Onko normaalia, ettei ole yhtään puheväleissä veljeensä?
Olen mies, enkä ole jutellut veljeni kanssa vuosiin juuri mistään.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ei
Tai siis on normaalia.
Oletteko siis riidoissa? Vai ihan ok välit, mutta ei vain ole mitään asiaa?
Suomessa on pelottavan monessa suvussa normaalia. Minä mielelläni kuulisin, mitä pystyy tekemään jotta omille lapsille ei kävisi näin.
En minäkään. Ei ole koskaan riidelty, mutta eipä tuo halua olla oikein tekemisissä. Viestillä toivotti joulut. Vastasin kuulumisia, mutta ei vastannut enää mitään.
On normaalia. Jos ei ole välejä tai ei oikein toimi. Jos on välit, niin vähän mykkää suomalaista menoa jos kumpikaan ei virka mitään? Kuin Siperiassa oltaisi mökötettäisi. Onko mitään yhteistä, ehkä ei.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pelottavan monessa suvussa normaalia. Minä mielelläni kuulisin, mitä pystyy tekemään jotta omille lapsille ei kävisi näin.
Vinkki on hyvin helppo: aikuiset vanhemmat. Jos toinenkin vanhemmista on luonnehäiriöinen, myös lapset saadaan vihaamaan toisiaan.
Todella surullista, mutta luonnevikaisille hajota ja hallitse on se juttu, eli saada suvun jäsenet puhumaan paskaa toisistaan toistensa selän takana. Ja jos mitenkään pystyt lähtemään tuollaisesta noitapiiristä pois (joka voi johtaa ihmisten itsetuhoisuuteen ja/tai väkivaltaan) niin kehotan lähtemään. Yksi mielestään kipeä ihminen voi hätätä näennäisellä normaaliudellaan luottamaan itseensä, se on juuri heidän taituruuslajinsa.
Se, että syntyy samaan perheeseen, ei todellakaan ole tae siitä, että viihtyy sisarustensa kanssa. Luonteet eivät periydy geenien mukana.
Ei ole harvinaista suomalaisessa kulttuurissa. Ulkomaalaiset ihmettelee meidän kulttuuria. Harmi jos ap kuitenkin haluaisi olla puheväleissä.
Väkivaltaa hänen puolelta lapsena, ei kiinnosta enää olla tekemisissä.
Itsekään en ole tekemisissä. Jos on aivan erilaiset elämät ja arvomaailmat elämäntapoineen, eipä sitä välttämättä jaksa. Ei se sukulaisuus ole mikään syy sille että olisi pakko hengata ihmisen kanssa joka on aivan eri levelillä, pahimmassa tapauksessa omine tuttavapiireineen ehkä vaarallinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa hänen puolelta lapsena, ei kiinnosta enää olla tekemisissä.
Mun piti juuri kirjoittaa sama. Isoveli hakkasi minua aina 18-vuotiaaksi asti. Ei todellakaan kiinnosta olla väleissä.
Pikkusisko
Kyse on joskus siitäkin,että veljen vaimo on sellainen,että sanelee kenen kanssa saa olla tekemisissä. Jotkut miehet on vaan sellaisia tossukoita. Munkin veli laittaa tekstarilla joulun toivotukset. Ja vaan omalla nimellä. Vaimon nimeä ei mainita. Ja tää vaimo valikoi selvästi kenen kanssa kannattaa olla tekemisissä.
Ei se ehkä ihan normaalia ole, mutta kokemukseni perusteella aika yleistä. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen tai heidän kanssaan ei vain pysty keskustelemaan mistään.
Jos ei ole mitään asiaa, niin on ihan luonnollista, että yhteydenpidossa on taukoa. Noin se oli meidänkin perheessä siinä kohtaa kun oltiin aikuisia eikä asuttu enää kotona. Kerran vuodessa nähtiin vanhempien luona, kun joulun aikaan kyläiltiin.
Sitten, kun tuli lapsia kuvioihin, niin tuli niitä lasten synttäreitä ja oli muutenkin enemmän yhteydenpitoa. Nyt on kahden lapsen jo aikuiset, mutta kolmannen lapsen synttäreillä nähdään vuosittain.
Jos on jotain asiaa (esim. sukulainen kuollut ja kysellään hautajaisiin menijöitä) niin sitten ollaan yhteyksissä. Molemmat vanhemmat on jo kuolleet, niin ei ole enää näitä jouluvisiittejäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pelottavan monessa suvussa normaalia. Minä mielelläni kuulisin, mitä pystyy tekemään jotta omille lapsille ei kävisi näin.
Vinkki on hyvin helppo: aikuiset vanhemmat. Jos toinenkin vanhemmista on luonnehäiriöinen, myös lapset saadaan vihaamaan toisiaan.
Todella surullista, mutta luonnevikaisille hajota ja hallitse on se juttu, eli saada suvun jäsenet puhumaan paskaa toisistaan toistensa selän takana. Ja jos mitenkään pystyt lähtemään tuollaisesta noitapiiristä pois (joka voi johtaa ihmisten itsetuhoisuuteen ja/tai väkivaltaan) niin kehotan lähtemään. Yksi mielestään kipeä ihminen voi hätätä näennäisellä normaaliudellaan luottamaan itseensä, se on juuri heidän taituruuslajinsa.
tai sitten se on vaan sun vikas ettei elämä mennyt niinku piti
Vierailija kirjoitti:
Ei se ehkä ihan normaalia ole, mutta kokemukseni perusteella aika yleistä. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen tai heidän kanssaan ei vain pysty keskustelemaan mistään.
Me tullaan ihan hyvin toimeen ja jutellaan, kun nähdään. Mutta ei vaan ole tapana olla yhteyksissä, jos ei ole mitään asiaa. Eikä myöskään nähdä, jos ei ole jotkut lasten synttärit tai sukulaisen hautajaiset. Ellei sitten ole jotain erityistä syytä, mitä useimpina vuosina ei ole.
o