Lue keskustelun säännöt.
Kysyykö teidän äidit mitä teille kuuluu?
29.12.2023 |
En muista, että äitini olisi koskaan kysellyt minulta, että miten minulla menee. Hän viestittelee tai soittelee päivittäin omia kuulumisiaan, ja haluaa että häntä kuunnellaan. Mutta koskaan hän ei tunnu olevan kiinnostunut omista lapsistaan.
Kommentit (21)
No mun lapsi sanoo, että älä sinä sekaannu mun asioihin. Ei saa kysellä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyy, voidakseen kertoa mitä hänelle kuuluu. Ei kuuntele mitä minulle kuuluu (minulle kuuluu koronaa ja syöpää).
Ei kysele minunkaan äiti, eikä koskaan ole kysellyt.
Vierailija kirjoitti:
No mun lapsi sanoo, että älä sinä sekaannu mun asioihin. Ei saa kysellä mitään.
Saa kysyä, että mitä kuuluu. Siihen on helppo vastata ympäripyöreästi. Sen sijaan ei ole ok udella yksityiskohtaisesti toisen elämästä "Jokos oot miehen löytänyt? Vieläkö syöt niitä mielialalääkkeitä? Onko rahat loppu?"
Lähes päivittäin kyselen omilta, vaikka asuvatkin vielä toistaiseksi kotona. Kun muuttavat, varmasti päivittäin soittelen ja huolehdi heistä ainakin ajatuksissa🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehei, ei ole koskaan kiinnostanut. En ole saavuttanut hänen mielestään mitään kiinnostavaa, koska olen luonut uraa hoiva-alalla ja hoitanut omat lapset kotona, niin ei hänen mielestään edes kannata kysyä. Lapsenlapsista kysyy joskus, muodon vuoksi, mutta ovat liian nuoria siihen, että mummin kannattaisi noteerata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyy, ollaanko oltu sairaita ja pettyy, jos ei olla oltu. Sitten alkaa puhua omista vaivoistaan ja asioistaan. ei ole koskaan meidän asiat kiinnostaneet. Takavuosina kun oli monen moista vaikeutta, hometalo-oikeudenkäyntejä ja muita, päätin olla rasittamatta äitiä niistä. Kun sitten vuosien jälkeen kerroin että tällaistakin oli niin äiti sanoi "ai jaa" ja alkoi sen jälkeen puhua taas omista jutuistaan.
Eipä niiltä saa kysellä mitään, kun aina menee herne nokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittaa ja kyselee kuulumisia. Toki kertoo omiakin juttuja.
T: mies 52v
Äitini ei ole kiinnostunut asioistani mutta olettaa että minä olen kiinnostunut hänen asioistaan. Omalle aikuiselle lapselleni soitan tai viestittelen usein, kysyn onko kaikki hyvin ja tarvitseeko jotain, lähinnä kuitenkin asia-asiaa. En odota että hän kysyisi mitä minulle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kysy, ei ole ksokaan kiinnostanut. Ei myöskään ikinä lohduta, kannusta tai kehu.
Olen kyllä äitini totaalinen vastakohta. Koska olen nähnyt minkälainen ihminen on kun vain omat asiat kiinnostaa, juttelen aikuisten lasteni kanssa vain heidän asioistaan, jos haluavat kerta, en utele. Jos kyselevät minun kuulumisiani voin kertoa. Mutta en jauha omista asioista kuulematta heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun äiti vielä eli, hän kysyi aina mun ja miehen kuulumisia ja pyysi laittamaan lisää hassuja kuvia kissasta.
On ikävä äitiä välillä kovasti
Vierailija kirjoitti:
Kysyy, voidakseen kertoa mitä hänelle kuuluu. Ei kuuntele mitä minulle kuuluu (minulle kuuluu koronaa ja syöpää).
Miksi tämä sai alapeukun? Tai yläpeukun? (Olen kommentin kirjoittaja ja jouduin sanomaan äidilleni etten halua puhua hänen kanssaan puhelimessa, koska hän huolestui sairastumisestani niin paljon että loppujen lopuksi puhuimme vain siitä miten huolestunut hän oli ja miten pahalta hänestä tuntui - ei siitä miten pahalta minusta tuntui.)
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä äitini totaalinen vastakohta. Koska olen nähnyt minkälainen ihminen on kun vain omat asiat kiinnostaa, juttelen aikuisten lasteni kanssa vain heidän asioistaan, jos haluavat kerta, en utele. Jos kyselevät minun kuulumisiani voin kertoa. Mutta en jauha omista asioista kuulematta heitä.
Minä yritän samaa. Olen kyllä huomannut, että omat lapseni ovat oppineet myös kysymään kuulumisia tai miten menee. En vain koskaan kaada heidän niskaan omia murheitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyy, voidakseen kertoa mitä hänelle kuuluu. Ei kuuntele mitä minulle kuuluu (minulle kuuluu koronaa ja syöpää).
Miksi tämä sai alapeukun? Tai yläpeukun? (Olen kommentin kirjoittaja ja jouduin sanomaan äidilleni etten halua puhua hänen kanssaan puhelimessa, koska hän huolestui sairastumisestani niin paljon että loppujen lopuksi puhuimme vain siitä miten huolestunut hän oli ja miten pahalta hänestä tuntui - ei siitä miten pahalta minusta tuntui.)
Tekipä äiti niin tai näin, niin aina se on väärinpäin.
Ei. Käymään pyydetään, mutta mistään ei puhuta.
Kysyy, muttei anna sekuntiakaan aikaa vastata, vaan alkaa heti perään jaarittelemaan omia juttujaan. Rakastaa omaa ääntään vuosi vuodelta enemmän.
Kysyy vaan, että oonko löytänyt jo työpaikan. Ei mitään muuta.