Jos vieroitan vauvan tutista, millä nukahtaa yöllä uudelleen, mikäli herää? ev

ei tarvitse tottumuksen takia itkeä tutin perään.



Aluksi tietysti voi oll suru tutin perään, mutta eiköhän äidin silittely auta. Tutista en tiedä, mutta rinnan perään meillä jaksettiin itkeä vain kolme yötä ja niistäkin kunnolla vain ensimmäinen.

Jos ei nämä miedot keinot auta heti alkuun, kanna vaikka lapsi uneen - kunhan vaan hän oppii, että ilman tuttiakin voi nukahtaa yöllä. Sen jälkeen kerta kerralta vähennät toimintoja, eli vähemmän kantelua, vähemmän/pienempää silittelyä jne.

ei hajuakaan miten aloittaisikaan vieroituksen tutista. :/

imetys lopetettiin 9kk iässä, yöheräily hodetaan silittelemällä ja peittelemällä. Vauva ei juurikaan heräile. Kyllä tapopjen muuttaminen onnistuu, kun on vanhemmalla pitkä pinna ja jaksaa totuttaa vauvaa uuteen. Se tarkoittaa sitä, että ei mene hermo kun vauva itkee.

oli kauheata - yhden päivän. Lapsi huusi tutin perään toista tuntia ennen kuin nukahti. Mutta kun nukahti niin ei herännyt. Ei auta muu kuin paijata ja hyssytellä. Kolmantena päivänä ei enää muistanut koko tuttia.

tarvitsee vielä illalla nukahtamiseen tuttia. Aiemmin heräili yöllä monta kertaa, mutta nyt olen aina kun lapsi herää yöllä niin odotellut pari minuuttia ennen kuin menen antamaan tutin/silittelemään. Lapsi on nukkunut paljon paremmin ja useimmiten nukahtaa itsekseen vaikka tuttia ei olisikaan suussa. Vielä kun päästäisiin tutista kokonaan eroon niin olisi hyvä. Ehkä se on kuitenkin enemmän mun omasta viitseliäisyydestä kiinni. On niin paljon helpompaa illalla antaa lapselle tutti suuhun ja jättää lapsi nukahtamaan itsekseen. Jos en illalla tuttia antaisi niin itkisi varmasti tutin perään pitkään. Nyt kun vaan saisin itseäni niskasta kiinni niin lapsi varmaan muutamassa illassa unohtaisi tutin.

tarvitsee vielä illalla nukahtamiseen tuttia. Aiemmin heräili yöllä monta kertaa, mutta nyt olen aina kun lapsi herää yöllä niin odotellut pari minuuttia ennen kuin menen antamaan tutin/silittelemään. Lapsi on nukkunut paljon paremmin ja useimmiten nukahtaa itsekseen vaikka tuttia ei olisikaan suussa. Vielä kun päästäisiin tutista kokonaan eroon niin olisi hyvä. Ehkä se on kuitenkin enemmän mun omasta viitseliäisyydestä kiinni. On niin paljon helpompaa illalla antaa lapselle tutti suuhun ja jättää lapsi nukahtamaan itsekseen. Jos en illalla tuttia antaisi niin itkisi varmasti tutin perään pitkään. Nyt kun vaan saisin itseäni niskasta kiinni niin lapsi varmaan muutamassa illassa unohtaisi tutin.

Lopulta vajaa 2v huusi kaksi iltaa ja yöllä ei ollenkaan. Silloin mietin, että olisinpa ottanut aikaisemmin...

tarvitsee vielä illalla nukahtamiseen tuttia. Aiemmin heräili yöllä monta kertaa, mutta nyt olen aina kun lapsi herää yöllä niin odotellut pari minuuttia ennen kuin menen antamaan tutin/silittelemään. Lapsi on nukkunut paljon paremmin ja useimmiten nukahtaa itsekseen vaikka tuttia ei olisikaan suussa. Vielä kun päästäisiin tutista kokonaan eroon niin olisi hyvä. Ehkä se on kuitenkin enemmän mun omasta viitseliäisyydestä kiinni. On niin paljon helpompaa illalla antaa lapselle tutti suuhun ja jättää lapsi nukahtamaan itsekseen. Jos en illalla tuttia antaisi niin itkisi varmasti tutin perään pitkään. Nyt kun vaan saisin itseäni niskasta kiinni niin lapsi varmaan muutamassa illassa unohtaisi tutin.

Lopulta vajaa 2v huusi kaksi iltaa ja yöllä ei ollenkaan. Silloin mietin, että olisinpa ottanut aikaisemmin...

täytyy kyllä sitten heittää tutit mäkeen. Ehkäpä odottelen joulun yli, miehelläni on silloin lomaa joten mun ei tartte sitten yksin rauhoitella lasta jos ratkeaa kovasti huutamaan.

Meillä kesti esikoisen kanssa sitä huutoa kolmisen kuukautta, päikkärit myös jäivät kokonaan pois.

Silloin se oli musta helpompaa, kun saattoi jo jonkin verran jutellakin lapsen kanssa asiasta. Muuten kuin nukahtaessa tuttia ei koskaan meillä syöty, ei siis koskaan päiväsaikaan paitsi päikkäreillä ja ihan vauvana "hätätilanteissa". Mutta nukutuksessa se oli äärettömän tärkeä.



Tuttivieroitus aloitettiin päiväkodissa n. 1,5-vuotiaana, siellä sovittiin, että vain joku päivä kokeilevat jättää tutin päikkäreillä pois, ja kas, lapsi ei edes kaivannut sitä. Seuraava askel oli sitten jättää tutti pois myös kotipäikkäreillä. Kun lapsi pyysi tuttia päiväunille, tämä natsiäiti perusteli, että ethän sä päiväkodissakaan tarvitse, eihän isot tytöt tarvitse :D Tyytyi siihen. Muutama hankalampi päivä oli, mutta oppi pian nukahtamaan ilmankin.



Viimeisessä vaiheessa sitten jätettiin tutti pois illallakin - perusteluna tuo sama, että ethän sä päikkäreilläkään tarvinnut ja eihän isot tytöt syö tuttia. Ei edes itkenyt, nukahtamiseen vain kului muutamana iltana kauemmin kuin tutin kanssa.



Meillä varmaan auttoi ikä, vaiheittainen hidas vieroitus ja tietysti tytön persoona, hän ei (silloin vielä) ollut mitenkään hirveän voimakastahtoinen tai kovaääninen tapaus.