Inhoan tätä nykyistä aikaa ja haluan elää 80 ja 90 - lukujen tyyliin
Ehkä jotain keski-iän kriisiä, mutta olen nainen 45v ja yhä enenevissä määrin olen alkanut tuntea tämän nyky-ajan tyhjäksi, pinnalliseksi ja jotenkin vailla merkitystä, sekä kummallisia arvoja, joita on vaikea samaistua. 2010 jälkeen kaikki tuntuu pikkuhiljaa menneen pilalle. Vielä korona ja sota toi kriisit ja kurjisti kaiken. En tiedä enää onko vika omassa päässäni vai muuten nykyisyydessä, kun tuntuu, että kaikki on muuttunut niin synkäksi, ankeaksi ja uhkaavaksi. Vaikea löytää enää mitään innostavaa tai esim. jaksaa luoda mitään suunnitelmia ym. jotenkin sellainen positiivinen odotus elämästä on poissa ja harmautta tilalla.
Omassa elämässäkin kyllä ollut varsinkin tänä vuonna ihan kauheita asioita. Olen alkanut tosi paljon lähes päivittäin muistelemaan ja haikailemaan 80 ja 90- lukujen aikaa ja tunnelmaa. Oli se aivan eri maailma. Tekisi mieli vetäytyä ihan omaan kuplaan. Olen alkanut kaipaamaan muuttoa jonnekin vanhanaikaiseen tuppukylään, missä ihmiset elää vieläkin 80-90 - luvun tyyliin ja löytyy sen ajan rakennuksia ym. Esim. Itä-Suomessa on paljonkin tuollaisia paikkoja ns. pikkukyliä. On vieläkin ihan tuon ajan tyylisiä esim. loma ja mökkikyliä, tanssi ja viihdepaikkoja, joissa olisi ihana oleskella varsinkin kesäisin.
Onko muita samoin tuntevia?
N45
Kommentit (117)
Tälläkin hetkellä kuuntelen Kikkaa ja huone 105. Kaipaan niin noihin aikoihin.
-N45
Lapsuuden muistoja ei saa takaisin. Hanki elämä ja mene töihin.
Ap, kyllä...Kasari oli hienoa aikaa.
Pitää hommata oikein pöyhkeä kuontalo ja olkatoppaukset. Puhelimeksi Mobira cityman. Talvella Hemavaniin skimbaamaan.
21.12.2012 jälkeen muutos on tosijjaan tapahtunut enenevissä määrin.
Pilalle tosiaan meni. En tiedä tarkalleen mistä se johtui. Ehkä sosiaalinen media ja älypuhelimet.
Tunnen samoin. Haluaisin lopettaa älypuhelimet. Puhelin olisi soittamista varten. Haluaisin, että ihmiset tapaisivat toisiaan livenä, ei ruutujen/pelaamisen välityksellä. Vaihtoehtoja kaikkeen olisi vähemmän, vaihtoehtojen liian suuri määrä sekoittaa pään. Lisäksi toivottomuus tuntuu pahalta, kun media keskittyy eniten sen lietsomiseen.
Samaa ajatellaan täälläkin, lapsiakaan ei hankittu koska maailma on nyt mikä on.
Sanoisin, että kyse on päänsisäisestä asiasta. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja 90-luvun alussa Suomi kärsi lamasta, eli eivät nämä vuosikymmenet ole olleet mitenkään erityisen huolettomia aikoja. Kaikenlaista "erilaisuutta" siedettiin huonosti, ja paine normien mukaiseen elämään oli suurempi. Esimerkiksi perheen perustaminen ja yleensä se, että elämässä edetään tietyn kaavan mukaan, oli itsestäänselvyys. Toisaalta vanhemmuuteen ei kohdistunut niin suuria odotuksia kuin nykyään.
Nykymaailman hyvistä puolista, kuten erilaisuuden hyväksymisestä ja vaikkapa sukupuolten välisen tasa-arvon parantumisesta, voi nauttia ja samalla välttää nykyajan huonoja puolia. Esimerkiksi somessa ei ole mikään pakko roikkua.
EU on pilannut sekä Suomen että koko Euroopan.Olemme vankeja ,vapaus riistetty, työmyyriä ,maksajia .Ei meillä ole mitään arvoa.
Oletko ajatellut että jos olisit mies, niin silloin eläisit niin etkä valittaisi?
Naurettavaa. Et ollut kasarilla etkä ysärilläkään 45-vuotias. Eikä silloin ollut vauvapalstaakaan.
Vierailija kirjoitti:
EU on pilannut sekä Suomen että koko Euroopan.Olemme vankeja ,vapaus riistetty, työmyyriä ,maksajia .Ei meillä ole mitään arvoa.
Voin allekirjoittaa. Ja koko globalisaatiohömppä - ei ihminen voi kuulua kuin aika pieniin omiin ympyröihinsä ja alueeseen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80- ja 90-luvuilla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟
Ei tietenkään.
Ääh, taas nainen valittaa miksi maailma ei ole sellainen kuin hän tahtoo. Ratkaisu ongelmaasi löytyy sinusta itsestäsi.
Ja sitten kirjoitat tänne tietokoneella tai älylaitteella. Jos oikeasti haluat elää kuin 80/90-luvulla niin olisit kirjoittanut tuon saman sanomalehden yleisönosastolle. Vastauksia olisit joutunut odottamaan muutamasta päivästä pariin viikkoon mutta sellaistahan se silloin oli.
Unissani "taannun" lähes aina 80-90 lukujen analogisiin aikoihin. Masennus iskee aina sitten herätessä nykyaikaan. Sinänsä ironista, että olen kuin kala vedessä näissä digitaalisissa kuvioissa noin muuten. Ennen ei voinut haaveillakkaan nykyisen kaltaisista mahdollisuuksista vaikkapa kuvan ja videon käsittelyyn, videokuvausta kun harrastan. Silti taantuisin kasarille heti jos takaisin sinne pääsisin!
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80- ja 90-luvuilla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟
Kyllä pääsi
Olit silloin lapsi.