Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te vuoroviikoin seurustelevat kestätte ikävää?
05.01.2024 |
Me ollaan seurusteltu jo puolitoista vuotta ja nähdään harvakseltaan, koska välimatka ja miehellä vuoroviikoin pieniä lapsia kotona. Haluaisin nähdä useammin ja minua kalvaa toisinaan kova ikävä. Itsellänikin on muuta elämää, mutta välistä on tosi kova ikävä. Välillä mietin onko tässä mitään järkeä ja hukkaanko tässä vain aikaani, kun eipä tämä tästä taida muuksi muuttua. Mies muuten tosi ihana, mutta yhteisen ajan vähyys vaivaa minua.
Kommentit (4)
Olen kaukosuhteessa ja pakko kestää, kun se tilanne on nyt että meistä kumpikaan e voi asua toisen luona. Tiedän silti että hän on elämänkumppanini ja en ikinä vaihtaisi häntä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän lapsia ole isompi ikävä kuin uutta puolisoa. Ei uusperhe-elämä sovi useimmille.
Olen kyllä mieheni kanssa jatkuvasti yhdessä, en siis vain vuoroviikoin, mutta ajattelin silti vastata. Olemme miehen kanssa etäsuhteessa ja näemme kerran kuukaudessa, välillä harvemmin välillä useammin. Ikävä on ja kova välillä, mutta itse olen tähän lähtenyt ja mies on kyllä sen arvoinen, että on mukavakin kerryttää ikävää kunnolla. En koe tuhlaavani elämääni missään vaiheessa.
Hyvin kestää. Helpotus aina kun saa olla yksin.