Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies usein kun lapsen kanssa pitäisi harrastaa "ei hänen nuoruudessa vanhemmat osallistuneet"
06.12.2023 |
Meillä siis yksi lapsi. Mies usein tokaisee kun mennään esim.harrastuksen peli reissuille tai tänään lapsen toiveesta lähti luistelemaan että "ei meidän nuoruudessa vanhemmat olleet mukana vaan luistelemaan jätettiin kavereiden kanssa". Onko teillä tai lapsen isällä tällaisia ajatuksia? Olenko jotenkin liian jäykkä kun ajattelen että lapsen kanssa kuuluu olla ja samalla lapsi mielestäni näkee että vanhempi haluaa viettää aikaa ja on kiinnostunut hänen kiinnostuksen kohteistaan. Miehen isä ei ole hänen kanssaan viettänyt aikaa ja tuntuu että on tullut kieroutunut ajatus siitä millaisen isän kuuluu olla. Lapsi ei paljoa isänsä kanssa touhua vaan usein se olen minä.
Kommentit (68)
Tosi surullista. Mutta mies tulee sen asian myöhemmin elämässään löytämään edestään. On kyllä surullista miten paljon monet jämähtävät lapsuuden kokemuksiin, eivätkä tahdo tehdä asioita erilailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinähän miehesi on oikeassa, että ei meidän nuoruudessa todellakaan vanhemmat lasten kanssa leikkineet. Mutta onko se oikea kasvatuskeino, siitähän teidän olisi pitänyt keskustella jo paljon aiemmin.
En minäkään lähde lasten kanssa harrastamaan. Eikö lapsi osaa itse harrastaa? Milloin oppii?
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö niin, että kun keskustelitte näistä asioista ennen lapsen tekoa, mies oli aivan samaa mieltä kuin sinäkin?
Mä oon usein itsekin jakanut tätä mantraa, mutta oon tullut siihen tulokseen, että lasten saamiseen ja heidän kasvattamiseen sisältyy niin paljon asioita, ettei ehkä ihan jokaista muista keskustella ennen lapsen tuloa
Miehesi on oikeassa. Ei lapsen takia muuteta omia periaatteita. Miehesi on todiste, ettei hyvään elämään tarvitse vanhempien osallistumista lasten harrastamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö niin, että kun keskustelitte näistä asioista ennen lapsen tekoa, mies oli aivan samaa mieltä kuin sinäkin?
Tarkoitat siis, että on ap:n oma vika, koska teki lapsen väärän miehen kanssa ja "mitäs läksit"?
Joskus voi osallistua, mutta kakarat pääsääntöisesti leikkivät ja harrastavat keskenään! Näitä itseään täynnä olevia prinsessoja tulee, jos vanhemmat kokoajan kädestä pitäen paapomassa ja huolehtimassa kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiska äijä, ei jaksa nähdä vaivaa lapsensa eteen vaan haaveilee vanhoista hyvistä ajoista kun lapset sai heittää ovesta pihalle saatesanoilla: "hankkiudu ihan itse harrastuksiin/ luistelemaan/ hiihtämään tms. En minä sinua mihinkään ole viemässä tai tulossa mukaan."
On tuossa jotain totuuden häivää ettei isien ennen odotettu olevan leikkikerhon "tätejä". Epäilemättä nykyään vaaditaan tuotakin kaiken muun lisäksi. Aniharva mies on oikeasti kiinnostunut "kotileikeistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja monella muullakin valtaosa lapsuusmuistoista on syntynyt joskus lapsuuden myöhäisvuosina, joten siitäkin voi johtua miehesi mielikuva siitä, että peuhasi "koko lapsuutensa" vain kavereiden kanssa. Outo ajatus häneltä, että lapsen olisi pitänyt jostain taikoa itselleen luistelukavereita, jotta isän ei tarvitsisi lähteä seuraksi. Ja tosi ikävää, ettei halua viettää aikaa lapsensa kanssa. Jaan huolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina harrastanut ja mennyt kavereiden kanssa, vanhemmat eivät ole osallistuneet, olisin kyllä ehkä joskus tykännyt että olisivat. Itse jotenkin nautin siitä kun saan lapsen kanssa olla ja tehdä juttuja, ja paljon muitakin vanhempia näkee osallistuvan lapsen harrastuksiin. Lapsella kun ei ole sisaruksia että voisi vaikka heidän kanssaan jättää vaikka sinne luistelemaan. Miehen ei paljoa tarvitse olla lapsen kanssa ja lapsi yleensä haluaakin minut mukaansa ja yleensä aina menen. Harmittaa että jos joskus lapsi isänsä kanssa lähtisi niin tuntuu miehelle olevan niin pakkopullaa.
Asiasta ei varmaan ennen lapsentekoa keskusteltu, jotenkin typerästi vain oletin että isä olisi touhuissa mukana. Mutta vahvana on se hyvä tapa kasvattaa mikä hänelläkin on ollut, ja hänhän ei voi isäänsä sietää joten liekkö ihan paras kasvatus sitten ollut...
Ap
Naiset nyt surevat kaikkea. Tuollainen vaan kasvattaa lapsen luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuossa jotain totuuden häivää ettei isien ennen odotettu olevan leikkikerhon "tätejä". Epäilemättä nykyään vaaditaan tuotakin kaiken muun lisäksi. Aniharva mies on oikeasti kiinnostunut "kotileikeistä".
Pitäis olla, jos sen perheen ja lapsia hankkii. Jos ei "kotileikki"(joka on kaikkea muuta, kuin leikkiä) kiinnosta, sopii jäädä poikamieheksi.
Luuletko, että naisia niin kovasti aina innostaa "leikkiä" sitä kotia, mutta se on pakko, jos on siihen hommaan ryhtynyt. Mielellä kuuluu olla ihan samanlailla vastuu lapsen kasvattamisesta, kuin naisellakin.
Täälläkin aina kiljutaan, että miksi NAISET kasvattaa lapsista sellaisia tai tälläisiä. No miehet kasvattamaan, niin pojasta polvi paranee ja kasvattamista ei todellakaan ole se, että lapsi laitetaan kasvamaan yksin ja huolehtimaan kaikesta yksin 5 vuotiaasta ylöspäin.
Lapsi tarvitsee vanhempiaan. Joka ei tätä ymmärrä ei pidä tehdä lapsia, miehenkään.
Turha syyllistää naisia sanomalla"miksi et keskustellut ennen lapsen tekoa"?Onko tässäkin vastuu yksin naisella? Ja miten ihmeessä voisit osata varautua ja kysellä kaikkea, koska et takuulla ymmärrä mitä kaikkea lapsen kanssa tulee eteen. Ei kukaan osaa kaikkeen varautua.
No oletko koskaan kysynyt mieheltä millaisen suhteen hän haluaisi lapseen? Jos miehelle riittää neutraali suhde niin sen hän saanee näinkin. Jos mies haluaa hyvän suhteen niin lapsen kanssa pitäisi viettää aikaa.
voithan kysyä myös mieheltä että onko hän tyytyväinen omaan suhteeseensa isäänsä. Jos vastaa että ei koska inhoaa isäänsä. Niin kerro että ehkä sitten kannattaisi ottaa jostain muualta mallia lapsen kasvatukseen kuin omasta isästään. Jos vaikka tajuais jotain?
Olen elänyt lapsuuteni 90-luvulla, ja vaikka toki leikittiin ja harrastettiin keskenämmekin, näkisin vanhempieni olleen paljonkin mukana harrastuksissani. Isä veti sählykerhoa kylän lapsille koululla (sellainen hönstäsähly, kaikki kelpasivat mukaan) ja äiti oli vetäjänä seurakunnan kerhossa. Isä teki jään talon taakse, ollaan oltu perheenä luistelemassa, äitin kanssa kävin hiihtämässä. Isän kanssa oltiin lumisotaa ihan pitkän kaavan mukaan linnoineen ja kaikkineen, äitin kanssa uimassa. Siihen tavoitteelliseen urheiluharrastukseenkin isä joskus osallistui.
Pienten lasten kanssa näkisin, että jonkin asteinen osallistuminen on hyväksi. Harva oppii itsekseen luistelemaan, eikä hiihtäminen onnistu ilman kuskaamista kaikkialla.
Mies tiedosti, että oma isänsä ei viettänyt lastensa kanssa aikaa. Niinpä hän itse toimi toisin.
Vierailija kirjoitti:
On tuossa jotain totuuden häivää ettei isien ennen odotettu olevan leikkikerhon "tätejä". Epäilemättä nykyään vaaditaan tuotakin kaiken muun lisäksi. Aniharva mies on oikeasti kiinnostunut "kotileikeistä".
No ehkä kyse ei olekaan siitä onko mies oikeasti kiinnostunut kotileikeistä vaan siitä että lapsi tarvii aikaa ja huomiota vanhemmiltaan. Ei ole siis kyse siitä mistä mies on kiinnostunut vaan siitä mitä lapsi tarvitsee. Ja miehen tulisi kyetä laittamaan lapsen tarpeet omiensa edelle.
enkä tarkoita että lapsi saisi kokoajan päättää mitä perheessä tehdään jne mutta miehen tulisi viettää aikaa lapsen kanssa. Mies voi lukea satuja, opettaa lasta soittamaan soittimia, rakennella lapsen kanssa legoilla, opettaa luistelemaan jne jne. Vaihtoehtoja on vaikka mitä. Valitsee vaan sellaisen joka kiinnostaa lasta ja on itselleenkin ok.
Alue: Aihe vapaa
Ja eikö niin, että kun keskustelitte näistä asioista ennen lapsen tekoa, mies oli aivan samaa mieltä kuin sinäkin?