Miksi ajatellaan, että ennenvanhaan ihmiset olivat jotenkin taitavampia käsitöissä
ruoanlaitossa ja ylipäänsä olivat nöyrempiä eikä niin minä-keskeisiä. Tunsin aikoinaan monta 1900-luvun alussa syntyneitä ja yksikään heistä ei osannut käsitöitä, olivat surkeita kokkeja ja olivat lisäksi melkoisen itsekkäitä ja keskustelu pyöri mielellään oman itsen ympärillä. Oli jopa todella laiskoja. Nyt puhun sen ajan naisista, miehiä en juuri tuntenut. Luulisi että käsityötaidot olisivat ensisijaisen tärkeitä ku ei ollut kauppoja juurikaan ja paljon lapsia monilla.
Kommentit (40)
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
Kaikki tuntemani vanhat ihmiset ovat olleet hyvin taitavia käsistään. Kaikki piti tehdä itse, siinä oppi.
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
Mitä enemmän käsitöitä tekee, sitä paremmaksi niissä tulee. Ja kun ei ollut kännyköitä niin vapaa-aikaa oli enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
Kädettömiä on aina ollut, aikanaan vaan vähempi, kun oli pakko tehdä ruuat ja vaatteet itse. Sä oot muutaman tuntenut, joiden ei ole tarvinnut osata/opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
He edustivat ylhäisöä, kuten Tekin Teidän Majesteettinne. Ylhäisö ei liannut kätösiään käsitöillä.
Tottakait ihmiset olivat ennen taitavampia, koska joutuivat tekemään käsillä paljon, jos joku ei osannut, oli pakko opetella, koska vaatteet ommeltiin, tehtiin kengät, jauhot jauhettiin myllyn kivillä, kankaat kdottiin kangaspuissa ja pellavat kasvatettiin itse, samoin tupakat, jotka kuivattiin saunan lauteilla, sama ruuasta.
Ja itse asiassa, ihan samanlaista uuden opettelua se on nykyään, osa tehdään käsillä, osa aivoilla.
Äitini oli syntynyt 1903. Teki lasten vaatteet, neuloi sukat ja lapaset niin aikuisille kuin lapsille, kasvatti pellavan ja villan. Teki luomapuilla kangaspuihin loimen kutoipa mattoa, lakanoita, pyyhkeitä. Oli kolme lehmää, liikamaidosta voita jota myi lehmättömille. Kohtuullinen ruuanlaittaja mitä nyt maalla syötii . Marjasti, säilöminen oli hurjaa. Mitäs vielä, oli aina hyväntuulinen vaikkei lepohetkeä ollut. Lapsia 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
Olet tuntenut herrasväkeä, siksi. Heille sopi joku pitsin virkkaus enintään tai ristipistotyöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
Kerro sinä meille. Ehkä olivat sellaisia varakkaita kaupunkilaisia, joiden ei tarvinnut edes sota-aikana korjata vaatteita eikä tehdä ruokaa itse vaan heillä oli sitä varten palveluskuntaa.
Oma 1900-luvun alussa syntynyt mummoni oli aikanaan mennyt käsityökouluun yllään puku, jonka langat oli kehrännyt omien lampaitten villasta, kutonut kankaaksi, värjännyt punaiseksi ja ommellut. Siinä talossa ei ollut yhtään seinävaatetta vaan ensimmäinen raanu oli minun 1970-luvulla kutoma. Kaikki muut käsityöt olivat mattoja ym. käyttötavaraa.
Varakkaita oli kyllä maallakin, ja kaupungissa köyhiä työläisiä pienissä kämpissään.
Minun mummoni kasvoi maaseudulla ja asuu yhä syvällä maaseudulla, eli kaukana mistään kaupoista ja palveluista. Ei hän ole ikinä osannut tehdä käsitöitä, siivousta tai ruokaa.
Maaseudun ihmisten piti osata ja jos ei osannut niin opetella. Vielä 50-luvulla ei kaikkea niin saanut kaupoista. Minäkin lapsena kudoin mattoja, pyyhkeitä, äiti opetti sukat ja lapaset. Ruisleipää en oppinut leipomaan, ei äiti ees mukaan pyytänyt. Iso tiinullinen parin viikon välein.
Itsellänikin on kangaspuut ja mattoa tekeillä mutta loimen ostan valmiina. Vaikka olisi luomapuutkin, en osaisi. Se vaatii jo muuten paljon laskemistakin, mutta niin vain mökin muijat osasivat. Kiertokoulupohjalla.
Tunnettu on monia jotka eivät selviytyneet tai tykänneet tyypillisistä naisten töistä, meidän aikanamme tosin oli ylirasitusta, naisilta vaadittiin ihan mahdottomia, kauniina kesäpäivänä piti raataa kellon ympäri, eikä saanut edes sanoa mistään.
Usein työstä tehtiin numero, tai pätemisen keino, sai hyväksyntää kun oli ahkera.
Vierailija kirjoitti:
Varakkaita oli kyllä maallakin, ja kaupungissa köyhiä työläisiä pienissä kämpissään.
Minun mummoni kasvoi maaseudulla ja asuu yhä syvällä maaseudulla, eli kaukana mistään kaupoista ja palveluista. Ei hän ole ikinä osannut tehdä käsitöitä, siivousta tai ruokaa.
Sinun mummosi on vsrmaan joku 40-luvulla syntynyt. Eikö ole ihan niin,miten sanoisin nätisti, äo ees satasessa. Joku ongelma nuoruudesta asti? Ite oon 80, kyllä maalla piti oppia käden taidot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
Koska kaikki tuttavasi ovat homoja sieltä nallebaarista.
Minua harmittaa näiden arkitaitojen rapaantuminen erityisesti nykyajan kaupunkiympäristössä! Vielä ysärilläkin teinit harrasti ja osasi rassata moponsa/pyöränsä, puhdistaa lattiakaivonsa, kuoria ja muussata perunat jne. Onhan kaikki koko loppuelämän helpompaa kun on nuorena edes kokeillut ja alustavasti opetellut. Kotitaloustunneillakin muistan ettei jätkiä ehkä kovin kiinnostanut se sämpylän leipominen yms, mutta varmasti on elämässä tullut vastaan tilanne kun niitä keittiötaitoja tarvitseekin!
Vierailija kirjoitti:
Tunnettu on monia jotka eivät selviytyneet tai tykänneet tyypillisistä naisten töistä, meidän aikanamme tosin oli ylirasitusta, naisilta vaadittiin ihan mahdottomia, kauniina kesäpäivänä piti raataa kellon ympäri, eikä saanut edes sanoa mistään.
Usein työstä tehtiin numero, tai pätemisen keino, sai hyväksyntää kun oli ahkera.
Kyllä kuule oli pätemistä äidilläkin, tuolla nyt 122-vuotiaalla. Ei siellä eded naapururin emäntiä nähnyt viikkoihin joille olisi pätenyt.
Kun päänsä pisti mökin emännäksi, ilman ehkäisyä tuli lapsia 10 , se oli pakko, ei siinä tehty vaikutusta kehenkään.
Monesti olen ihmetellyt äitiäni, viime viikollakin kun luin miten raskasta kun astiat ei mene itsestään koneeseen ja pyykki pitää viikata.
Äidillä oli sitkeä luonne. Vielä hän kesällä iltalypsyn sanoi lapsille nyt pääsette uimaan. Kudin taskuun ja istui rannalla kutomassa kun melskattiin järvessä. Ei hän kiukutellut eikä.äkäillyt, painoi pilke silmässä. Isä oli nivelvaivainen työn runtelema, annetaan isän levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
Otantasi ei ehkä ollut kovin suuri. On myös osuutensa siinäkin, millaisissa piireissä liikuit. Varakkaammilla kaupunkilaisrouvilla oli piiat kaikkiin tehtäviin, eihän he välttämättä hoitaneet edes omia lapsiaan.
Itselläni oli aikanaan eräs naisopettaja, joka sanoi, ettei ole koskaan tehnyt ruokaa eikä ymmärrä sen teosta mitään. No hän oli suomenkielen opettaja ja kirjailija. Ja tosiaan syntynyt 20-luvun alussa. Heillä oli kotiapulainen.
Minun äitini, 20-luvulla syntynyt hänkin, osasi vielä kehrätäkin. Ja hän kertoi, että ensimmäiset rintaliivinsäkin hänelle teki oma äitinsä, lakanakankaasta, kun ei silloin sota-aikana tahtonut saada kangasta mistään. Ja ex-anoppini, 30-luvulla syntynyt, osasi ihan kaikkea. Teki hän mitä vaan, aina se onnistui.
Ennen taidot kehittyi, kun oli pakko. Mutta ei tietenkään niillä, joilla sitä pakkoa ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Varakkaita oli kyllä maallakin, ja kaupungissa köyhiä työläisiä pienissä kämpissään.
Minun mummoni kasvoi maaseudulla ja asuu yhä syvällä maaseudulla, eli kaukana mistään kaupoista ja palveluista. Ei hän ole ikinä osannut tehdä käsitöitä, siivousta tai ruokaa.
Äläpä viitti valehdella. Ja vielä lokaan vedät mummosi. Häpeä.
Käsitöitä tehtiin silloin enemmän eikä ollut eineksiä