Miten toimii parisuhde, jos molemmilla on adhd, erityisherkkyys, autismi tms?

Meillä toimii kahdella autistilla (asperger) ihan loistavasti. Ei varmasti toimisi, jos jompikumpi olisi "normaali". 

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii kahdella autistilla (asperger) ihan loistavasti. Ei varmasti toimisi, jos jompikumpi olisi "normaali". 

Onko teillä lapsia?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii kahdella autistilla (asperger) ihan loistavasti. Ei varmasti toimisi, jos jompikumpi olisi "normaali". 

Onko teillä lapsia?

On lapsia perheessä, eivät yhteisiä tosin, eikä heidän pikkulapsiaikana oltu vielä yhdessä. Koska lapsetkin on nepsyjä, niin on tosi hyvä, että kaikki perheen aikuisetkin on, niin löytyy ymmärrystä lasten haasteita ja tuen tarvetta kohtaan. 

Ehkä parempi että molemmilla on joku häiriö. Ei kukaan normaali jaksa katsella sekopäitä. Mulla ja miehellä on OCD. 

En mä ainakaan aspergerina pystyis parisuhteeseen neurotyypillisen ihmisen kanssa. Kyllä toisenkin pitää olla jotenkin samalla kirjolla. 

En osaa tuosta sanoa, mutta omasta kokemuksesta sanoisin, että nepsyn ja neurotyypillisen suhde ei todellakaan toimi etenkään jos/kun perheessä nepsyn nepsylapset ja neurotyypillisen neurotyypilliset. Ja kun vielä lisätään kuvioon yhteinen lapsi, joka myös neurotyypillinen, niin siinä oon nepsy-isä sitten burnoutin partaalla..

Ja samaa mieltä edellisten kanssa, nepsy-ihmisen kanssa en lähtisi enää koskaan parisuhteeseen, tuntuu, että olemme aivan eri planeetalta ja joka päivä miljoona ongelmaa/haastetta arjessa.

Jos on samalla aaltopituudella. Meillä kumpikin hyytyy töissä ja haluaa vaan olla kotona illalla.

Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi. 

Mitäkö toisi? Normaaliutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi. 

Mitäkö toisi? Normaaliutta.

Ei se välttämättä toimisi. 

Kaikki pitkäaikaiset suhteeni ovat olleet nepsyjen kanssa. Yksi todella tärkeä ystävä oli neurotyypillinen ja hän ei jaksanut mun kanssa tulleita ongelmia. Jaksan adhd-ihmisten välittömyyttä, energisyyttä ja eksentrisyyttä ja pidän sitä positiivisena, ja katson sormien läpi asioita, joissa monilla ei löytyisi ymmärrystä. Toisaalta mulle olisi kyllä hyväksi kumppani, joka osaa olla jalat maassa ja ymmärtää todellisuudetta paremmin kuin minä. Moni normaali ei vaan jaksa mun sotkemista, sähläämistä ja mokailua alkuhuumaa pitemmälle vaan ottavat tasapainoisemman ja helpomman kumppanin lopulta ja huokaisevat varmaan helpotuksesta.

On tullut riitaa, kun kumppani ei ole uskonut että puhelin on taas rikki tai ei ole yhtään rahaa, ja on painostanut muuttumaan tai syyttänyt valehtelusta näissä tilanteissa. Näihin asioihin suhde on kaatunut jo alkuvaiheessa ei-nepsyn kanssa.

Ollaan molemmat erityisherkkiä ja hyvin samanlaisia, ymmärretään toisiamme, otetaan toinen huomioon, ei tarvitse huutaa ja tapella, molemmat tarvitaan yhtä paljon omaa rauhaa jne. Itse en jaksaisi semmoista draamaa ja tappelua, mitä näen joidenkin parisuhteissa lähipiirissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi. 

Mitäkö toisi? Normaaliutta.

Ei se neurotyypillisten normaali yleensä oo nepsyille positiivinen asia. En mä kaipaa "normaaliutta" mun elämään tai parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat erityisherkkiä ja hyvin samanlaisia, ymmärretään toisiamme, otetaan toinen huomioon, ei tarvitse huutaa ja tapella, molemmat tarvitaan yhtä paljon omaa rauhaa jne. Itse en jaksaisi semmoista draamaa ja tappelua, mitä näen joidenkin parisuhteissa lähipiirissäni.

Aivan. Näissä 'normaalien' parisuhteissa manipuloidaan, kieroillaan, petetään, draamaillaan, 'annetaan ymmärtää' jne jne. Ainakaan autisti ei tuollaiseen kykene. 🤷🏻

Autisti on se mikä on. What you see is what you get, and it's not going to change, whether you like it or not. 👌🏼

Jaksaako ja pystyykö kaksi nepsyä kiinnostua nepsy-lastensa asioista ja hoitaa lasten asioita yms. Luulisi olevan koko elämän yhtä sekoilua ja kaaosta. Itse tosin neurotyypillisenä en jaksaisi nepsy miestä jä hänen nepsy-lastaan/lapsiaan. 

Onkohan siksi niin paljon lapsilla jotain häiriöitä, kun usein kaksi nepsyä on yhdessä. Silloinhan se perityy lapsille ja jos taas nämä perheytyvät toisen nepsyn kanssa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jaksaako ja pystyykö kaksi nepsyä kiinnostua nepsy-lastensa asioista ja hoitaa lasten asioita yms. Luulisi olevan koko elämän yhtä sekoilua ja kaaosta. Itse tosin neurotyypillisenä en jaksaisi nepsy miestä jä hänen nepsy-lastaan/lapsiaan. 

No autismin kirjolaisena mulle on ihan kauheita kaikki helvetin palaverit lapseni asioissa, mutta kyllä pidän ihan hirveästi tärkeämpänä sitä, että osaan oikeasti oman kokemuksen perusteella ymmärtää lastani ja luoda hänelle sopivimman ympäristön kotona. 

Kysymyksesi on se verran löyhä, että voisi vaikka samalla kysyä, että miten parisuhde onistuu, jos toinen on blondi ja toinen punapää, vai pitäisikö toisen olla ns. normaali.

Me adhd:t olemme ihan yhtä erilaista väkeä, kuin he, joilla ei adh:ta ole, tai jotka eivät diagnoosia ole vielä saaneet. Näin ollen parisuhteemmekin onnistuu tai epäonnistuu ihan samoista syistä kuin kaikilla muillakin.