Mitä tekisitte tilanteessani?

Mene yliopistoon niin ei tarvitse wtjunttien kanssa kärvistellä. 

Ihmeellisiä kommentteja. Ap, aloita sillä että muistat syödä lääkkeet säännöllisesti, sitä varten ne on. Voit jopa mainita heille että olet aloittanut ottaa säännöllisen lääkityksen taas, jotta voit selittää aikaisempaa käyttäytymistäsi, ehkä se auttaa kavereitasi ymmärtämään.

Se on aika tavallista Suomessa. Ei kannata ajatella että väkisin menee toisten joukkoon, ehkä jossain muussa paikassa toimii, että luonnostaan syntyy kontakteja. Ei minullakaan ole opiskeluajoilta juuri ketään. He tuntuivat olevan keskenään samanlaisia tai arvoiltaan. Osa joi. Suomessa on melko kuppikuntaista. Se ei tarkoita että sinussa olisi joku vika, ei ole. Ehkä koulun ulkopuolella on myös mahdollisuuksia ja muissa paikoissa tulevaisuudessa. Ei kannata hätäillä, voi keskittyä myös omiin harrasteisiin kotona ja katsella rauhassa eteenpäin. Ainakin valitset sitten parhaan seuran, ettei ajaudu väärään.

Lopeta koulu. mene naimisiin kunnon miehen kanssa ja keskity lapsiin.

Etköhän ole trolli. Kenelle 17-vuotiaalle tulee mieleen vauvapalsta kaikista paikoista netissä, niinpä niin. 

Minä olen pumpulinen Arvokas pumpulinen äitini mukaan.

Hän laittoi liukkaalla kelillä minut kulkemaan jääkiekkokypärä päässäni etten liukastu ja lyö kalloani pahasti asphalttiin.

Koulussa kaveri läpsivät kypärääni ja kopauttelivat sitä kepeillä. Heistä oli hauskaa. Minusta ei niinkään.

Erityisherkkyyteni vuoksi en myöskään voinut juoda koulussa maitoa, koska siitä seurasi vatsanpuruja ja ripulia.

Kerran ja useinkin koulukaverini laittoivat maitoa ruokani sekaan ja sain vatsanpuruja. Myös kypärääni piilotettiin aina kaikenlaisia esineitä kuten kondomsseja. En myöskään koskaan saanut uida ilman uimakellukkeita, koska vanhemmat eivät luottaneet uimataitoihini, en minäkään. Olen erityisherkkä. Jos joku kohottaa lähelläni käden ilmaan niin säpsähdän. Vanhemmillani oli tapana läimiä minua ja monet koulutovereista nostivat käden ilmaan lähelläni viitatakseen, niin minä menin kumaraan, kk ko koska olen niin säikky.

Ollessani lukiossa sain luokkatoveriltani puhelinnumeron. Hän halusi että soitan hänelle ja tapaan hänet, niin hermostuksissani söin paperin. Sain siitä vatsanpuruja. Siksi olen aina niin yksin.

Armeijaan minua ei hyväksytty herkkyyteni vuoksi ja töihinkään kukaan ei minua halua. Minulta puuttuu perustavanlaatuinen jämäkkyys ja sitkeys. Luovutan aina herkkyteni takia.

Olen kertonut heille kun huomaan itsessäni sen että adhd näkyy ulospäin niin sanon että taisin unohtaa aamulla lääkkeet ja vastaus on yleensö että joo kyll me se ollaan jo aikoja sitte huomattu..

Sellaiselle, jolla ei ole muutakaan tekemistä.

Ei se koulu ikuisesti kestä. Koita vaan sinnitellä. Olisiko koulussa terkkaria jonka kanssa voisit jutella. Voit myös googlata"jämäkkyys" ja tehdä jämäkkyysharjoituksia.

Olet yhtä arvokas kuin muutkin, älä suostu kynnysmatoksi.

En mielestäni ole mitenkään ei jämäkkä osaan sanoa ei ja mielipiteeni. 

Jättäisin sinuna tommoset kaverit