Lue keskustelun säännöt.
Ottaako olutta vai eikö ottaa, siinä pulma
Kommentit (7)
Jos et ota, et ole myöskään humalassa. Jos otat, voit olla humalassa. Pahimmassa tapauksessa niin humalassa että et muista miten hauskaa sinulla olisi ollut jos olisit ollut selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ota, et ole myöskään humalassa. Jos otat, voit olla humalassa. Pahimmassa tapauksessa niin humalassa että et muista miten hauskaa sinulla olisi ollut jos olisit ollut selvinpäin.
Mutta ollako selvinpäin hauskaa?
Kyllä nyt aina yhden (kännin) voi ottaa.
Kun aikasi olutta olet ottanut, oletkin sitten alkuperäisen Hamletinn pulman äärellä:
Ollako vai ei
Kas, siinä pulma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ota, et ole myöskään humalassa. Jos otat, voit olla humalassa. Pahimmassa tapauksessa niin humalassa että et muista miten hauskaa sinulla olisi ollut jos olisit ollut selvinpäin.
Mutta ollako selvinpäin hauskaa?
Hauska ilman viinaa ei ole hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? Kuolla, nukkua,
Ei muuta; luulla, uness' että päättyy
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinnöt, se loppu hartaast'
Ois halattava. Kuolla, nukkua:
Nukkua! kenties uneksia? siinä
Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,
Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,
Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset
Ne elon kurjuutta niin pitkittävät.
Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,
Hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,
Vääryyttä sortajan, lain väännellystä,
Virastoit' ylpeitä ja potkuja,
Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos puukon tutkaimella suoran tehdä
Vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis
Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa,
Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja ykskään, niin ei huumais mieltä,
Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,
Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa,
Ja päätöksemme luonnonraittiin muodon
Mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa,
Ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet
Uraltaan luistavat tuost' arvelusta
Ja teon nimen kadottavat. Vaiti!
Ihana Ophelia! Nainen, sulje
Rukouksiisi rikokseni kaikki.
Ryyppääminen kannattaa aina!