Lue keskustelun säännöt.
Miten tuntuu että ennen ehdittiin enemmän kaikkea vaikka mm kotityöt oli raskaampia
25.11.2023 |
Monesti olen ihmetellyt tätä kun tuntuu ettei ehdi nähdä sukua ja ystäviä niin paljon mitä haluaisi, ei ehdi kuntoilla, ei harrastaa sitä kaikkea mitä haluaisi jne. Niin miten ennen ehdittiin? Ei ollut valmisruokia, puilla lämmitettävä uuni jossa vesi keitettiin tiskausta ja pyykkäämistä varten jne. Nyt kaikinpuolin helpompaa robotti-imureineen ja pesukoneineen ja halutessa mikrovalmista ruokaakin saa kaupan hyllyltä, silti tuntuu etten esim ehdi lukea kirjoja koskaan. Turhauttavaa.
Mökillä olen katsellut kaikkia vanhoja tavaroita, joita on käsin puusta tehty. Mm kalaverkkojen painoja oli kieritetty tuohesta ja siellä sisällä oli kivi.. alapa nykysin tuollaisia tekemään niin et saa verkkoja veteen koko kesässä tai ehkä seuraavanakaan.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt eläkkeellä ollessa ihmetellyt että miten yleensäkin ehti edes töissä käymään.
Kenelläkään ei ole niin kiire, kuin eläkeläisillä.
He ovat usein tuohtuneimpia soittaessaan asiakaspalveluun, koska asiointiin menee AIKAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli vähemmän kaikkea mihin piti ehtiä.
Ja höpsis. Joka asia hoidettiin menemällä paikalle tai tekemällä itse. Ei sohvalta käsin parilla klikkauksella.
Ennen oli piika ja renki tekemässä työt sekä 12 lasta heidän apuna. Nykynaiset ei osaa kuvitellakaan miten ennen tehtiin töitä.
Tuolla edellä sanottiin hyvin, että aikuiset ihmiset eivät pelanneet tietokonepelejä. Eikä aikaa käytetty someen.
Lapsuudessani ja nuoruudessani sukulaiseni ja perheenjäseneni olivat oman aikansa uutisnarkkareita, ehkä sodista ym. johtuen, piti aina kuunnella uutiset, siis kaikki tv-uutiset. Mutta niitä uutisia tuli n. klo 17, n. klo 19, klo 20.30 ja sitten 22.00. Taisi seitsemän uutisetkin tulla vasta kolmoskanavan myötä. Lisäksi uutisia tv:stä kuunnellessa saattoi tehdä jotakin muuta.
Itse jos olen vapaalla, saatan jumittaa tunniksi-pariksi lukemaan netistä sekä ilmaiseksi että tilaajana useampaa digilehteä. Sitten vielä kiinnostavimmista aiheista HS:n ja Ylen kommentoinnit päälle. Ja joskus tällä palstalla.
Jos sen ajan käyttäisin kavereiden/tuttujen/sukulaisten tapaamiseen, voisi hengailun määrä olla lähes samaa kuin teini-ikäisenä. Lisäksi kortin- tai shakinpeluu, tai lautapelit joita lapsena ja teininäkin harrastettiin, olivat sosiaalisia (paitsi pasianssi) ja niissä rentoutui ja oli ihmisten kanssa niin, että oli huomattavasti rauhallisempi kuin nettipelien ja kännykkäsovellusten jälkeen. Lisäksi itse ainakin saatan hyvinkin sekä pelailla että lukea uutisia samalla. Hyppelehtää asiasta toiseen. Sitten parin tunnin jälkeen olla hyvin "uuvuksissa" ja ihmetellä, mihin meni aika ja miksi olen väsynyt vaikkei pitäisi olla.
Riippuvuus on kyseessä. Tiedostan, että uutisten suhteen olen oppinut sen vanhemmilta ja isovanhemmilta, mutta nykyiset mahdollisuudet ja tärkeimpien uutismedioiden jatkuva liveseuranta tekevät minun uutisten seuraamisestani aivan radikaalisti erilaista kuin ykkös- ja kakkoskanavaa aikoinaan katsoneella mummalla. Ja ihan kaikki neurotieteilijöiden kertomat jutut adt:stä, ärsyketulvasta ja tarpeesta saada koko ajan niitä ärsykkeitä ja keskeyttää itse itsensä jos ei muuten saa keskeytystä, aivan kaiken allekirjoitan itsessäni. Toisaalta tiedän noista tutkimuksista juuri netistä lukemani median avulla... Muutos on vaikeaa. Yritän, joskus onnistun, mutta tilanne hyvin helposti luiskahtaa samaan entiseen.
Joku sanoi tuolla edellä, että ihminen voi käyttää kuusikin tuntia päivässä älypuhelimella. Myönnän, että en uskalla ajatella, olisiko tilanne minullakin noin. Jos julkisilla tehdyt työmatkatkin laskettaisiin...
Minulla on mielessäni ratkaisu tähän yleiseen ongelmaan, mutta se on äärimmäisen epäsuosittu eikä siksi realistinen. Joten pitää yrittää yksilönä tehdä itselleen jotain. Se vain on niin vaikeaa.
Ennen ei ollut älypuhelimia. Katso vaan minne vaan missä ihmiset liikkuu, kännykkä on kädessä ja kukaan ei tee yhtikäs mitään muuta kuin vain katsovat sitä. Kuinka monta tuntia ap on ollut tänään kännykällä tai koneella netissä? Tunnin kaksi vai 8?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli piika ja renki tekemässä työt sekä 12 lasta heidän apuna. Nykynaiset ei osaa kuvitellakaan miten ennen tehtiin töitä.
No mitä nyt sana _ennen_ kenellekin tarkoittaa.
Isoäiti syntyi 1929 ja oli kaupunkilainen. Ei ollut piikaa eikä renkiä apuna. Lapsia syntyi 6. Molemmat vanhemmat kävivät palkkatyössä, ja kun isoäiti jäi nuorena leskeksi ja joutui ottamaan toisenkin työn. Nuorena äitinä hän kantoi sisään vedet ja polttopuut. Talo lämmitettiin polttamalla puuta uuneissa joka ikinen päivä. Sitten piti lähteä kävellen töihin. Työpäivätkin olivat nykyisiä pidemmät. Valmisruokia ei ollut edes keksitty, kaikki tehtiin alusta asti itse. Tiskit piti tiskata käsin vadissa, kun ensin oli kantanut tiskivedet sisään ja kuumentanut hellalla.
Ennen tehtiin vähemmän töitä ja hitaammalla tahdilla. Nykyään väsytetään ihminen ja aika kuluu nopeasti. Monen pitää jäädä pakolla ylitöihin ilman ylityölisiä jne. Päivä on lyhyempi omalle ajalle. Ei kerkeä edes siivota tai tehdä itselleen ruokaa.
Työelämä vie kaiken ihmisistä. Nyt pitäisi perustaa uusia ammattiliittoja ja estää niiden korruptoituminen ja parantaa nykyajan moderia työelämää siten että se pysyy "ajan tasalla" nykyajan kiivaassa rytmissä.
Se että neljä tuntia päivässä olisi töitä ja 8h palkalla olisi se realismi.
t. i dont wanna work na na nanna na
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli piika ja renki tekemässä työt sekä 12 lasta heidän apuna. Nykynaiset ei osaa kuvitellakaan miten ennen tehtiin töitä.
No mitä nyt sana _ennen_ kenellekin tarkoittaa.
Isoäiti syntyi 1929 ja oli kaupunkilainen. Ei ollut piikaa eikä renkiä apuna. Lapsia syntyi 6. Molemmat vanhemmat kävivät palkkatyössä, ja kun isoäiti jäi nuorena leskeksi ja joutui ottamaan toisenkin työn. Nuorena äitinä hän kantoi sisään vedet ja polttopuut. Talo lämmitettiin polttamalla puuta uuneissa joka ikinen päivä. Sitten piti lähteä kävellen töihin. Työpäivätkin olivat nykyisiä pidemmät. Valmisruokia ei ollut edes keksitty, kaikki tehtiin alusta asti itse. Tiskit piti tiskata käsin vadissa, kun ensin oli kantanut tiskivedet sisään ja kuumentanut hellalla.
Siinä ei enää mitään kuntosaleja, treeniohjelmia tai nurkkiin pyörimään jääviä jumppavehkeitä tarvittu. Toisaalta ihmiset myös ns. vanhenivat nopeammin ja kärsivät monista tuki- ja liikuntaelinsairauksista, jotka nykyisin ovat yleisiä vain raskaan fyysisen työn tekijöillä. Kuntosaleilla (tai kotijumppakamoilla) tehdään ennalta määrätyt, ergonomiset liikkeet, jotka eivät kuluta vaan parantavat elimistöä. Mutta kuntosalille menemiseen tarvitaan usein autoa tai julkista liikennevälinettä, ja aikaa, joka ehkä on vapautunut noista polttopuiden pilkkomisista ja vesien kuumentamisista.
Mikä sitten on parempi? Ehkä jonkinlainen välimuoto: että koneet tekevät yksinkertaiset ja toistuvaa liikerataa vaativat fyysiset työt mutta ihmisillä olisi kuitenkin arkiliikuntaa joka päivä osana normaalia elämäänsä. Autoissa ja liikennevälineissä istumista vähemmän. Se vain, että ihmisten on hyvin vaikea mennä missään asiassa ns. takaisinpäin. Tuntuu, että tekee väärin, jos yrittäkään kääntää kelloa edes pari vuosikymmentä taaksepäin ja luopua jostakin nykyisistä mukavuuksista (esim. älypuhelimen ääressä olemisesta).
Vierailija kirjoitti:
Tuolla edellä sanottiin hyvin, että aikuiset ihmiset eivät pelanneet tietokonepelejä. Eikä aikaa käytetty someen.
Lapsuudessani ja nuoruudessani sukulaiseni ja perheenjäseneni olivat oman aikansa uutisnarkkareita, ehkä sodista ym. johtuen, piti aina kuunnella uutiset, siis kaikki tv-uutiset. Mutta niitä uutisia tuli n. klo 17, n. klo 19, klo 20.30 ja sitten 22.00. Taisi seitsemän uutisetkin tulla vasta kolmoskanavan myötä. Lisäksi uutisia tv:stä kuunnellessa saattoi tehdä jotakin muuta.
Itse jos olen vapaalla, saatan jumittaa tunniksi-pariksi lukemaan netistä sekä ilmaiseksi että tilaajana useampaa digilehteä. Sitten vielä kiinnostavimmista aiheista HS:n ja Ylen kommentoinnit päälle. Ja joskus tällä palstalla.
Jos sen ajan käyttäisin kavereiden/tuttujen/sukulaisten tapaamiseen, voisi hengailun määrä olla lähes samaa kuin teini-ikäisenä. Lisäksi kortin- tai shakinpeluu, tai lautapelit joita lapsena ja teininäkin harraste
Mulla on ongelmana se että nyt kun on varaa ja välillä aikaa, niin ostan kalliin videopelin ja sellaisen mitä olisin hakannut 24h nuorena, niin en jaksa keskittyä siihen ja nauttia siitä. Työelämä on pilanut mun hermot.
Kun meen leffoihin. Maksan leffaporukalle about 100e liput ja herkut. En pysty seuraamaan leffaa. Pää pyörii työasioissa. Mitään en pysty tekemään. Kirjojen lukeminen on pahinta. Se on kuin tekisi aamiaista itselle. Ainiin mitä olinkaan tekemäsä. Ainiin oon paahtanu leivät neljä kertaa ja ne aina jäähtyy. Ainiin poltin pohjaan munakkaan ja kahvit on seisonut 2h keittimessä, kun puuhasin taas työasioita.
Tää työnteko on liikaa ja tuhaa ympäristönkin. Ihmisten pitäisi lopettaa asioiden tekeminen. Ja olla vaikka aihe vapaalla vaan. Tehdä yleinen LAKKO. eI ME TÄN PASKAN TAKIA ELETÄ TÄTÄ ELÄMÄÄMME.
Aika vain kiihtyy ympärillämme ja pian kuolemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli vähemmän kaikkea mihin piti ehtiä.
Ja höpsis. Joka asia hoidettiin menemällä paikalle tai tekemällä itse. Ei sohvalta käsin parilla klikkauksella.
Onnellinen on se ihminen, joka tietokoneelle ja/tai älypuhelimelle nettiin mennessään saa tehtyä ne parin klikkauksen asiat eikä tee siellä netissä/koneella/laitteella ollessaan yhtään mitään muuta kuin mitä meni tekemään.
Heitäkin on. Olen varma siitä. Minä itse en ole sellainen, enkä tunne ketään sellaista.
Yleensä en halua myöntää, jos olen jollekulle kateellinen, mutta tuolle ihmisjoukolle kyllä olen. Kateellinen.
TV oli pienempi paha kuin internet, koska jälkimmäinen vaatii aktiivisuutta ja on siten pahempi aikasyöppö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:Kirjojen lukeminen on pahinta. Se on kuin tekisi aamiaista itselle. Ainiin mitä olinkaan tekemäsä. Ainiin oon paahtanu leivät neljä kertaa ja ne aina jäähtyy. Ainiin poltin pohjaan munakkaan ja kahvit on seisonut 2h keittimessä, kun puuhasin taas työasioita.
Työelämä tyhmentää meidän pääkopat hyvin halvalla ja vie elämämme loppuun siistin halvalla. Myös maapallon luonnnonvarat ja saastutukset tehdään edullisen tehokkaasti napakassa aikataulussa. Ihmisten oleminen kiihtyy ja loppu nopeutuu. Aika ei ole ollut pitkään kuten ennen oli.
Elämä on kuin yrittäisit lukea kirjaa nykyään, mutta sillä ehdolla että et voi peruuttaa takaisin, kun luit ajatuksettomasti elämäsi sivut.
Olen 80-luvun lapsi. Ihan hyvästä perheestä, mutta kyllä me lapset oltiin aika omillamme. Ulkoilut hoidettiin itse, samoin sosiaaliset suhteet pl. synttärit. Koulussa isäni ei käynyt kertaakaan, äitikin vain muutaman kerran juttelemassa. (Vertaan siis itseeni, kun koululla on vanhempainillat, Hopsit, myyjäiset ja muut rahankeruut, Kodin ja koulun päivä, Itsenäisyyspäivän tanssit jne.).
Ruoka oli aika simppeliä. Siihen ei sillä tavalla panostettu. Harrastukset onnistui, jos itse hoidimme kaiken paitsi rahapuolen. Kukaan ei kuskannut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TV oli pienempi paha kuin internet, koska jälkimmäinen vaatii aktiivisuutta ja on siten pahempi aikasyöppö.
Ja internetissä se ensin facen ja sitten nettisivujen (HS, Yle, tämä palsta) peukutusmahdollisuus muutti kaiken. Ihminen ajattelee olevansa toimija, kun painaa yläpeukkua. Ja tekstin kirjoittaneet tulevat uudelleen ja uudelleen katsomaan, paljonko peukutuksia saa.
Aika viheliäinen temppu, noilta ohjelmistosuunnittelijoilta. Sillä on saatu koukutettua miljoonat ja miljoonat ihmiset.
Vähän eri tason juttu kuin sen pohtiminen, kuka ampui JR:n.
Mihin muuten ihmisten olisi pitänyt ehtiä? En minä ainakaan huomannut että isovanhempani olisi erityisesti kiirehtineet minnekään. Ne vain eli siinä hetkessä ja oli hyvin tyytyväisiä eloonsa.
Jos elämä on liian "helppoa" älylaitteineen ja someineen niin silloin ihminen itseasiassa helposti masentuu tai passivoituu kun minkään eteen ei tarvitse itse ponnistella tai kaikki hoituu parilla klikkauksella kuin manulle illallinen. Tuo ei ole kovinkaan luonnollinen olotila ihmiselle pitkällä aikavälillä. Kyllä ainakin itse koen tyydytystä kun itse suoritan jonkun asian vaikka se saattaisi alkuun tuntua ponnistelulta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 80-luvun lapsi. Ihan hyvästä perheestä, mutta kyllä me lapset oltiin aika omillamme. Ulkoilut hoidettiin itse, samoin sosiaaliset suhteet pl. synttärit. Koulussa isäni ei käynyt kertaakaan, äitikin vain muutaman kerran juttelemassa. (Vertaan siis itseeni, kun koululla on vanhempainillat, Hopsit, myyjäiset ja muut rahankeruut, Kodin ja koulun päivä, Itsenäisyyspäivän tanssit jne.).
Ruoka oli aika simppeliä. Siihen ei sillä tavalla panostettu. Harrastukset onnistui, jos itse hoidimme kaiken paitsi rahapuolen. Kukaan ei kuskannut mihinkään.
Tunnistan tuon, mistä kirjoitat. Sen voisi tulkita vaikka niin, että kaiken taso oli jollain tavalla matalampi: vähempi riitti. Paitsi esimerkiksi vaatteet, elektroniikka ja huonekalut olivat laadukkaampia ja hinnakkaampia. Ne olivat arvokkaita sanan joka merkityksessä, ainakin arvokkaampia kuin valtaosa nykyisin markkinoilla olevista tuotteista. Ehkä myös ruoka oli laadukkaampaa: vaikka ainesosat olivat simppeleitä (ja reseptitkin varmaan), silloin ei syöty niin paljoa lisäaineita (tai vaikkapa glukoosi-fruktoosisiirappia). Siltä osin myös ruoasta on tullut huonolaatuisempaa. Nyt on monipuolisuutta, mutta ihminen esim. syö enemmän kun on enemmän vaihtoehtoja tarjolla. Seurauksin, jotka näkyvät katukuvassa. Ihmisillä myös kaapit tursuavat halpoja vaatteita, kun niitä on helppoa ostaa.
Toisin sanoen, tiettyjen asioiden taso on nyt noussut (esim. lasten kasvatus + muu vaatimustason nousu esim. työelämässä) mutta hyvin monien asioiden taso on radikaalisti laskenut.
Herää kysymys, onko kaikki tuo muutos ollut oikeanlaista ja oikeansuuntaista. Tarvittaisiinko jonkunlainen korjausliike? Varmasti tarvittaisiin, mutta millä eri tasoilla, kenen toimesta ja mihin suuntaan?
Isovanhemmat katsoi lasten perään tai sitten kukaan ei katsonut. Lasten elämiin ei otettu osaa. Ei mulla edes 80-luvulla. Yksin olin koulujuttujen kanssa, harrastuksiin ei kuskattu, mihinkään ei kuskattu, missään ei autettu.