Outoa nautintoa *sinnittelystä*?
Nyt kun taas pakkanen paukkuu ja sähkö maksaa, ollaan kotona vain uunien varassa. Halkoja saa hakea hangen takaa vajasta alvariinsa ja yöllä nukkua villasukat jalassa.
Nyt olen huomannut, jollain kummalla tavalla myös nautin tästä *vaivannäöstä*. Esim tänään kuuden kun aikaan nousin laittamaan puuhellaan tulet ja keittelin kahvit, puuron laitoin hautumaan samaiselle puuhellalle.
Siinä sitten hämärässä aamussa kaffea juodessa ja puuroa odotellessa kuuntelin puiden rätinaa ja ajattelin, että tämä on oikeastaan aika mukavaa.
Saman olen huomannut suihkussa käymisen jälkeen. Meidän suihkuhuone on nyt tosi kylmänä ja sinne meneminen erittäin epämiellyttävää. Pakosta kävin aamulla, mutta kun hytinöistä olin selviytynyt taas vaatteisiin, oli olo varsin mukava. Ehkä jotain samaa kuin avantouimareilla?
En tiedä onko tämä vain sitä onnistumisen fiilistä siitä, että *näinkin selvitään* vai vaan jotain kylmä-endorfiinien tykitystä, mutta tunnelma on ihan hyvä. Onko kukaan muu huomannut samaa?
Kommentit (9)
Tuo taitaa olla vain vaihtelun halua tylsyyteen. Mutta en minä sitä paheksu.
Asketismista on saatu nautintoa iät ja ajat.
Tuo on kuitenkin suht järkevä tapa koetella rajojaan.
Johtuu luontoyhteyden tiivistymisestä.
Paluu juurille, noin ollaan vuosituhansia eletty.
Samasta syystä viihdytään mökeillä mistä puuttuu mukavuuksia
Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu hidas itserääkkäys ja selviytyminen. Ollaan sisun ytimessä. Hampaat irvessä puskemaan vastatuuleen.
Jos ei oikeasti ole hätää, ehkä joku nauttii. Mutta jos on hätätilanteita se ei ole enää hauskaa.
On tuossa samaa kuin avantouimisessa. Avantoon on melkein aina epämiellyttävä mennä, siellä ei ole kovin kiva olla, mutta ah niitä mielihyvän väristyksiä ja euforista oloa sieltä tultua ja pukeuduttua.