Periaate vai helppous vauvan hoidossa? Nukutuksesta tilitystä.

lapseni nukkuivat vieressä vauva-ajan ja siirtyivät ajastaan omaan huoneeseen nukkumaan. Oli helppoa, kun ei tarvinnut itse nousta mihinkään syöttöjen ym takia ja vauva nukkui tyytyväisenä vierellä.

Ystävälläni,7 lapsen äidillä, ei koskaan ollut vauvalle pinnapetiä, vaan vauva nukkui vierellä liki 2v asti ja siirtyi sitten isosisarusten kanssa samaan huoneeseen. Ja tuon onnellisempaa perhettä en ole tavannut.

Eiköhän ole ihan luonnollista, kun vauva nukkuu vierellä. Kyllä he ehtivät omassa vuoteessa nukkua ihan riittävästi myöhemmin.

tuo pinniksemme, josta ei saa laitoja alas. Kokeilisin heti. Onkohan vauvalle vaaranpaikka poistaa pinniksen pehmuste niin että pikkusormet saavat pinnoista kiinni?

totta kai noi päädyt täytyy sitten tukea niin että sänky ei ala venksottamaan ja pohja tippuu, mut sen pieni homma.

pinnaäsänky sellaisilla liimapuristimilla kiinni meidän omaan sänkyyn. Ei varmasti romahda. Otettiin siis koko laita pois kun tuosta mallista ei saa laitaa laskettua alas.

täytyypä pistää mies ideoimaan tuota pinnasängyn yhdistämistä. Tuo olisi niin ratkaisu ongelmaani! ap

En muista miten siihen päädyttiin, mutta paras ohje jonka olen periaatteista ssanut on että; jos aiot antaa periksi, tee se heti.



Siksipä vieressäni ovat nukkuneet kaikki karvapäät vuorotellen, lopunviimein kuitenkin ovat päätyneet omaan sankyynsä.

Ennemmin tai myöhemmin.

sä joudut luopumaan vielä mipnesta muusta kin periaatteesta. Pääasia on, että päästään oikeaan tavoitteeseen, ei se, miten sinne päästään.

Sun periaatteesi joutuvat vielä koville, tämä on vielä pientä. Anna vauvan nukkua siellä missä nukkuu hyvin.

vaikkapa perhepeti. Luota itseesi, olet hyvä äiti.

Niistä periaatteista ehdit sitten pitää kiinni myöhemmin uhmiksen ja koululaisen kanssa.



Meillä molemmat vauvat ovat nukkuneet vieressä, esikoinen enemmän, kuopus yleensä vain loppuyön. Siinä 7-8 kk iässä kun yösyötöt jäivät pois, molemmat tulivat viereen vasta siinä kuuden maissa aamulla imetyksen jälkeen, jatkettiin unia. Sitten n. vuoden ikäisestä alkaen ovat nukkuneet ongelmitta läpi yön omassa sängyssä, ilman herätyksiä.



Meillä mies ei ikinä sohvalle siirtynytkään, siihen en siis osaa kommentoida :)

Lapsi nukkui vieressä siihen asti että lopetin yösyötöt (n.7kk). Ja kun alkoi pyörimään ja hyörimään niin että minua pelotti mahdollinen sängystä tippuminen. Sitten opetimme omaan sänkyyn ja oli muuten yllättävän helppoa :)

Kaikki lapset oppivat ajallaan nukkumaan omassa sängyssä niin oppivat munkin kaikki 3 lasta vaikka jokainen vuorollaan jossain vaiheessa nukkui vieressä (mm kk iässä alkoi olla sitä levottomuutta). Mun kuopus on nyt 1,5v ja nukkuu koko yön heräämättä omassa petissa vaikka pupöi vuotta vauva-aikana nukkui täysin kainalossa :D

vasta 7-8 kk osaa itkeä manipulointi-itkua. Eli siihen asti vauvan hätä ja paha mieli on aitoa hätää ja pelkoa eikä mitään "itken niin kauan että pääsen viereen, enpäs tottele yhtään" itkua. Periaatteet kandee säästää uhmikselle, joka niiden kestävyyttä nimenomaan kokeilee. Vauvan kohdalla vetäisin ihan vaan vaistolla.

Molemmt nukkuu paremmin. Se on tärkeintä. Ihan varmasti vauva ehtii vielä omassa sängyssään nukkumaan. Mutta miksi mies on siirtynyt sohvalle?

Ja mies sieltä sohvalta omaan sänkyyn nukkumaan, kyllä sitä oppii vauvan kanssa nukkumaan! Ei se lapsi loputtomiin vieressä nuku!

Jos ite saaat nukuttua hyvin ja vauva nukkuu hyvin eikä miestäkään haittaa niin toi on just paras järjestely.

Meillä on toiminnut hyvin sellanen että vauva ja nyt jo isompi lapsi laitetaan nukkumaan omaan sänkyyn ja sitten kun heräs inisemään niin haettiin viereen. Nykyään kipasee jo ihan itte. Voidaan siis mennä miehen kanssa yhdessä nukkumaan. Meillä on siis niin leveä sänky että mahdutaan sinne kaikki kolme, välillä jopa neljä. Ja meillä on siis kaksi isompaa joiden kanssa on ollut samat järjestelyt ja nykyään ne nukkuu ihan omissa sängyissä, että ei sitä tarvii pelätä että ei myöhemminkään sitteen nuku yksin.

Tai siis sellaisia, joita halusinkin kuulla :) En ole mitenkään innokas kouluttamaan 4 kuukauden ikäistä enkä uskokaan, etteikö oman sängyn vastustaminen olisi mitään muuta kuin aitoa halua olla turvassa unenkin aikana. Mies on sohvalla siksi että me ei mahduta nukkumaan hyvin kaikki kolme ja mies pelkää kääntyvänsä vauvan päälle. Itsekin nukun joskus muussa huoneessa, jotta minä saan nukuttua ja jotta vauva ja isäkin saavat nukkua nenät vastakkain. Vauveli ei onneksi ole valikoiva, kumpi vaan kelpaa unikaveriksi. Pitäisikö hankkia joku raskaasti hengittävä koiravanhus? :)



ap

taitaa tuntea olonsa turvallisemmaksi vanhempien sängyssä. Ja turvaahan tuollainen pikkuinen tarvii eikä vielä mitään koulutusta. On varmaan oma haasteensa opettaa vauva jossain vaiheessa omaan sänkyyn, mutta ei ole kenenkään edun mukaista huudattaa pientä vauvaa tuntitolkulla. Nyt kun hänelle muodostuu perusturvallisuuden tunne ja luottamus, että äiti tai isä on läsnä eikä ole hätää, niin omassa sängyssäkin luulisi aikanaan kitinän rauhoittuvan turvallisella kosketuksella.

Googlaa myös tassuhoito.

kun pinniksestä poistetaan laita ja työnnetään se kiinni parisänkyyn. Patjojen välinen kolo täytyy tietenkin täyttää. Helpottaa elämää; sinäkään et voi kierähtää lapsen päälle koska pinnasängyn pääty ottaa vastaan, ja lapsi oppii automaattisesti nukkumaan omassa sängyssään, jossa tarpeen mukaan voi mennä joko lähemmäs äitiä tai kauemmas äidistä.

Mulla on lasten kasvatuksessa yksi ja ainoa järkkymätön periaate; minun, äidin, on saatava mahdollisimman hyvät yöunet.:D

mutta komppaan vielä. Jos tuo nukkumisjärjestely ei teitä haittaa, niin minkä takia pitäisi ketään muutakaan haitata! Ehdottomasti toimit miten helpoimmaksi näet! Ei se mikään ansio ole, että noin pieni nukkuisi jo omassa sängyssä! Nauti vauvastasi ja hyvistä unista :-)