Paljasta sinun salaiset työnhakuvinkkisi, joista ei kerrota oppaissa tai puhuta ääneen!

Anna mä arvaan. Sun vanhemmat maksoi ne sun opinnot, että saat keskittyä niihin? 

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan. Sun vanhemmat maksoi ne sun opinnot, että saat keskittyä niihin? 

Vinkki sullekin Suomessa on maksuton korkeakoulu ja yliopisto-opetus, joten sinunkin lapsesi voi opiskella Suomessa maksutta vaikka tekniikan tohtoriksi.

Ei minulla ole muita vinkkejä kuin että kannattaa opiskella alalle jossa on oikeasti pula tekijöistä, muuten työnantajat pelaavat pelejään hakijoiden kustannuksella.

Olen hakenut aikoinaan paljon töitä, pääsin haastatteluihin noin 1/3 hakemuksista, mutta kun haastattelijat näkivät naamani niin se oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan. Sun vanhemmat maksoi ne sun opinnot, että saat keskittyä niihin? 

Hieman ontuva logiikka sulla. Ikää yli 30 ja puoli vuotta työnhakua = olen varmaan joskus ennättänyt tienata ihan aikuisten rahaa, joten mitähän väliä mun opintojen rahoituksella on? Suomessa on ilmainen koulutus.

Nyt ei vaan oikeen suksi tahdo luistaa tässä työnhaussa. Viimeksi olin toki halpa ja kakskymppinen.

En koskaan lähde ylitsevuotavasti hehkuttamaan omia saavutuksiani. Olen tietyn tyyppinen ammattilainen. Vastaan kysymyksiin siitä näkökulmasta. En yritä vaikuttaa rekrytoinnin lopputulokseen koska jos olen huono ja sopimaton niin ei se myöskään minulle tule olemaan kivaa.

Korosta ja tuo esiin niitä asioita joissa olet hyvä ja yritä ohjailla keskustelua niihin. Ole rento, mutta asiallinen. Älä vaikuta siltä että ravaat haastattelusta haastatteluun. Hyville osaajille löytyy aina työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Korosta ja tuo esiin niitä asioita joissa olet hyvä ja yritä ohjailla keskustelua niihin. Ole rento, mutta asiallinen. Älä vaikuta siltä että ravaat haastattelusta haastatteluun. Hyville osaajille löytyy aina työtä. 

Mutta kun hän ei pääse edes haastatteluun...

Innokkuudella pääsee työhön mihin vain haluaa. Flegmaatikot eivät pääse.

Peruskoulu on aina ollut paikka johon on säilötty lapsia, että vanhemmat voivat käydä töissä. Nyt tämä säilytysmalli on laajentunut korkeakouluihin, yliopistoihin, jne. Näihin säilötään aikuisia, jotka ei työllisty. Koulutusinflaatiosta on puhuttu jo toistakymmentä vuotta. 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys.

Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Korkeakoulututkinto ei riitä oikein enää mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korosta ja tuo esiin niitä asioita joissa olet hyvä ja yritä ohjailla keskustelua niihin. Ole rento, mutta asiallinen. Älä vaikuta siltä että ravaat haastattelusta haastatteluun. Hyville osaajille löytyy aina työtä. 

Mutta kun hän ei pääse edes haastatteluun...

Hyvä pointti. Tuntuu, että olen nyt kaikin tavoin entistä parempi versio itsestäni, mutta en pääse edes haastatteluun näyttämään sitä.

Mutta mielelläni kuulen myös haastatteluun liittyviä vinkkejä, koska jotakuta muuta voi kiinnostaa (ei tarvitse käsitellä vain mun tilannetta), ja eiköhän tämä haastattelutilanne vielä joskus tule minunkin eteeni. -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan. Sun vanhemmat maksoi ne sun opinnot, että saat keskittyä niihin? 

 

Vinkki sullekin Suomessa on maksuton korkeakoulu ja yliopisto-opetus, joten sinunkin lapsesi voi opiskella Suomessa maksutta vaikka tekniikan tohtoriksi.

Ainakin vielä kunnes koulutuksesta tehdään maksullista. Tänne halutaan amerikanmalli. 

Itse kun kolmekymppisenä naisena hain työpaikkaa, niin cv:ssäni oli maininta siviilisäädystä (naimaton) ja lapsista (ei lapsia) ja jos haastatteluun pääsin, kerroin itse että en ole hankkimassa lapsia, koska halua keskittyä uraani.

Tämä kun on asia joka työnantajaa kuitenkin kiinnostaa, mutta sitä ei saa kysyä. Väitän myös, että nykyisen työni sain nimenomaan, kun en lapsia halua. Mutta harmaalla alueellahan tämä taitaa neuvona olla.

Ei ole mitään vinkkejä itse hakemuksen tekoon tai haastatteluun, mutta haen yleensä sellaisia työpaikkoja, joiden ilmoitukset ovat ihan tuoreita, eli tyyliin 24 tunnin tai parin päivän sisällä jätettyjä. Näitä voi pitää silmällä erilaisten ilmoitus- ja työpaikkavahtien avulla. Aina on kutsuttu ainakin haastatteluun asti ja työpaikkakin on useimmiten irronnut.

Jos on vähän vanhempi ilmoitus enkä luultavasti ehdi ensimmäisten hakijoiden joukkoon, soitan ja kysyn lisää tai lähetän sähköpostia - mitä nyt on kontakteissa ilmoitettu, numero vai meili - niin erotun ainakin sillä lailla.

Viikkoja vanhat ilmoitukset jätän tavallisesti suosiolla välistä, näistä firmoista ei ole koskaan kuulunut edes kutsua haastatteluun. En muuten ole mitenkään poikkeuksellinen tai epätavallisen pätevä hakija, joten tuskin erotun näiden ominaisuuksieni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun kolmekymppisenä naisena hain työpaikkaa, niin cv:ssäni oli maininta siviilisäädystä (naimaton) ja lapsista (ei lapsia) ja jos haastatteluun pääsin, kerroin itse että en ole hankkimassa lapsia, koska halua keskittyä uraani.

Tämä kun on asia joka työnantajaa kuitenkin kiinnostaa, mutta sitä ei saa kysyä. Väitän myös, että nykyisen työni sain nimenomaan, kun en lapsia halua. Mutta harmaalla alueellahan tämä taitaa neuvona olla.

Näitä "harmaan alueen neuvoja" ja muita yllättäviä juttuja tässä just haetaan ;) Mielellään juurikin kokemuksen kera.

Mulla on tiettyjä periaatteita (aisaton on asiatonta, laiton on laitonta), mutta työttömänä "periaatteen ihmisenä" ei oikeen oo kivaa kauaa olla. Solidaarisuudella ei kauaa maksella laskuja. -AP

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan. Sun vanhemmat maksoi ne sun opinnot, että saat keskittyä niihin? 

Toinen kysymys jota voidaan kysyä on se kuinka monta välivuotta on takana? 

Moni kolmekymppinen vasta aloittelee sitä työelämää ja suurin haaste on se, ettei työttömät houkuta niitä työnantajia. 

 

Kannattaa olla pomon sukulainen jos hakee töitä firmasta.

Kannattaa kokeilla niinkin, että hakee vähän omaa tasoa alempia paikkoja tai vaikka vähän sivuun omasta koulutuksesta. Sekin voi herättää rekrytoijan mielenkiinnon. Itselleni ura urkeni tätä kautta, ja nyt olen koulutustani vastaavissa töissä samassa organisaatiossa.

Onko ap: lla amk-inssi vai DI-koulutus?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla pomon sukulainen jos hakee töitä firmasta.

Verkostot, verkostot ja verkostot. Minä olen esim työllistynyt harrastuksen kautta, joka oli tavoitteellista kilpaurheilua. 

Parhaiten toimi se, kun CV:ssä oli relevanttia työkokemusta useita vuosia jo opiskeluajalta.

Paljon apua oli myös siitä, että oli jo opiskeluaikana tullut tunnetuksi taitavana ja aikaansaavana. Tällöin jo töihin pääseet opiskelukaverit pystyivät vinkkaamaan, että tuolta saisi hyvän tekijän.