G: Iskikö "villikausi" palatessasi työelämään ja aikuisten pariin?

Muutto, töihinpaluu ja imetyksen lopetus parin kk sisällä. Tuli aviokriisi, iso sellainen. Onneksi tajusin ajoissa, että mun tapa reagoida muutosahdistukseen on kohdistaa kaikki negatiiviset tunteet mieheen. Menihän tuo ohi muutamassa kuukaudessa, ja sit laitettiinkin toinen lapsi alulle :)



Nyt oon palaamassa taas töihin vuodenvaihteessa, odotan että jotain vastaavaa saattaa olla tiedossa. Onneksi tiedän että siitä selvitään.

Ihan normaalilla tavalla osallistun sosiaaliseen toimintaan kuin ennenkin.

Koti on paras paikka ja töissä voi viettää "omaa aikaa".

Oli pakko rempata ulkonäkö vastaamaan työroolia, aluksi oli tosi outoa lähteä ostamaan vaatteita vain itselleni. On niin paljon helpompaa sortua ostelemaan lastenvaatteita...



Muutenkin, oli aika herätys olla monen kotiäitivuoden jälkeen taas "Minna" eikä "Oonan Äiti".



Nyt kolmen työvuosiputken jälkeen homma on tasoittunut, silti nautin mahdollisuuksista olla vain oma itseni ja edelleen tunnen hiukan syyllisyyttä, jos työ vie liikaa perheaikaa tai -jaksamista.

Tunnistan kyllä osittain itseni kuvauksesta. Tätä pitääkin mietiskellä..

ei pitänyt paikkaansa.



Olin kotiäitinä 9 vuotta ja sinä aikana ei voinut millään jättäytyä pois aikuisten kuvioista "vain" äidiksi. Ulkonäöstä pidin huolta myös kotona, olin aktiivinen, harrastin, tapasin ystäviä myös ilman lapsia. Tietysti, hulluksihan muuten olisin tullut!



Töissä olen taas ollut kaksi vuotta ja nauttinut kyllä, mutta mitään menovaihetta ei tullut.

kunhan ei tee mitään peruuttamatonta.



Itse sain potkun lopettaa onneton suhde samaan syssyyn kun palasin töihin.

Ei kyllä alkanut aivan heti töihin paluun jälkeen, ehkä parin vuoden päästä kun lapset eivät olleet enää ihan taaperoikäisiä. Mutta kyllä se siitä taas tasaantuu.

ehkä helpotti se että työpaikalta suurin osa oli entuudestaan tuttuja tai sitten jotain 60 v äijiä :)