Miten tuntuu että ennen ehdittiin enemmän kaikkea vaikka mm kotityöt oli raskaampia

Aikaa ei tuhlattu joutavien nettisivujen selailuun eikä yksikään itseään kunnioittava aikuinen olisi voinut kuvitellakaan pelaavansa tuntikaupalla jotakin peliä

Olen nyt eläkkeellä ollessa ihmetellyt että miten yleensäkin ehti edes töissä käymään.

Ja kaipaan niin kovasti takaisin tuollaisiin "vaikeampiin" aikoihin. Uskon että olisin onnellisempi ja levollisempi kaikin puolin. Olisipa kiva kuulla maailman tapahtumista päivien viiveellä radiosta tai paikallisesta sanomalehdestä. Tai kuulla kylän asioita posteljoonilta jne. Istua hiljaisessa pirtissä kellon tikitystä kuunnellen ja odotellen päivän uutislähetystä radiosta. Niin ja olen nainen 30v Ap

Ennen ei ollut juurikaan huvituksia joihin olisi mennyt aikaa, kuten telkkaria tai nettiä.

Eikä ollut juuri mitään erillisiä harrastuksia, kaikki käsityöt, kalastus, metsästys, marjastus jne. oli "pakollisia" vaatteita ei pesty jatkuvasti, ja samaa ruokaa syötiin usein, yksinkertaisia ja tähteet käytettiin hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aikaa ei tuhlattu joutavien nettisivujen selailuun eikä yksikään itseään kunnioittava aikuinen olisi voinut kuvitellakaan pelaavansa tuntikaupalla jotakin peliä

Kyllä ihmiset käytti aikaa vaikka shakkiin tai korttipeleihin.

Kukaan ei tuijottanut 6 tuntia päivässä 15*10 ruutua.

Tutki joskus rehellisesti, miten käytät päiväsi 15 minuutin tarkkuudella. Kirjaa ylös, mitä teit milloinkin. Saatat yllättyä huomatessasi, miten paljon aikaa menee ihan joutaviin juttuihin.

Luin tutkimuksesta, jossa ihmisiä oli pyydetty pohtimaan ja listaamaan tärkeimmät arvonsa. Sitten ajankäyttö pistettiin suurennuslasin alle. Tulos: esim. ihminen, joka sanoi perheen olevan tärkein arvo, vietti vuorokaudessa alle 30 minuuttia läsnä perheelleen.

Sovellukset eivät ole helpottaneet lähes mitään, vaikka ne jotka ovat niiden aikana kasvaneet haluavat uskoa niin. Joka helvetin mehubaaritilaukseen on oma sovelluksensa.

Silloin oli tietty vähemmän muita virikkeitä jotka vei aikaa, eikä oltu yhtä urakeskeisiä. Nykyään lehdet, telkkari, elokuvissa käynti, tää palsta, some ylipäätään. Ei varmaan ennen samalla tavalla käytetty aikaa myöskään kaupoilla kiertelyyn, kahviloissa ja ravintoloissa istumiseen? En tiiä siis, ei omakohtaista kokemusta kun oon nuori ihminen,mut näin kuvittelisi. 

Ei ollut älykännyköitä ja nettiä. Tv:stäkin tuli vähemmän katsottavaa. Kyllähän siinä oli pakkokin keksiä ajanvietteitä ja puuhia. Nyt ei tarvii. Senkus avaa netin, niin koko päivä ja yökin menee siinä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaipaan niin kovasti takaisin tuollaisiin "vaikeampiin" aikoihin. Uskon että olisin onnellisempi ja levollisempi kaikin puolin. Olisipa kiva kuulla maailman tapahtumista päivien viiveellä radiosta tai paikallisesta sanomalehdestä. Tai kuulla kylän asioita posteljoonilta jne. Istua hiljaisessa pirtissä kellon tikitystä kuunnellen ja odotellen päivän uutislähetystä radiosta. Niin ja olen nainen 30v Ap

Mikä sinua estää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaa ei tuhlattu joutavien nettisivujen selailuun eikä yksikään itseään kunnioittava aikuinen olisi voinut kuvitellakaan pelaavansa tuntikaupalla jotakin peliä

 

Kyllä ihmiset käytti aikaa vaikka shakkiin tai korttipeleihin.

Ap tuskin tarkoitti mitään aurinkokuninkaan hovia.

Mitä enemmän puuhailee, sitä enemmän jaksaa. Ja sitten kun on hiljaisempi jakso, sitä ihmettelee, miten jaksaisi edes sen päivän yhden ja ainoan asian hoitaa. Ennen ei voivoteltu ja tuskailtu hommien kanssa vaan tehtiin ne, mitä piti, kun ei muutakaan voitu. Nykyään ollaan niin ahdistuneita ja väsyneitä ja masentuneita kaiken tämän helppouden ja yltäkylläisyyden keskellä, ettei mitään enää viitsitä.

Aikaa ei tuhlattu harrastamiseen ja joutavaan haaveiluun vaan tehtiin työtä aamusta iltaan asti. Jos joku tuli käymään sille katettiin pöytä ja vähintään emäntä istui seuraksi  (sinne lieden viereen jäi istumaan)ja isäntä kävi katsomassa kuka taloon tuli. Vieras laitettiin matkoihinsa kuulumisten vaihdon jälkeen ja palattiin töiden tekoon.

mietin tuota, kun katsoin yhtä vanhaa koristeellista rakennusta 1800-luvun lopusta,että miten kerettiin kaikesta tehdä niin koristeellista? Paljon niihin on työtunteja mennyt ja aikaa enemmän valmistumiseen kuin johonkin nykyajan rakennukseen. Ja joskus 1900-luvunkin alussa kun paljon tehtiin itse, voit kirnuttiin,maidot lypsettiin käsin,vaatteet ommeltiin,sukat neulottiin jne. Mutta silloin tietysti tehtiin vaan töitä enemmän. Ei löhötty niin paljon sohvalla eikä somessa.

Ei tiedetty mistä kaikesta voi uhriutua. Siihen menee aikaa nykyään. Aikaa ei ollut jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja tahalliseen väärinymmärtämiseen.

Ennen vanhaan oli vähemmän kaikkea mihin piti ehtiä.

Ennen ei selattu nettiä eikä vastailtu kännykän viesteihin, ei kuljettu kuntosaleilla vaan käveltiin tai pyöräiltiin kylään jos oli likellä eikä pyöritty ostoskeskuksissa jne.

Mun uraohjusystäväni saattaa todeta iloisena, että hyvin ehditään tavata, jos kerran kalenterista löytyy tunnin rako kokousten ja muiden menojen keskeltä. Ja oikeasti tulee paikalle ja on läsnä. Samana iltana käy vielä omassa ja lasten harrastuksissa, kokkaa, lukee iltasadut ja lasten nukahdettua tekee omia projektejaan. 

Eläkkeellä oleva äitini sen sijaan valittaa, miten kurjaa on ettei ehdi koko viikolla tavata, koska tiistaina on aika suuhygienistille ja perjantaina kampaaja. Mutta toivottavasti ensi viikolla ehdittäisiin nähdä.

Mitä vähemmän ihmiset oikeasti tekee asioita, sitä vaikeammaksi ne vähäisetkin jutut muuttuvat. Lopulta sitä kai vain passiivisena tuijottelee ruutuja.

Ennen miehetkin teki kotona hommia. Minunkin isä oli päivätyössä, ja vapaa-aikana teki kotona kaikenlaista.

Sen sijaan lasteni isä istuskeli vapaa-ajat sohvalla telkkua katsellen odottaen valmista pöytään.

Täys nolla oli työpanos vapaa-aikoina lasten isällä.(80-luvun puolivälistä tonne vuoteen 2000, jonka jaksoin aikuista palvella, vaikka olin itsekin kokopäiväisessä palkkatyössä).