Lue keskustelun säännöt.
Periaate vai helppous vauvan hoidossa? Nukutuksesta tilitystä.
24.11.2010 |
Mulla on vauveli, joka alkuun nukkuikin omassa sängyssään vanhempien makkarissa kuten kiltti piltin kuuluukin. Nyt 3 kuukauden jälkeen ei omassa sängyssä enää uni tulekaan: ei nukahdeta, jos nukahdetaankin, heräillään, kuuluu käninää, kuuluu kovaa itkua, välillä känistään tasaisesti tunnin välein koko yö tai välillä itkeään tuntikaupalla kunnes nukahdetaan väsymykseen.
Vastoin moniakin ohjeita otin vauvan viereeni kun en enää jaksanut kävellä pitkin yön selkää. Nyt parissa päivässä on kehittynyt selkeä havainto: vauva nukahtaa ja nukkuu paremmin ja tasaisemmin vanhempiensa sängyssä. Pienet ynähdykset yöllä rauhoittuu helposti, kun äiti tai isä on jo valmiiksi siinä vieressä. Ensimmäistä kertaa vauva nukahtaa päiväunillekin ihan vain heittämällä, isoon sänkyyn. Itse voin tehdä tämän ajan sisällä omia juttujani vaunujen hyssyttämisen sijaan.
Oikeastaan onkin tosi söpöä nukkua pikkutuhisija kainalossa, ja jos tämä on kerran sitä mitä vauva haluaa, miksenpä antaisi hänelle tällaista hoivaa. Mutta. You know. Tuntuu vähän epäonnistuneelta, kun en ole osannut opettaa lasta omaan sänkyyn. Oppiikohan se enää ikinä, jos saa nyt "periksi"? Olenko nyt sellainen curling-äiti? Ja tuleekohan mies sieltä sohvalta enää koskaan takaisin?
Kommentit (33)
Ei vaan, pääasia on että kaikki saa nukutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tänä päivänä meillä on 6 ja 10v lapset jotka ovat ihan normaaleja ja täyspäisiä lapsia :)
Meillä kaikki nukkuvat siellä missä huvittaa ja missä on hyvä nukkua (noin kärjistetysti). Lapset jakavat huoneen ja vasta nyt kun isompi on 10v, hän on alkanut puhua omasta huoneesta. Jos 6v haluaa nukahtaa sohvalle kun meillä on vieraita (lastenhuone eri kerroksessa), nukahtakoot.
Nukkuma-aikojakaan meillä ei ole vaan lapset jaaikuiset menevät nukkumaan silloin kun väsyttää. harvinaiset vakaat rytmit silti on olltu pienestä saakka.
edes neuvotaan, että vauvan kuuluisi nukkua alusta asti omassa sängyssään? Meille ainakin viime kesänä Kättärillä sanottiin, että äidin vieressä kannattaa nukuttaa. Nukuttiin niin jo sairaalassa :o
Nukkumaan opettelu ei ole mikään kertarysäys, vaan sitä joutuu jatkamaan monta vuotta. Jos kesämökillä tai lomareissussa nukkumisjärjestelyt ovat erilaiset, niin kotona voi joutua opetteluun. Jos korvatulehduspotilasta tulee nukutettua sylissä, niin sairauden helpotettua toiset järjestelyt. Jos päiväkodin aloitus ottaa koville ja lapsi on hakenut turvaa vanhemmista, niin siitä pitää joskus opettaa pois. Lastensänkyyn siirtyminen voi olla iso opettelunpaikka. Voi olla iso steppi, kun lapsi huomaakin, että lastensängystä voi tulla omin nokin vanhempien sänkyyn.
Nukkumisopettelua joudut tekemään monta vuotta vielä edessäpäin. Jos lapsi nukkuu nyt parhaiten vieressä, niin niin kannattaa tehdä.
Ottihan se sitten aikansa eli muutaman illan/yön, että sai vajaan vuoden ikäisen viihtymään omassa pedissään. Näissä uniasioissa ehtii vuoden sisäänkin olla aika monta vaihetta ja "koulutusta", mutta komppaan siis edellisiä, että pikkuinen tarvitsee erit äidin läheisyyttä yölläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostaa pohja oman patja tasolle ja vaikka laskea toinen laita alas. Yltää silittämään vauvaa tai pitämän kädestä kiinni, ei tarvitse nousta sängystä yöllä, ja lapsi kuulee/tuntee vanhemman hengityksen. Itse tein niin, sillä en jostain syystä uskaltanut nukkua sikeästi kun pelkäsin kääntyväni vauvan päälle tai lyöväni sitä, mies on vieläkin liikkuvampi unissaan.
Vauva oppi nukkumaan omassasängyssä mutta ihan meidän vieressä ja siitä oli helpompi sitten siirtää säkyä kauemmaksi pikkuhiljaa ja vihdoin oman huoneeseen vanhempana :D
taitaa olla yksi miljoonasta. ;)
Minulla on kolme lasta, joista yksi nukkui aina omassa sängyssä (mutta hän olikin epänormaalin helppo, nukkui täydet yöt 8h 2,5kk iästä lähtien). Kaksi muuta on nukkunut vieressä syystä tai toisesta, toinen oli supermahavaivainen ja toinen muuten vaan "mukavuudenhaluinen", tällä hetkellä kaikki nukahtavat omiin sänkyihinsä omiin huoneisiinsa ja ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parhaimmalta ajatukselta. Alkoi kyllä huvittamaan näiden viestien puheet perhepedistä. Mikä perhepeti on sellainen, josta toinen vanhempi on häädetty toiseen huneeseen? Itsellä siis vauva tulee viereen aamuyöstä, joten en perhepetiä vastaan ole.
Ensimmäisen lapseni kanssa yritin toimia "sääntöjen ja ohjeiden" mukaan ja olipa ajoittain raskasta. Kahden seuraavan kanssa olen rohkeammin luottanut vaistooni ja kylläpä on ollut leppoisaa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostaa pohja oman patja tasolle ja vaikka laskea toinen laita alas. Yltää silittämään vauvaa tai pitämän kädestä kiinni, ei tarvitse nousta sängystä yöllä, ja lapsi kuulee/tuntee vanhemman hengityksen. Itse tein niin, sillä en jostain syystä uskaltanut nukkua sikeästi kun pelkäsin kääntyväni vauvan päälle tai lyöväni sitä, mies on vieläkin liikkuvampi unissaan. Vauva oppi nukkumaan omassasängyssä mutta ihan meidän vieressä ja siitä oli helpompi sitten siirtää säkyä kauemmaksi pikkuhiljaa ja vihdoin oman huoneeseen vanhempana :D
Pinnasänky oli alussa niin, et pystyin nukkumaan käsi pinnasängyssä. 8-10kk:n iässä on siirretty lapset aina omaan tai yhteiseen huoneeseen toisen lapsen kanssa. Hyvin mennyt!
Sitten taaperoiässä täytyi ruveta enemmän ottamaan periaatekysymykset kehiin, mutta en halunnut pilata vauva-aikoja luontoa vastaan taistelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten muutkin jo kirjoittivat, olen samaa mieltä. Ei pienen vauvan hätää voi poistaa koulutuksella(miten sellainen vaikuttaa vauvan elämään myöhemmin?). Ja kuten huomaat, vauva nukkuu hyvin kun saa olla aikuisen lähellä. Meillä oli aivan sama.
maistuu kaikille paremmin perhepedissä niin go for it.