Isänmaallisina itseään pitäviltä oikeistolaisilta kavereiltani puuttuu se mikä on isänmaallisuudessa oleellista: kyky yhteisöllisyyteen
Ilmiö on aika erikoinen, mutta todellinen. Heille isänmaallisuus on jonkinlaista puheen tasolla olevaa larppia, mutta kun aletaan vaatimaan kunnolla uhrauksia sen isänmaan eteen, alkavat he aina korostamaan omaa valinnan- ja yksilön vapauttaan. Heille on ok, että naapuri ei saa myydä mökkiä venäläiselle, mutta itsellään he pidättävät oikeuden tähän mahdollisuuteen (karrikoitu esimerkki). Samoin heidän mukaansa aseita ja ammuksia pitäisi saada lisää, mutta ei heidän verorahoillaan vaan tarvittaessa velalla (wtf). Heiltä puuttuu sellainen yhteen hiileen puhaltamisen kyky, halu näkeä ja kokea se isänmaa organismina, joka toimii aina yhteisöllisyyden kautta - siitähän se rakentuukin. Tähän he eivät kuitenkaan ole valmiita.
Sen sijaan vasemmalla laidalla olevat kaverini ymmärtävät nämä perusmekaniikat. Äärimmäisenä vasemmalla olevat toki hourivat jostakin rajattomasta globaalista hölynpölystä, mutta sen sijaan nämä "maltilliset" vassarit taitaa olla loppujen lopuksi isänmaan kannalta parhaimpia yksilöitä ja lauma heitä muodostaa hyvän yhteisön. He ovat valmiit aseisiin jos tarve tulee, mutta eivät huutele siitä. He myös tajuavat, että jos ihmisellä ei ole mitään puolustettavaa, se ei sitä puolusta ja isänmaa ei tällaisesta hyödy. Esim terveydenhoito, inhimillinen sosiaaliturva ja kohtuulliset työehdot on osa pakettia. Tämä taas on sokea piste monella oikeistolaisella.
Saatteko kiinni mitä haen? Hyvää viikonloppua tasapuolisesti kaikille.
Kommentit (66)
Ennen talvisotaa Suomessa oli punamulta-hallitus, eli silloisen maalaisliiton ja demarien muodostama. Mielestäni tuolta pitää hakea sitä suomalaista isänmaallisuutta. Keskeltä, ei liian laidalta. Samalle olisi tilausta. Jos mennään jompaan kumpaan ääripäähän, homma menee reisille. Nyt ollaan väärässä suunnassa.
Porvarius on oman edun tavoitteluun perustuva aate ja elämäntapa. Sitä toteutetaan monin keinoin, joista psykologinen manipulointi on yksi. Isänmaallisuus, kunnia yms. ovat tällaista manipulointia. Sitä, että annetaan ymmärtää, mutta ei ymmärretä antaa.
Kansalllismielisyys on putinismia, kertoi Jessikka Aro Hesarissa kymmenisen vuotta sitten.
No, niin kai sitten.,
Itse olen kansallismielinen, en isänmaallinen.
Tärkeintä on puolustaa kansaa ja kulttuuria, ei fyysistä maata.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kansallismielinen, en isänmaallinen.
Tärkeintä on puolustaa kansaa ja kulttuuria, ei fyysistä maata.
Olet vähän kuin mus ta lainen sitten.
"Tärkeintä on puolustaa kansaa ja kulttuuria"
Ja silti kansallismielisten mukaan suurin osa kansasta on koko ajan ihan väärässä ja muutenkin ihan turhia ihmisiä. En tiedä ketään joka halveksisi niin isoa osaa omasta kansastaan kuin "kansallismielinen".
Isänmaallisuus on ihan kuin rehellisyys. Jos sinun pitää erikseen kertoa olevasi sitä niin luultavasti et ole.
Vierailija kirjoitti:
Porvarius on oman edun tavoitteluun perustuva aate ja elämäntapa. Sitä toteutetaan monin keinoin, joista psykologinen manipulointi on yksi. Isänmaallisuus, kunnia yms. ovat tällaista manipulointia. Sitä, että annetaan ymmärtää, mutta ei ymmärretä antaa.
Porvarius on sitä, että on hyvä jossain ja pystyy perustamaan yrityksen tekemään jotain mihin mihin kaikki ei pysty. Kukaan ei yksinään saari.
Kommunismi on taas aate, jossa ajatellaan, että kaikki on yhteistä ja samanarvoista ja jos yhtään mitään kerää itselleen on itsekäs.
Tuotantovälineet nyt vain sattuu toimimaan paremmin taitavan käyttäjän käsissä kuin taitamattoman käyttäjän. Siksi olisi hyvä arvottaa ihmisiä taitojen mukaan eikä ajatella, että kaikki on samanarvoisia.
"Porvarius on sitä, että on hyvä jossain ja pystyy perustamaan yrityksen tekemään jotain mihin mihin kaikki ei pysty. Kukaan ei yksinään saari.
Kommunismi on taas aate, jossa ajatellaan, että kaikki on yhteistä ja samanarvoista ja jos yhtään mitään kerää itselleen on itsekäs."
Tyypillistä porvarillista sumutusta. Ei muka ole muuta vaihtoehtoja kuin vain kapitalismi tai sitten kommunismi. Mutta eihän se niin mene. Mm. Suomessa on perinteisesti luotu ns. hyvinvointivaltiota jossa kapitalismia tasapainotetaan laajalla sosiaaliturvalla ja työntekijöiden oikeuksilla. Se ei ole kommunismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kansallismielinen, en isänmaallinen.
Tärkeintä on puolustaa kansaa ja kulttuuria, ei fyysistä maata.
Olet vähän kuin mus ta lainen sitten.
Hyvin sanottu, niin kai sitten.
Ei pelkän fyysisen maa-alan puolustamisessa ole mitään järkeä, jos sillä ei enää ole omaa kansaa ja kulttuuria, mitään omaa mistä olla ylpeä. Eihän pelkkä fyysinen maa-ala merkitse periaatteessa yhtään mitään, oma kulttuuri on se mikä merkitsee.
Jos mitään omaa ei enää ole, niin ei se geologinen sijainti ole enää puolustamisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
"Tärkeintä on puolustaa kansaa ja kulttuuria"
Ja silti kansallismielisten mukaan suurin osa kansasta on koko ajan ihan väärässä ja muutenkin ihan turhia ihmisiä. En tiedä ketään joka halveksisi niin isoa osaa omasta kansastaan kuin "kansallismielinen".
Hassua, mutta totta.
Nykyinen ajattelutapa on minä, minä ja vielä kerran minä, oli sitten mikä puolue tahansa. Harva nykyään pystyy juurikaan mihinkään yhteisöllisyyteen ellei sitten itse hyödy siitä erityisesti.
Minä olin nuorena hyvin isänmaallinen. En mikään Suomileijona-tyyppi, mutta uskoin ihan vilpittömästi että Suomi on valtiona esimerkillinen koulutuksen, terveydenhuollon ja tasa-arvon suhteen. Niin kuin se silloin vielä olikin, vaikka joitakin merkkejä asian muutoksesta olikin jo näkyvissä (vuosituhannen vaihde). Kävin armeijan ja suhtauduin maanpuolustukseen myönteisesti. Ostin narratiivin yhteisöllisestä Suomen kansasta, vaikka jotkut vanhemmat sukulaiseni joskus hieman omituisesti asialle naurahtivatkin jos otin asiaa puheeksi.
Täytyy sanoa että aika on todellakin tehnyt pahaa tuhoa minussa. En tunnista enää itseäni tuosta. Olen tietysti vanhentunut, mutta silti. Kaikki ne asiat joihin uskoin, on tuhoutuneet tai tuhoutumassa. Pahinta on ehkä juuri se yhteisöllisyyden puuttuminen. Että suomalainen ei auta toista suomalaista, se antaa sen jäädä pakkaseen paleltumaan ettei omaan porstuaan tule lunta. Tätä kai se vanhempien ihmisten hymähtely aikanaan tarkoitti. He muistivat.
Olen luopunut kaikesta retoriikasta, kaikista unelmista ja kuvitelmista. Turvaan vain oman selustani ja en auta ketään. En ole uhrautumassa, katson että jos minä joudun menemään, joutavat muutkin. Näin se nyt menee.
En todellakaan saa kiinni ollenkaan siitä mitä haet. Kehitysvammaisen kirjoittama aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen niin, että ihmiset, jotka eivät halua osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, eivät halua toimia yhteisöllisesti.
Vasemmisto tukee tällaista toimintaa tarjoamalla sosiaalietuuksia, jotka mahdollistavat yhteisön ulkopuolelle jäämisen. Termi syrjäytyminenhän viittaa nimenomaan tähän.
Syrjäytyä voi niin monella tavalla. Itse tunnen ihmisiä, jotka saanevat jotain tukia, mutta tekevät koko ajan hommia yhteiseksi hyväksi erilaisissa vapaaehtois- tai muissa pikkurahan kulttuuri- sun muissa yhteisöissä. Sitten tunnen joitakin upporikkaita, jotka eivät veronmaksun lisäksi tee mitään. Kumpi sitten rakentaa suomalaista yhteiskuntaa, yhteisöä ja isänmaata enemmän on mielestäni ihan makuasia. Ei ole mitään isänmaata eikä suomalaisuutta ilman yhteisiä arvoja, tekemistä ja kulttuuria.Toki jonkun on maksettava koulutus ja terveydenhoitokin, mutta en ole varma paljonko miljardien yritystuet ja rikkaiden sijoitustoiminnan tukemiset rakentavat yhteisöä. Eikä tosiaan kukaan halua puolustaa maata, jossa hänellä ei ole mitään menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen niin, että ihmiset, jotka eivät halua osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, eivät halua toimia yhteisöllisesti.
Vasemmisto tukee tällaista toimintaa tarjoamalla sosiaalietuuksia, jotka mahdollistavat yhteisön ulkopuolelle jäämisen. Termi syrjäytyminenhän viittaa nimenomaan tähän.
Siis kaikki valitsematta jääneet työnhakijat eivät halunneet töihin? Ei johtunut OLLENKAAN siitä että työnantaja ei valinnut? Näin sitä oikeistossa "järkeillään"
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan saa kiinni ollenkaan siitä mitä haet. Kehitysvammaisen kirjoittama aloitus.
Minä saan. Jos vika onkin sinussa? Jäit kiinni housut kintuissa jne.
Itselläni on kyllä juuri päinvastaiset kokemukset kun erinäisten henkilöiden kanssa on keskustellut. Mitä liberaalimpi vihreävasuri, niin sen enemmän ovat sanoneet lähtevänsä Ruotsin kautta sotaa pakoon. Samoin korostavat eniten valinnan vapautta, ettei tarvitse tehdä jotain, jos ei halua. Esim yhteiskunnan tuille on ihan ok jäädä, jos ei löydy tarpeeksi mukavaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Porvarius on oman edun tavoitteluun perustuva aate ja elämäntapa. Sitä toteutetaan monin keinoin, joista psykologinen manipulointi on yksi. Isänmaallisuus, kunnia yms. ovat tällaista manipulointia. Sitä, että annetaan ymmärtää, mutta ei ymmärretä antaa.
"Porvarius" ei ole mikään aate eikä elämäntapa, vaan yksi sääty-yhteiskunnan säädyistä. Mitä kehitysvammaisia täällä ketjussa oikein kirjoittelee?
Itse näen niin, että ihmiset, jotka eivät halua osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, eivät halua toimia yhteisöllisesti.
Vasemmisto tukee tällaista toimintaa tarjoamalla sosiaalietuuksia, jotka mahdollistavat yhteisön ulkopuolelle jäämisen. Termi syrjäytyminenhän viittaa nimenomaan tähän.