Millaista apua olette saaneet läheisiltänne vaikeassa elämäntilanteessa?
Olisi kiva lukea tällaisia, kun välillä tuntuu että maailma on niin paha paikka. Ehkä jotain hyvääkin vielä? :)
Kommentit (12)
En paljoa. Ja olen kyllä pyytänyt. Eli joo, ei tule mitään upeaa rakkaudentäyteistä selviytymistarinaa täältä. Pahoittelut.
Mielestäni tätä ei saa jättää omaisten varaan, koska osalla ei niitä enää ole tai osalla ei auta omainen. Pitäisi olla riittävät tuet ja rahat, kodit, kaikille. Jos sitä ei ole, osa jää ilman mitään, jopa kuolee tai voi sairastua vakavasti. Hienoa jos on omaisia.
Kuuntelua puolin ja toisin. Muutama rohkaiseva sana. On riittänyt.
Mieheni kuoli äkillisesti, kun lapset oli pieniä. Emme pystyneet ja halunneet jäädä omakotitaloomme asumaan. Sisarukseni tulivat hoitamaan pakkaamisen ja muuton. Hävetti, kun en ollut jaksanut edes siivota pitkään aikaan ja kaikki paikat oli sekaisin. Mutta eivät he siitä välittäneet :) ikuisesti kiitollinen.
Ruoanlaittoa ja kodinhoitoa. Jos selviydyn, niin teen vuorostani.
Vanhempani tarjosi lastenhoitoa ja tukea vaikeisiin hetkiin. Kaverit kävivät kaupassa ja tulivat seuraksi vaikeina hetkinä. Esihenkilö kyseli päivittäin vointiani ja sain vapaasti ottaa taukoja tai lyhentää työpäivää tarvittaessa.
Oli suuei yllätys, miten paljon välittäviä ihmisiä ympäriltä löytyi
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani tarjosi lastenhoitoa ja tukea vaikeisiin hetkiin. Kaverit kävivät kaupassa ja tulivat seuraksi vaikeina hetkinä. Esihenkilö kyseli päivittäin vointiani ja sain vapaasti ottaa taukoja tai lyhentää työpäivää tarvittaessa.
Oli suuei yllätys, miten paljon välittäviä ihmisiä ympäriltä löytyi
<3
Lähisukulaisilta taloudellista ja henkistä tukea. Muilta ei mitään muuta kuin voivottelua tai muuta yhdentekevää löpinää.
Vanhempani ja sisareni olivat todella suurena apuna, kun olin pienen vauvan kanssa yksin mieheni kuoltua raskausaikanani. Vahempieni kodeissa vietin todella paljon aikaa lapseni ollessa pieni. Samoin isoisäni. Lapseni piirsi heidät perhekuvaankin <3
Sama isoisä pakkasi minulle usein siellä käydessäni kassin erilaisia ruokia, kesällä oman maan tuotteita.
Kun vanhemmillani on ollut sairauksia ja, kun toinen heistä kuoli, olivat sukulaiset arvokas tuki. Samoin ystävät. Soittivat ja kävivät. Hakivat kahville.
Aika minimaalista.