystäviä, tuttuja ja perheeniki oli taas minun puolellani. Jonkun ajan kuluttua löysin myös miehen, mitä en koskaan uskonut tapahtuvan. Tämn miehen kanssa olen edelleen, ja nyt vasta olen kunnolla tajunnut kuinka huono se entinen suhde olikaan.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiitos muillekin vastanneille.
Sitä olen joskus miettinyt, että kun tuntuu siltä ettei mulla kerta kaikkiaan nyt voimat riitä ottamaan vastaan sitä negaatiota mitä erosta tulisi ihan joka puolelta, niin pitäisikö minun suoraan sanoa miehelle, että tähtään eroon vai ei? Haluaisin että voisin haaveilla edes jostain ja aina mun haaveet kääntyy sellaiseen tilanteeseen johon ei sisälly tuo mies. Haaveilen omasta pienestä kodista ja niin edelleen, ja on kurjaa kun haaveillessa tulee kauhean syyllinen ja petturimainen olo. Eikö unelmien pitäisi olla positiviinen asia?
Sanonko miehelle että haluan erota sanotaan viiden vuoden sisään? Ei tunnu reilulta ruveta haaveilemaan elämästä ilman miestä niin että mies kuvittelee että olen parisuhteeseen niin "sitoutunut" kuin näin huonossa parisuhteessa voi olla. ap
Onko reilua laittaa erosuunnitelma vaikka parin vuoden päähän ja viettää se aika uutta elämää järjestellen ilman että mies tietää? Väkivaltaiset ja vaaralliset miehet on tiestysti oma lukunsa, mutta kun mies nyt kuitenkin on peruskunnollinen. ap
Kun itse erosin, minulla oli tosi hyvä tukiverkko. Oli oma perhe, ystävät ja vielä ex-miehenkin perhe. Silti oli hyvä jutella jollakin ammattilaiselle. Ero, vaikka olikin mulle suorastaan helpotus, on aina kriisin paikka. Jotta voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja harkitakaan uutta suhdetta, pitää vanha käsitellä kunnolla. Tsemppiä matkaan!