Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies usein kun lapsen kanssa pitäisi harrastaa "ei hänen nuoruudessa vanhemmat osallistuneet"
06.12.2023 |
Meillä siis yksi lapsi. Mies usein tokaisee kun mennään esim.harrastuksen peli reissuille tai tänään lapsen toiveesta lähti luistelemaan että "ei meidän nuoruudessa vanhemmat olleet mukana vaan luistelemaan jätettiin kavereiden kanssa". Onko teillä tai lapsen isällä tällaisia ajatuksia? Olenko jotenkin liian jäykkä kun ajattelen että lapsen kanssa kuuluu olla ja samalla lapsi mielestäni näkee että vanhempi haluaa viettää aikaa ja on kiinnostunut hänen kiinnostuksen kohteistaan. Miehen isä ei ole hänen kanssaan viettänyt aikaa ja tuntuu että on tullut kieroutunut ajatus siitä millaisen isän kuuluu olla. Lapsi ei paljoa isänsä kanssa touhua vaan usein se olen minä.
Kommentit (68)
Juu, tunnen viikonloppuisän jonka mielestä hänen ei tarvinnut opettaa lapsiaan hiihtämään, luistelemaan, uimaan eikä ajamaan polkupyörällä. Joku muu sai hoitaa sen homman. Ainoa yhteinen aktiviteetti oli ruokakaupassa käynti. Mies pani kouluikäiset lapsensa hiekkalaatikkoon ja seurasi heitä parvekkeelta sikari suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lähde lasten kanssa harrastamaan. Eikö lapsi osaa itse harrastaa? Milloin oppii?
Miten esim. alle kouluikäinen lapsi osaa minnekään yksin mennä? Ja kuka heidät ilmoittaa harrastuksiin ja hankkii tarvikkeet? Lasten äitikö?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis, että on ap:n oma vika, koska teki lapsen väärän miehen kanssa ja "mitäs läksit"?
Minä ainakin olen juuri sitä mieltä! Kannattaa katsoa, kenet lapsen isäksi valitsee! Jos miesystävä on junttiperheestä, sitten on, eikä sellaisen kanssa pidä haluta lasta. Asia selviää varsin nopeasti esimerkiksi yhdellä kyläilyllä miehen vanhempien luona.
Surullista laiska ja i****tti mies ja isä. Velloo jossain omassa lapsuudessan joka on ollutta ja mennyttä, eikä kasva aikuiseksi ja jopa satuttaa lastaan noin. Aina tulee pyrkiä parempaan jos oma lapsuus oli huono.
Jätä se.
Ei meillä 50-60 luvuilla kasvaneilla vanhemmat ehtineet mihinkään harrastuksiin, työpäivät oli pitkiä ja töitä tehtiin ja koulua käytiin lauantaisinkin. Lapset leikkivät ja pelailivat keskenään, talvella hiihtoa, luistelua, lumilinnoja, lumisotaa, keväällä ulkoleikkejä, mustaa miestä, piilosilla oloa, puissa kiipeilyä ja metsissä seikkailua.Pesäpalloa, neljää maalia, potkupalloa jne. Tekemistä riitti aina, ja osa lapsuuden ystävistä on edelleen rakkaita ystäviä. Uimassakin käytiin lapsiporukoissa pyörällä, ihme ettei kukaan hukkunut kun uimaan opittiin kun pakko oli oppia ettei hukkunut. Luonnonmenetelmällä. Ei ollut tämmöistä määrää ahdistuneita nuoria naisia ja mielenterveysongelmaisia. Nyt eivät opi opi sosiaalista elämää kun kaikki vaan tuijottaa kännyköitään, ei ihme että ahdistaa. Ei vanhempien pidä lapsia teini-ikään asti paapoa ja opastaa, parhaiten ne taidot karttuvat oman ikäisten kaverien kanssa, ja pystyy sitten olemaan myöhemminkin työelämässä muittenkin kanssa tekemisissä. Ei sitä yhteisöllisyyttä opo jos isä tai äiti taluttaa joka paikkaan. Maalaisjärki hoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kyl osallistuisin oman jaksamisen ja aikataulujen mukaan. Jatkuvasti ja kaikessa ei ole minusta hyväkään olla mukana, koska lasten on myös tärkeää saada tehdä asioita itsenaisesti, mutta totta kai kun lapsia hankkii niin niiden kanssa kuuluu myös olla ja viettää aikaa.
En ole oman faijan kanssa läheinen osaksi juuri siitä syystä että hän ei omien alakouluaikojeni jälkeen enää tehnyt kanssani mitään, joten etäännyimme sitten pikku hiljaa. Siihen saakka käytiin edes silloin tällöin yhdessä hiihtämässä, ja ne on varmaan parhaita muistoja isästä.
Onpa surullinen tarina. Tuossakaan isä ei taida tajuta mitä menetti.
No tottahan tuo on. Olen 45v, enkä kyllä muista vanhempien leikkineen ja urheilleen kanssamme. Jonkun hiihtoretken muistan mutta vähäisiä ne olivat.
Kavereiden kanssa leikittiin pihalla illat ja viikonloput. Opittiin luistelemaan ja uimassakin käytiin kouluikäisenä keskenämme.
Aika oli eri. Omaa lasta saa patistella usein ulos ja eipä todellakaan lähtisi esim. Kavereidensa kanssa hiihtämään.
Oman elämäni parhaat hetket ovat juurikin nuo lapsuuden pihaleikit ja ulkoilut. En koe todellakaan että vanhempiani ei kiinnostanut. Hyvät välit on aina olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on oikeassa, eikä ole ainoa joiden vanhemmat ei ole osallistuneet lasten harrastuksiin kuin lähinnä maksajina. Anna siis miehesi tehdä isyyttään omalla ja hänelle parhaalla tavalla.
Kyllä tää paapova nykytyylikin välillä ihmetyttää. Kaveripiirissä 17-vuotiaita pojankoltiaisia kuskataan lämpimällä autolla harrastukseen ja sieltä pois, ei tule edes mieleen että voisivat käyttää julkisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi syntyy, alkaa yleensä käydä selvemmäksi kuinka paljon itsekkäitä piirteitä ja aikuislasta miehessä on. Hirveän kauan ei kannata opettaa ja taistella.
Useille miehille sopii semmonen melko yksinäinen ja yksinkertainen toisteinen arki, jossa ei ole turhia elämän merkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä minunkaan isäni harrastanut kanssani mitään oikeastaan. Vähän jotain lautapeliä pelattiin. Äidin kanssa kävin hiihtämässä ja kävelyretkillä. Isällä meni herkästi hermot lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No tottahan tuo on. Olen 45v, enkä kyllä muista vanhempien leikkineen ja urheilleen kanssamme. Jonkun hiihtoretken muistan mutta vähäisiä ne olivat.
Kavereiden kanssa leikittiin pihalla illat ja viikonloput. Opittiin luistelemaan ja uimassakin käytiin kouluikäisenä keskenämme.
Aika oli eri. Omaa lasta saa patistella usein ulos ja eipä todellakaan lähtisi esim. Kavereidensa kanssa hiihtämään.
Oman elämäni parhaat hetket ovat juurikin nuo lapsuuden pihaleikit ja ulkoilut. En koe todellakaan että vanhempiani ei kiinnostanut. Hyvät välit on aina olleet.
Samaa mieltä, aika erilaista nyt. Pihoilla ja lähi kentillä ei enää esim. pelata lätkää tai fudista kaveri porukoissa koulun jälkeen ja illalla. Ne jotka pyörii keskenään porukoissa, naama on kiinni kännyssä tai kiusaavat tosiaan. Vanhempien kanssa näkyy vielä pieniä lapsia vain huvikseen esim. luistelemassa. Harrastuksilla on nykyään tärkeä osa lasten liikkumisessa ja sosiaalisten taistojen oppimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 55-vuotias mies ja muistan olleeni isäni kanssa pulkkamäessä yhden kerran ja pari kertaa hiihtelemässä.
Nämä olivat joko ennen kouluikää tai ehkä eka luokalla, en muista.
Äitiäni en muista noista harrastuksista, mutta molempia vanhempia muistelen lämmöllä.
Ja omien lasteni kohdalla käytiin uimassa, pelaamassa jalkapalloa, pyöräilemässä jne. noin siihen saakka, kun tulivat
vuorollaan n. 11-12 vuoden ikään.
Sitten alkoivat sanomaan, ei sun iskä tarvii tulla tai jos oltiin jo pelailemassa ja heidän kavereitaan oli jo siellä, niin sanoivat että voit mennä takaisin. Ei ilkeästi sanoneet ja näinhän se pitää ollakin, nuoriso tykkää olla keskenään.
Muistuukin mieleen omasta teini-iästä erään kaverini isä; silloin tällöin olimme kaverini luona muutaman muunkin ikätoverini kanssa juttelemassa kaikenlaista, tytöistä, tulevaisuudesta, ryyppäämisestä jne. Ja tämän kaverin isä tunki
kovin mielellään mukaan huoneeseen höpisemään ja soittelemaan kitaraa. Oli aika vaivautuneita 15-vuotiaita..
Kun lapset oli pieniä, muistan että mies kävi muutaman kerran meidän kanssa luistelemassa lähikentällä tai joskus kuskasi musiikki- tai tanssiharrastuksiin, mutta suurimmaksi osaksi ne jäivät minulle.
Se minua harmitti erityisesti, kun kerran vuodessa oli kevätesityksiä tai koulun kevät- ja joulujuhlia, niin mies ei millään ymmärtänyt, että on tärkeää mennä katsomaan lapsen esitystä, eikä se ole pelkästään kuskina olemista. Minulla on jäänyt erityisesti mieleen ensimmäinen muskarin kevätjuhla, kun muistuttelin hyvissä ajoin monta kertaa, että se on sitten sunnuntaina klo 15. Joka kerta se tuli hänelle uutena asiana, niin siksi muistuttelinkin monta kertaa. Sitten sunnuntaina hän soitti veljelleen, että lähdetäänkö käymään vanhempien luona, sopiiko klo 15. Sanoin, että ei sovi, kun on se kevätjuhla. Mies kysyi, että selviätkö yksin, minä sanoin, että sinunkin pitää tulla mukaan. Mies soitti sitten veljelleen, että pitää lähteä käyttämään lasta muskarissa. Se luuli, että kyse on samanlaisesta muskaritunnista kuin normaalisti, eli lapset viedään ja haetaan pois. Ja aina kun pyysin häntä mukaan perheen yhteisiin juttuihin, hän kysyi, että selviätkö yksin, vaikka kyse ei ollut siitä, että selviänkö minä, olen useimmiten ollut yksin lasten kanssa, vaan siitä, että se on lapselle tärkeää, kun molemmat vanhemmat ovat kiinnostuneita hänen harrastuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
On tuossa jotain totuuden häivää ettei isien ennen odotettu olevan leikkikerhon "tätejä". Epäilemättä nykyään vaaditaan tuotakin kaiken muun lisäksi. Aniharva mies on oikeasti kiinnostunut "kotileikeistä".
Niin, kun miehillä on nykykodeissa ja kerrostaloissa niin kovasti niitä oikeita miesten töitä tehtävinä. Eiku, ei olekaan. Sohvaahan he selällään tukevatkin illat.
Vierailija kirjoitti:
No siinähän miehesi on oikeassa, että ei meidän nuoruudessa todellakaan vanhemmat lasten kanssa leikkineet. Mutta onko se oikea kasvatuskeino, siitähän teidän olisi pitänyt keskustella jo paljon aiemmin.
Miksi vanhempien pitäisi leikkiä lastensa kanssa? Siis joskus toki, mutta lapsethan ne niitä lapsia ovat, eivät aikuiset. Leikki on lapsen työtä ja lapsella on oikeus kehittää mielikuvitustaan leikkimällä. Ei siihen aikuisen tarvitse mennä väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis, että on ap:n oma vika, koska teki lapsen väärän miehen kanssa ja "mitäs läksit"?
Minä ainakin olen juuri sitä mieltä! Kannattaa katsoa, kenet lapsen isäksi valitsee! Jos miesystävä on junttiperheestä, sitten on, eikä sellaisen kanssa pidä haluta lasta. Asia selviää varsin nopeasti esimerkiksi yhdellä kyläilyllä miehen vanhempien luona.
Juntti on se joka toisia juntiksi haukkuu.
Olen yli 50v ja kyllä meillä isä oli mukana harrastuksissa ja niin oli äitikin. Jos ei muuten, niin huoltojoukoissa katsomassa, että sukset on kunnossa ennen hiihtokisoja ja iltarasteilla mukana suunnistamassa. Ihan pienestä pitäen muistan koko perheen luistelu- ja hiihtoretket, lukutuokiot punaisella kulmasohvalla ja autoradan kokoamaan sen keskelle kulkuväylää.
Samaa periaatetta noudatin omassa perheessä ja onneksi mies oli mukana. Parhaita hetkiä lapsiperhearjessa oli ne perheen yhteiset tekemiset. Kyllä jää ap:n mies paljosta paitsi.
Alue: Aihe vapaa
Itse kyl osallistuisin oman jaksamisen ja aikataulujen mukaan. Jatkuvasti ja kaikessa ei ole minusta hyväkään olla mukana, koska lasten on myös tärkeää saada tehdä asioita itsenaisesti, mutta totta kai kun lapsia hankkii niin niiden kanssa kuuluu myös olla ja viettää aikaa.
En ole oman faijan kanssa läheinen osaksi juuri siitä syystä että hän ei omien alakouluaikojeni jälkeen enää tehnyt kanssani mitään, joten etäännyimme sitten pikku hiljaa. Siihen saakka käytiin edes silloin tällöin yhdessä hiihtämässä, ja ne on varmaan parhaita muistoja isästä.