Lue keskustelun säännöt.
Jutta Gustafsberg: Vanhemmat syyllisiä lastensa lihavuuteen
25.11.2010 |
Fitnesskilpailija Jutta Gustafsberg kritisoi blogissaan kärkkäästi ylipainoisten lasten vanhempia.
- Olen aivan raivon partaalla kun näen pieniä suloisia lapsia, jotka on syötetty räjähtämispisteeseen, napauttaa Jutta Gustafsberg blogissaan.
Gustafsberg kirjoittaa lasten maailman olevan aikuisten maailmaa rajumman ja lasten nimittelyn voivan olla todella ilkeää.
- Sydäntä riipaisee kun miettii, miltä lapsesta tuntuu, kun häntä nimitellään läskiksi. Niistä terveysvaikutuksista puhumattakaan! Tästä se on hieno ponnistaa eteenpäin, kun itsetunto on poljettu nollaan ja iso määrä sairauksia odottaa sopivaa iskupaikkaa, Gustafsberg raivoaa.
Gustafsbergin mielestä lapsen ylipainoisuus on vanhempien valinta, koska lapsi ei itse ymmärrä mitä pitäisi syödä ja milloin.
Gustafsberg ei kuitenkaan halua liputtaa liiallisen terveysintoilun puolesta lasten suhteen. Hän kertoo itse tarjoavansa lapselleen tavallista kotiruokaa.
- Vastuu lapsen ruokailusta, varsinkin alakouluikäisillä on pääasiallisesti vanhemmilla.
KERRANKIN JOKU USKALTAA JULKISUUDESSA TÄMÄN SANOA ÄÄNEEN
Kommentit (45)
Pätemistä on nimenomaan se että tuo näitä aivan itsestäänselviä asioita niinkuin uusina juttuina jotka on ihan itse keksinyt.
"Ai että kun oon niin fiksu. :)"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kertokaas miksi sisaruksista joku on pyöreämpi kuin toinen? Ei ehkä merkittävästi lihava, mutta selvästi pullukampi.
Hän ehkä kuluttaa vähemmän? Selvä. Annetaanko hänelle sitten ruokaa vähemmän? Peruutetaan karkkipäivä ja namiaskin tilalle annetaan mandariini?
T: se sisarussarjan pallero
Nainen on seonnut dieettinsä suhteen, ja keskittyy vain ja ainoastaan omaan "urheiluunsa". Perhe on tainnut jäädä kakkossijalle, ainakin jos tiedot aviokriisistä pitävät paikkansa.
mutta ikävä kyllä hyväkin asia vesittyy kun esittäjänä on Jutta G. Kun ihminen on noin hurahtanut omaan "uskontoonsa" niin sitä ei vaan voi ottaa vakavissaan. En pidä häntä lainkaan hyvänä esikuvana, mitä terveelliseen ruokavalioon ja ylipäätään terveelliseen ja hyvään elämään tulee....
Olen Jutan kanssa täysin samaa mieltä. Oma painoindeksini on 54! Mutta kaikki neljä lastani ovat hoikkia ja miksi? Koska todellakin tarjoan heille ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, toki herkkujakin syödään, mutta ei ylensyödä.
Tuttavapiirissäni on myös perheitä, joissa lapset ovat hoikkia, mutta myös lihavia. Ja ihan vain syömällä ovat nämä lapset lihoneet. Olen sen nähnyt kuinka saattavat mussuttaa keksipaketin telkkaria katsoessa ja liikuntaa ei harrasteta ollenkaan.
Meilläkään ei ole mitään kalliita harrastuksia, ihan tavallista ulkona olemista. Ismpia lapsia olen patistanut juoksulenkeille ja pitkille kävelyille, josta ovat oppineet nauttimaan.
Näin heillä pysyy kunto hyvänä ja kroppa saa liikuntaa. Ei siihen tarvitse kalliita harrastuksia.
Itse olen se, joka oli sisarus sarjan lihavin ja ihan vain syömällä. Kuinka kiitollinen olisin nyt vanhemmilleni, jos olisivat sen makea sijaan antaneet vaikka mandariinin.
Meillä isomille annetaan salaa enemmän herkkuja kuin pienemille, koska isommat jo ymmärtävät kuinka sen kuluttaa pois...pienemälle ei tule pahamieli ollenkaan, koska eihän hän edes näe että isompi popsii jotain, mitä hänelle ei anneta.
Käyttäkää vanhemmat sitä maalaisjärkeä siinä lasten ruokailussa...jokaiseen vinkumiseen ei tarvitse sitä suklaapatukkaa antaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normi fitness-urheilija se on, samalla tavalla ne muutkin vastaavat elää ja ajattelee. Tuskin kukaan urheilija makaa sohvalla sipsipussi kourassa.
Meillä tyttö on aina ollut selvästi pyöreämpi kuin poika. Poika liikkuu, treenaa ja ulkoilee hulluna ja tyttö on sohvaperuna, vaikka kuinka kannustamme liikkumaan. Joudun sanomaan useinkin, että nyt ruoka riittää, ei enää lisää leipää, ei enää keksiä ym. Ei ole mukavaa perustella minkä takia ei voi ottaa toista lautasellista ruokaa tms. Ja ihan normaalia kotiruokaa meillä tarjotaan. Tyttö tullut isänsä sukuun ja poika äitinsä. Kyllä minä väitän, että geeneillä ja taipumuksillakin on osansa tässä lihavuus asiassa. Toki vanhemmilla myös erittäin suuri vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisethan sen päättää, mitä lapselleen tarjoavat päivän aikana syötäväksi. Paras olis, kun pienestä pitäen opetettais syömään oikein, koska sitä tapaa on myöhemmin vaikea muuttaa.
eikös se ole ihan selvää? Tietty isompi lapsi voi ostaa salaa viikkorahoilla karkkia, mutta kyllä minusta kotona pitäisi yrittää kannustaa painonhallintaan eikä vaan olla sellaisella "ei voi mitään"-asenteella. ETENKIN jos se lapsi itse on tyytymätön pulleampana olemukseensa! Jos on normaalipainoinen ja pyöreys ei haittaa niin sitten antaisin olla, tosin tarkkailisin tilannetta. Kilojen kertymisen esto on helpompaa kuin niiden pois laihduttaminen, kokemusta on...
Mutta kertokaas miksi sisaruksista joku on pyöreämpi kuin toinen? Ei ehkä merkittävästi lihava, mutta selvästi pullukampi.
Hän ehkä kuluttaa vähemmän? Selvä. Annetaanko hänelle sitten ruokaa vähemmän? Peruutetaan karkkipäivä ja namiaskin tilalle annetaan mandariini?T: se sisarussarjan pallero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva toki, etteivät ole paksuja ja voivat nauttia herkuista. Mutta jotenkin kummaliseksi herkut määrittyvät siinäkin tapauksessa, että niitä annetaan osalle lapsista salaa. Jos nyt ei ole kyse siitä, että joku yksivuotias tai alle ei saa karkkia.
Mutta kertokaas miksi sisaruksista joku on pyöreämpi kuin toinen? Ei ehkä merkittävästi lihava, mutta selvästi pullukampi. Hän ehkä kuluttaa vähemmän? Selvä. Annetaanko hänelle sitten ruokaa vähemmän? Peruutetaan karkkipäivä ja namiaskin tilalle annetaan mandariini? T: se sisarussarjan pallero
eikä karkkeja tms.
t.ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkaan en lapsena ollut mikään sairaalloisen lihava. Ylipainoinen pullukka kyllä.
Tulin selvästi äitini sukuun, jossa moni nainen on lyhyempää ja levempää sorttia.
Sisarukseni taas tulivat isänsä sukuun. Pitkiä ja hoikkia.
Sisarukseni olivat myös urheilullisempia, minä taas olin lukutoukka.
Hän on ollut innoittajani uuteen urheilulliseen elämään kolmannen lapsen jälkeen. Nyt todellakin olen hyväkuntoisempi ja näytän paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Ruokavalio ihan tavallinen normaali kotiruoka, mutta treenausta Jutan ohjeiden mukaan - ja se kyllä näkyy!
Ja onhan Jutta ihan oikeassa. 95% lihavista lapsista on lihavia omien vanhempiensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on lukutoukka ja poika urheiluhullu. Helppo se on neuvoja antaa tyyliin "anna lihavalle vähemmän ruokaa", kun ei se niin helppoa ole. Meillä tyttö nyt 12-v. ja on alkanut hieman itsekin tarkkailemaan painoa, en vaan haluaisi, että se menisi liiallisuuksiin. Onkin saanut pudotettua tosi hyvin, ei vielä liikaa. Vaikkei tyttö missään vaiheessa ole mikään liikalihava ollut, niin kun katsoo kakkos- ja kolmosluokan luokkakuvia, niin paksuhan tuo oli. Tosin me erottiin isänsä kanssa juuri noihin aikoihin, ja olenkin ajatellut, josko tuo vaikea aikakin vaikutti tytön painoon.
Meillä tyttö on aina ollut selvästi pyöreämpi kuin poika. Poika liikkuu, treenaa ja ulkoilee hulluna ja tyttö on sohvaperuna, vaikka kuinka kannustamme liikkumaan.
ja yksi on pyöreä, muut laihoja!
Ja KAIKKI liikkuvat! Myös tämä pyöreä!
Joten mitä pitäis tehdä??
Esim. paistetaanko joulutorttuja? Ja jos niin, saako niitä kaikki syödä? Vai että laihoille lapsille kolme ja pullerolle yksi?
Entäs kun sille pyöreälle ei edes maistu herkut, vaan se haluais mieluummin leipää ja salaattia??
Ei ne lihavat lapset aina ole niitä sohvan pohjalla makaavia, jotka vaan mussuttaa sipsejä!!
Mutta tätähän täydelliset av-mammat ei tajua.
Mutta en minäkään tajunnut, ennen kun tää osui omalle kohdalle!
Itseäni ärsyttää tuollainen sairaalloinen ulkonäön palvonta, mikä liittyy näihin fitness-touhuihin. Ei ole normaalin, terveen ihmisen puuhaa ollenkaan. Heikon itseluottamuksen puutetta kenties? Terveempänä pidän pullukota lapsia ja aikuisia kuin kyseistä lajia harrastavia..
ettei lapsesta pidetä huolta = hänen annetaan pyöristyä !
Tässä tapauksessa ratkaisu olisi se että kaikki syövät vähemmän herkkuja. Jos ilman herkkujakin pyöristyy niin sitten lapsi "pakotetaan" liikkumaan, eli etsitään lapselle mieleinen laji, ja sitoudutaan hänen liikuttamiseensa.
näin minä ajattelen, yksi näkökulma monien joukossa, mutta varsinkin tyttölapsia kohtaan minusta painonhallinan "opettaminen" on todella tärkeää, omaa kokemusta on siitä kuinka tässä epäonnistuminen vaikuttaa itsetuntoon
Kuitenkaan en lapsena ollut mikään sairaalloisen lihava. Ylipainoinen pullukka kyllä. Tulin selvästi äitini sukuun, jossa moni nainen on lyhyempää ja levempää sorttia. Sisarukseni taas tulivat isänsä sukuun. Pitkiä ja hoikkia. Sisarukseni olivat myös urheilullisempia, minä taas olin lukutoukka.
Tosin johan täälläkin alkoi itku, ettei vanhempia saa syyllistää. No kenet sitten, lapsen itsensäkö?
Minusta pyöristyminen on edelleenkin pienempi paha kuin vaikkapa liikuntaan "pakottaminen" (vaikka kuinka olisi lainausmerkeissä).
Painonhallinnan opettelu on jees, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Pahempaa jälkeä voi saada aikaan sillä "pakottamisella", herkkujen hillittömällä kontrolloinnilla, syömisten vahtimisella jne.
Minua ei pakotettu liikkumaan (olisin halunnut ratsastaa, mutta oli liian kallis harrastus), mutta syömisiä kontrolloitiin kyllä.
Uskon, että osa vääristyneestä suhteestani ruokaan, painooni ja kehonkuvaani johtuu tästä.
Miten tästä voi edes olla eri mieltä.
Vanhemmat ruokkivat, kasvattavat ja vaatettavat lapsensa. Jos näissä seikoissa on huomautettavaa, tottakai se on vanhempien vika. On toki myös "vanhempia", jotka ovat yrittäneet ulkoistaa velvollisuutensa, mutta vastuu on heillä kuitenkin niin kauan kun huoltajuuskin.
En ole koskaan tajunnut, miksi jotku vanhemmat haluavat lastensa näyttävän ylisyötetyiltä porsailta. Ja niinkuin kaikki tiedämme ylipainon perimmäinen ongelma ei suinkaan ole ruma ulkonäkö vaan ne terveysvaikutukset.