Lue keskustelun säännöt.
Jutta Gustafsberg: Vanhemmat syyllisiä lastensa lihavuuteen
25.11.2010 |
Fitnesskilpailija Jutta Gustafsberg kritisoi blogissaan kärkkäästi ylipainoisten lasten vanhempia.
- Olen aivan raivon partaalla kun näen pieniä suloisia lapsia, jotka on syötetty räjähtämispisteeseen, napauttaa Jutta Gustafsberg blogissaan.
Gustafsberg kirjoittaa lasten maailman olevan aikuisten maailmaa rajumman ja lasten nimittelyn voivan olla todella ilkeää.
- Sydäntä riipaisee kun miettii, miltä lapsesta tuntuu, kun häntä nimitellään läskiksi. Niistä terveysvaikutuksista puhumattakaan! Tästä se on hieno ponnistaa eteenpäin, kun itsetunto on poljettu nollaan ja iso määrä sairauksia odottaa sopivaa iskupaikkaa, Gustafsberg raivoaa.
Gustafsbergin mielestä lapsen ylipainoisuus on vanhempien valinta, koska lapsi ei itse ymmärrä mitä pitäisi syödä ja milloin.
Gustafsberg ei kuitenkaan halua liputtaa liiallisen terveysintoilun puolesta lasten suhteen. Hän kertoo itse tarjoavansa lapselleen tavallista kotiruokaa.
- Vastuu lapsen ruokailusta, varsinkin alakouluikäisillä on pääasiallisesti vanhemmilla.
KERRANKIN JOKU USKALTAA JULKISUUDESSA TÄMÄN SANOA ÄÄNEEN
Kommentit (45)
Kyllä minä yrittäisin löytää sille lukutoukalle jonkun mieleisen urheiluharrastuksen. Kävisin vaikka lapsen kanssa uimassa yhdessä (kuten äitini teki). Tietysti lukeakin saa, mutta jotain aktiivisuutta lisäävää yrittäisin keksiä.
Syömisiä en lähtisi ainakaan painokkaasti kontrolloimaan, sillä siinä olisi riskinä että suhde ruokaan muodostuisi ongelmalliseksi. Yrittäisin vain tarjota sitä kuuluisaa monipuolista terveellistä kotiruokaa, jossa on herkkujakin välillä tarjolla.
Minusta pyöristyminen on edelleenkin pienempi paha kuin vaikkapa liikuntaan "pakottaminen" (vaikka kuinka olisi lainausmerkeissä). Painonhallinnan opettelu on jees, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Pahempaa jälkeä voi saada aikaan sillä "pakottamisella", herkkujen hillittömällä kontrolloinnilla, syömisten vahtimisella jne. Minua ei pakotettu liikkumaan (olisin halunnut ratsastaa, mutta oli liian kallis harrastus), mutta syömisiä kontrolloitiin kyllä. Uskon, että osa vääristyneestä suhteestani ruokaan, painooni ja kehonkuvaani johtuu tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi saa terveellistä ruokaa. Tuossa Jutan kirjoittelussa vaan on sellainen aggressiivinen ote, tyhmäähän se on ylensyöttää lasta, mutta tehdään tässä maassa lapsille kamalampiakin asioita.
Tuo on mielenkiintoinen asia, että mitä tehdään, jos joku sisaruksista on pyöreämpi kuin toinen. Jos kyseessä on pieni ero, niin en varmaan asiaan puuttuisi. Jos on iso ero (esim. niin että lapsen painosta tulee jo terkkarilta sanomista) niin sitten varmaan olisi pakko rajoittaa sitä syömistä. Voi olla, että sitten rajoittaisin kaikilta, ei ne hoikat siitä kärsi vaikka koko poppoolle antaa harvemmin herkkuja.
itse olen ylipainoinen ja syön huonosti mutta lasten syömisestä huolehdin. Meillä ei koskaan esim ole annettu lapsille kotona limsaa. Herkkuja ostetaan kerran tai kaksi kertaa kuussa.
Pidetään kiinni säännöllisestä syömisestä ym.
Eli kaikki ylipainoiset vanhemmat ei syötä lapsiaan ylipainoisiksi.
Minulla 4 hoikkaa (yksi jopa liiankin hoikka) lasta.
kummityttöni on elänyt elämänsä pullukkana, perheessä jossa harrastetaan keskimääräistä enemmän liikuntaa, äiti jopa työnsä puolesta.
Jokaisissa illanistujaisissa on ollut lapsille ja aikuisille urheilukilpailua ja vähintäin kilpasoutua.
Perhe on syönyt tavallista kotiruokaa säännöllisesti eikä kummityttönikään enempää kuin muut.
Ala-aste ikäisenä äitinsä hälytettiin töistä kuuntelemaan terkkarin saarnaa kuinka on syöttänyt lapsensa lihavaksi ja liikkumattomaksi, 9v tietysti kuunteli vieressä.
Murkkuikäisenä tytön liikunta väheni ja kirjat tulivat tärkeämmiksi, fiksuna tyttönä ei onneksi masentunut.
Vasta kun lähti ulkomaiseen yliopistoon opiskelemaan tyttö alkoi itse pohtia miksi hän on aina ollut pullukka, vaikka on aina jonkun verran liikkunut ja ei ole syönyt sen enempää kuin hoikka perheensä. Verikokeissa selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta? joka oli ilmeisesti vaivannut ihan lapsesta asti.
Pari viikkoa sitten juttelin äitinsä kanssa joka kyynelsilmin kertoi miten oli aikaisemmin tuntenut syyllisyyttä lapsen ylipainosta ja kärsinyt painostuksesta kun hän on lapsensa lihavaksi syöttänyt ja kuin tyttö itse vahvan kuorensa alla oli kärsinyt kaikesta huolimatta. Äidin syyllisyyden tunne jatkui yhä kun ei ollut vaatinut lapselleen tutkimuksia aikaisemmin.
Nyt kuitenkin ollaan menossa parempaan suuntaan ja paino on lääkityksen ansiosta lähtenyt laskuun ja mukava uusi liikunta harrastuskin on löytynyt.
Äiti on aina syöttänyt lapsille raskasta ruokaa. Kuitenkin yksi on aineenvaihdunnaltaan erilainen ja aina liikkeessä, joten hän oli pienenä suorastaan laiha. Äidille tämä oli ongelma ja hän sanoi juottavansa lapselle kermaa.
Kerma-voi-dieetti on viimein purrut myös nuorimmaiseen, joka on alkanut lihoa. Uskon että terveellisesti syövässä perheessä nämä lapset olisivat tyyliin 2 pyöreää ja yksi laiha, eikä kaksi liikalihavaa ja yksi pyöreä.
Molemmat vanhemmat ovat huomattavan ylipainoisia nivelvaivoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella on jokin sairaus lihavuuden taustalla, niin onhan senkin selvittäminen ja hoito vanhempien vastuulla! Minä ainakin tutkituttaisin ilman muuta lapsen veriarvot yms, jos lapsi on niukalla ravinnolla ja runsaalla liikunnallakin lihava.
Muistutan, ettei tässä ole puhetta ruuminrakenteesta tai lievästä pyöreydestä, vaan LIHAVUUDESTA. Kullakin on oma tulkintansa sopivasta painosta, eikä pienellä lapsella lievä pyöreys ole paha, jos lapsi liikkuu ja syö terveellisesti.
Tosiasia on, että selvä ylipaino on lapsellakin paha terveysriski, lisää aikuisiän sydän ja verisuotitautiriskiä. Rasittaa niveliä, heikentää liikunnan vähäisyyden kautta luuston vahvuutta ja lihasten kehitystä.
Kenen siitä oikeasti pitäisi kantaa vastuuta, jollei vanhempien, jotka kuitenkin vastaavat lapsen ravitsemuksesta ja liikkumisen määrästä? Tarhan tätienkö? Neuvolan? No JUUEI.
Mitä olen lähipiiristä seuraillut niin ainut syy lasten ylipainoon on nimenomaan vääränlainen ravinto: lapsille ei pidetä mitään rajoja. Saavat lapata herkkuja miten tykkäävät. Janojuomana on limsaa jne.
Esim. useimmille poikani kavereille joku hedelmä on ihan outo käsite. Miksi syödä hedelmää kun voi syödä suklaapatukan? Missä syy? No tietysti VANHEMMISSA!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat sen päättävät, mitä kotiin tuodaan ja mitä ruokaa kotona syödään. Jotkut lapset ovat lapsenpyöreitä eikä siinä mitään, mutta selvä ylipaino selityy usein vain vilaisemalla perheen ostoskärryä ruokakaupassa.
On se rankkaa lapselle, jota kiusataan kun vanhempia ei nappaa ja ostetaan kaikkea mahdollisimman halpaa höttöä ja lisäainesontaa. Tai sitten opetetaan ihan kieroutunut asenne ruokaa kohtaan - jatkuvaa napostelua ja hiilarihumalaa, ylettömän suuria annoskokoja, henkisiin ongelmiin/ tylsyyteen/ epämukavuuteen/ ikävään oloon syöminen jne.
Kyllä minun lasteni koulussa ainakin joka luokalta löytyy muutama huomattavan ylipainoinen ja muutama hieman pyöreähkö tapaus.
Lisäksi kuten eräs professori totesi kerran jossain ohjelmassa, silmämme ovat jo sokaistuneet: se mitä nyt näemme normaalipainoisena oli 20 vuotta sitten mielestämme jo pyöreähköä... Eli olemme tottuneet siihen, että jopa lapsillakin on vähän vatsamakkaroita ja pidämme sitä jopa normaalina!
Monilla 10-vuotiailla tytöilläkin on jo vatsamakkaroita. Siis 10-vuotiailla!!!! Miten jo siinä iässä voi saada sellaiset? Luultavasti mässyttämällä liikaa hiilareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan totta. Minulla 4 sisarusta ja ollaan kaikki ihan erilaisia ruumiinrakenteeltamme, touhukkaita ollaan oltu kaikki. MUTTA, geeneistä johtuva tukevuus ei ole se mitä Gustafsson hakee takaa. Eron huomaa ihan selvästi, onko mäkkiläskiä vai tukevampaa rakennetta. Yleensä geeneistä johtuva pyöreys (huom PYÖREYS ei lihavuus) sitäpaitsi tasottuu murrosiässä. Vanhemmilla ihan oikeesti on vastuu, pyöritteli asiaa miten päin vaan.
Easvasolujen määrä määräytyy lapsena. Lapsena hoikilla on vähemmän rasvasoluja kuin lapsena lihavilla koska rasvasojen määrä kasvaa lapsena. Aikuisena solujen määrä ei enää lisäänny vaan on vakio, ainoastaan niiden koko kasvaa aikuisena. Ne joilla ei lapsena kehity paljon rasvasoluja eivät liho aikuisena niin paljon vaikka slisivätkin paljon.
Itse olin lapsena tosi laiha. En vaan halunnut syödä paljon ja liikuin paljon. Nyt aikuisena en liho vaikka söisin mitä. Olin yhden vuoden tosi masentunut. Söin joka päivä "väärin". Join ainakin neljänä iltana viikossa 6-10 0,5l siideriä ja hain joka juomiskerta pizzaa tai jotain muuta mässyä. Päivisin söin mitä sattuu, ranskalaisia, pizzan jämiä edellisillalta ja aina joka ruoan päälle jälkiruokaa! :G Se oli kamalaa aikaa.
Lihoin varsinkin mahan alueelta ja mielestäni paljon. Kun masennus "alkoi" ja syöminen alkoi painoin alussa 55kg. Vuoden mässäily nosti painoni 63 kiloon mikä on suurin lukema mitä olen koskaan nähnyt. Olin kuitenkin kuntoilija ja lihakset painoivat jo aika paljon. Joten paisuin koosta 34 kokoon 38. Luulin etten ikinä laihdu takaisin normaaliksi. Jos olisin ollut lapsena lihava olisin luultavasti paisunut vieläkin isommaksi! Joten älkää hyvät ihmiset ikinä lihottako lapsianne. Jo tuo kokemus oli itselleni kamala. En edes osaa kuvitella miltä olisi tuntunut jos olisin lihonut samallalailla kuin joku jolla rasvasolujen määrä on esim kaksin- tai kolminkertainen verrattuna omaani! :(
Pitäkää lapsistanne huolta. Antakaa normaalia kotiruokaa ja pitäkää huoli että syövät päivittäin kasviksia! Myös vitamiinien saanti on aika tärkeää. Onneksi tulin järkiini ja aloin kuntoilla ja sain apua. Mutta tiedä mikä tilanne olisi jos olisin lapsena syönyt noin. Olisin varmaan lihonut aikuisena jopa 80 kiloiseksi enkä olisi "palautunut" niin nopeasti kuin palauduin takaisin nyt 53 kiloon joka on pituiselleni normaali paino (163cm).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti yksi lapsistani on lihava, on ollut jo aika pienestä asti.
Syy: kyseisellä lapsella on erittäin voimakas makeanhimo. Hän syö vaikka sokeria tai kaakaojauhetta kaapista tähän himoonsa, jos muuta ei löydy. Muutenkin hänellä on täysin väärä suhde ruokaan, hän syö esim. kun on tylsää jne.
Lasta kannustetaan liikkumaan, kulkee koulumatkat (meno-paluu 6 km/päivä) kävellen tai pyörällä jne.
Jutta voi tulla meille kertomaan, että laitanko lukot ruokakomeroiden oviin ja jääkaappiin, vai miten estän lasta syömästä, kun töissäkin pitää käydä ja lapsi on kotona pari tuntia yksinään koulun jälkeen?
Ja tämä on nyt sitten minun ja mieheni vika, kun me olemme syöttäneet tämän yhden lapsemme lihavaksi (siis vain tämän yhden, kaksi muuta on hoikkia).
On hieman eri asia kontrolloida alle kouluikäisen syömisiä kuin 14-vuotiaan. Hohhoijaa taas...
Meillä tyttö on aina ollut selvästi pyöreämpi kuin poika. Poika liikkuu, treenaa ja ulkoilee hulluna ja tyttö on sohvaperuna, vaikka kuinka kannustamme liikkumaan.
ja yksi on pyöreä, muut laihoja!
Ja KAIKKI liikkuvat! Myös tämä pyöreä!
Joten mitä pitäis tehdä??
Esim. paistetaanko joulutorttuja? Ja jos niin, saako niitä kaikki syödä? Vai että laihoille lapsille kolme ja pullerolle yksi?
Entäs kun sille pyöreälle ei edes maistu herkut, vaan se haluais mieluummin leipää ja salaattia??Ei ne lihavat lapset aina ole niitä sohvan pohjalla makaavia, jotka vaan mussuttaa sipsejä!!
Mutta tätähän täydelliset av-mammat ei tajua.
Mutta en minäkään tajunnut, ennen kun tää osui omalle kohdalle!
Itse veisin lapsen lääkäriin. Kuulostaa ihan aineenvaihdunta sairaukselta. Etkö ole lainkaan huolissasi lapsestasi jos kerran tuo sanomasi on totta eikä esim. salassa syö herkkuja..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syödään epäterveellisesti pienestä pitäen ja siirrytään sitten teini-iässä vielä siidereihin, eikä liikuta yhtään, niin ei todellakaan tarvitse ihmetellä miksi läskit tursuaa nuorisolla farkkujen vyötäröltä. Sen tiedän, että ruumiinrakenteita on erilaisia, mutta tässä puhutaan nyt vääränlaisella syömisellä ja liikkumisella lihotetuista lapsista. Onhan se helpompi lyödä muksulle karkkipussi ja video kouraan kuin lähteä porukalla vaikka fillaroimaan.
Silti yksi lapsistani on lihava, on ollut jo aika pienestä asti.
Syy: kyseisellä lapsella on erittäin voimakas makeanhimo. Hän syö vaikka sokeria tai kaakaojauhetta kaapista tähän himoonsa, jos muuta ei löydy. Muutenkin hänellä on täysin väärä suhde ruokaan, hän syö esim. kun on tylsää jne.
Lasta kannustetaan liikkumaan, kulkee koulumatkat (meno-paluu 6 km/päivä) kävellen tai pyörällä jne.
Jutta voi tulla meille kertomaan, että laitanko lukot ruokakomeroiden oviin ja jääkaappiin, vai miten estän lasta syömästä, kun töissäkin pitää käydä ja lapsi on kotona pari tuntia yksinään koulun jälkeen?
Ja tämä on nyt sitten minun ja mieheni vika, kun me olemme syöttäneet tämän yhden lapsemme lihavaksi (siis vain tämän yhden, kaksi muuta on hoikkia).
On hieman eri asia kontrolloida alle kouluikäisen syömisiä kuin 14-vuotiaan. Hohhoijaa taas...
Vie lääkäriin. Voisko sillä olla insuliiniresistanssi. Kromi voi auttaa kotihoitona mutta kannattaa käydä lääkärissä. Sairaalloinen makeanhimo on monesti merkki sairaudesta.
Silti yksi lapsistani on lihava, on ollut jo aika pienestä asti.
Syy: kyseisellä lapsella on erittäin voimakas makeanhimo. Hän syö vaikka sokeria tai kaakaojauhetta kaapista tähän himoonsa, jos muuta ei löydy. Muutenkin hänellä on täysin väärä suhde ruokaan, hän syö esim. kun on tylsää jne.
Lasta kannustetaan liikkumaan, kulkee koulumatkat (meno-paluu 6 km/päivä) kävellen tai pyörällä jne.
Jutta voi tulla meille kertomaan, että laitanko lukot ruokakomeroiden oviin ja jääkaappiin, vai miten estän lasta syömästä, kun töissäkin pitää käydä ja lapsi on kotona pari tuntia yksinään koulun jälkeen?
Ja tämä on nyt sitten minun ja mieheni vika, kun me olemme syöttäneet tämän yhden lapsemme lihavaksi (siis vain tämän yhden, kaksi muuta on hoikkia).
On hieman eri asia kontrolloida alle kouluikäisen syömisiä kuin 14-vuotiaan. Hohhoijaa taas...
Vie lääkäriin. Voisko sillä olla insuliiniresistanssi. Kromi voi auttaa kotihoitona mutta kannattaa käydä lääkärissä. Sairaalloinen makeanhimo on monesti merkki sairaudesta.
Ei vanhemmat nykyään jouda olemaan lapsistaan huolissaan. Heille on ihan sama vaikka lapsi kärsisikin aikuisena siitä ettei vanhemmat tehneet asioille mitään kun lapset oli vielä lapsia. Sitten se "lapsi" joutuu aikuisena taistelemaan niiden kilojensa kanssa kun niitä rasvasoluja kerran on niin paljon.
mutta ikävä kyllä hyväkin asia vesittyy kun esittäjänä on Jutta G. Kun ihminen on noin hurahtanut omaan "uskontoonsa" niin sitä ei vaan voi ottaa vakavissaan. En pidä häntä lainkaan hyvänä esikuvana, mitä terveelliseen ruokavalioon ja ylipäätään terveelliseen ja hyvään elämään tulee....
Toki hän noudattaa tiukkaa dieettiä ajoittain, mutta muuten esim. hänen GoJuttaGo-ruokavalio on aikuiselle ihmiselle varsin terveellinen. Perusaineksista vähärasvaista ja -hiilarista ruokaa: lihaa, kasviksia, raejuustoa, rahkaa, puuroa, marjoja. Lisäksi liikuntaa. Minusta vallan terveellistä.
Jos taas haluaa Jutan kisavartalon, vaatii se huomattavasti kovempaa otetta, ja harva viitsii siihen ryhtyä.
niin se vaan valitettavasti menee. Kyllä terveys on tärkeämpää kuin herkut
Ja missä se Jutta niitä läskejä lapsia muka näkee? Olin viime vuonna saman koulun joulujuhlassa, jossa Jutankin poika tänä vuonna on, eikä siellä ainakaan ollut yhtäkään läskiä lasta. Joku vähän tukevampi ehkä. No, jospa ne on kaikki Jutan lapsen luokalla.
Aika sairasta haukkua lapsia läskiksi varsinkin kun ylipaino lapsilla on aika harvinaista Jutan piireissä. Olisko Jutta ehkä käynyt Thaimaassa junttikohteessa lomalla ja nähnyt siellä yhden pullukkalapsen, josta järkyttyi ihan kympillä.