Näin naiset käyttävät väkivaltaa parisuhteessa

Miehiä pahoinpidellään tuoreen tutkimuksen mukaan yhtä paljon parisuhteessa kuin naisia. Iltalehden foorumilla lukijat kertovat naisten käyttämästä väkivallasta.



Joka kuudes mies on kokenut nykyisessä suhteessaan puolison väkivaltaa tai uhkailua, kerrottiin viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa. Tutkimukseen osallistuneilla naisilla osuus oli samaa luokkaa.



Uutisoinnin yhteydessä Iltalehti kysyi lukijoiltaan, ovatko he olleet väkivaltaisia kumppaniaan kohtaan. Tulos on hätkähdyttävä: joka kolmas reilusta 2000 äänestäjästä myöntää käyttäneensä parisuhteessa väkivaltaa.



Keskustelu on käynyt kiivaana Iltalehden foorumilla. Siellä pääasiallisena aiheena on ollut naisten väkivaltaisuus. Näin lukijat kertovat.



"Puolustauduin fyysisyydellä"



Tästä ei puusta pääse pitkälle. Miehet osaa olla väkivaltaisia ja naiset myös. Itsekin koin naisen fyysisen väkivallan, johon piti puolustaa fyysisyydellä, muuten ois kolahtanut vohvelirauta kupoliin.



Ei nimimerkkiä



Nuoren miehen vaikea suhde



En olisi voinut koskaan kuvitella, että minä, 17-vuotias nuori mies, kokisin joskus niin valtavan pahaa oloa tyttöystäväni takia. Hän suuttui niin pienistä asioista, minun piti ruveta jo miettimään mitä sanon, etten suututa hänen mieltään. Tilanteissa, jossa olin oikeassa, ja hän väärässä, yritti hän aina kääntää asiaa minun syyksi, jotta voisi syytellä lisää. Valitkaa kumppaninne tarkoin, tutkikaa tarjontaa, seuratkaa luonnetta ja muistakaa, teidän ei tarvitse kokea sitä, mitä minä koin. Teidän ei tarvitse jäädä kuuntelemaan sitä, mitä et ole ansainnut.



Varovainen kulkija



Ammattiapu sai raivon vain yltymään



Hyvä, että asioista puhutaan, vaikka kai tämänkin naisjärjestöt yms. yrittää vääntää joksikin muuksi, esim. naisten itsepuolustukseksi tai niin, että verbaalisesti vähemmän lahjakkaat miehet kokevat naisten "paremmuuden" ahdistavana ja henkisenä väkivaltana.



Läksin itse maailmalle suhteesta, jossa suomalainen akateeminen nainen harjoitti järjestelmällistä henkistä väkivaltaa aikansa. Ammattiapua haettiin, ja siitä raivo vain yltyi, joten pillit pussiin. Maailmanpyörimisestä lähtien tässä suhteessa ja äänen koko elämässään kaikki paha, huono ja pettymys oli puolison, miehen syytä. Hänen ainoa virheensä oli, että jostain kumman syystä oli tämmöisen miehen joskus valinnut...



Nyt kun on pari kuukautta hoitanut yksin asioitaan, on aivan eri ääni kellossa: on valtava yllätys kuinka paljon olikaan asioita, joista rinsessan ei ole lainkaan tarvinnut huolehtia, kaikkea olisi edelleen kiva olla ja saada, mutta kun ei enää onnistu. Maailmalla on jo ehtinyt nähdä paljon parempaa ;)



Väkivallaton mies



Ex-puoliso yrittää edelleen hallita pelolla



Sanon omasta kokemuksestani että veitsen kanssa päällekäyvää naispuolista puolisoa pakeneminen tai lyöntien ja potkimisen kestäminen, kasvojen raapiminen ja kuristaminen, puhumattakaan vuosia jatkuneesta nujertamisesta ja henkisestä väkivallasta ei ole yhtään vähemmän sattuvaa tai traumatisoivaa vaikka tekijä on nainen, entinen puolisoni.



Hänelle se, että minä en lyö vaan usein itkin ja pakenin, oli voitto. Ja voin kertoa, että tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä avun hakeminen oli ison kynnyksen takana.



Onneksi tein sen, joskin väkivalta minua ja lastani kohtaan on jatkunut myös sen jälkeen.



Hän haluaa edelleenkin hallita minua pelolla ja epävarmuudella. Yhteinen lapsemme on hänen valttikorttinsa siinä. Poliisiakin on tarvittu. Sosiaalitoimen naistensuojelu, jonka ovessa lukee kai lastensuojelu, lähinnä selittelee pois äidin väkivaltaa - sen sijaan että tekisi sille jotakin. Uskomatonta touhua!



Ei ole kivaa kun kapuaa portaita kotiin ja aina on pelko siitä mistä hän hyökkää. Tai kun kuulet riitelyä jostain asunnosta vanha ahdistus palaa mieleen ja katsot ympärillesi joko pian jostain tulee nyrkki tai veitsi.



Ei nimimerkkiä



"Olen väkivallan tekijä - nainen"



Olen väkivallan tekijä - nainen. Harjoitan sekä fyysistä, että henkistä väkivaltaa. Kärsin raivokohtauksistani, minua harmittaa tilanteeni. Väkivaltainen käytökseni juuret ovat ilmeisesti lapsuuden kasvatuksessani. Minua on kuritettu aina fyysisesti ja opin pienestä pitäen vastaamaan iskuihin iskuilla. En osaa käsitellä tunteitani muuten ja käytökseni on hirveää super kiltille ja maailman parhaimmalle miehelle.



Mieheni yrittää rauhoitella minua, mutta usein tilanne päättyy miehen vetäytymiseen ja hänen itkuihin käytökseni takia. En tiedä mitä tekisin, olen pieneltä paikkakunnalta ja nuori nainen.



*tekijä*



Haluan kertoa oman kokemukseni naisena. Olen ollut useammassa pitkässä parisuhteessa, mutta yhdessä niistä kun tulin petetyksi useasti, niin käyttäydyin väkivaltaisesti miestäni kohtaan. Näin jälkeenpäin ymmärrän että olisi pitänyt vain lopettaa suhde heti, kun hänen jatkuva pettämisensä tuli ilmi, mutta minä valitettavasti suutuin ja käyttäydyin väkivaltaisesti miestä kohtaan. Lopulta kuitenkin onnistuin lähtemään suhteesta, koska vaikka hän pyysi anteeksi ja lupasi muuttaa tapojaan, niin jonkin ajan kuluttua hän vain jatkoi pettämistä. En hyväksy väkivaltaa missään muodossa, joten kadun sitä, että en päättänyt suhdetta heti, kun sain selville hänen touhunsa ja tiesin etten sellaista voi hyväksyä.



Ei nimimerkkiä



"En ymmärrä vastakkainasettelua"



En ymmärrä miksi kaikista asioista pitää tehdä vastakkainasettelu miehen ja naisen välille. Jos mies kokee väkivaltaa naisen taholta, se ei mitenkään mitätöi naisen kokemaa väkivaltaa miehen taholta. Ja sama toisinpäin. Jos on kokenut väkivaltaa, luulisi että pystyisi tuntemaan empatiaa saman kokenutta kohtaan, oli kyseessä mies tai nainen.



Henkisen väkivallan määrittely on vaikeaa. Ja sen toteaminen kuka sitä käyttää vielä hankalampaa. On aina sana sanaa vastaa ja molemmat sukupuolet osaavat mustamaalata ja valehdella, mutta myös puhua totta. Uskon kyllä että miehen on huomattavasti vaikeampaa tulla kuulluksi, uskotuksi ja autetuksi, kuin naisen. Vallitsevien normien mukaan miesten on myös vaikeampaa hakea apua.



Ei nimimerkkiä



Fyysinen väkivaltakin jättää muitakin jälkiä, kuin näkyviä. Se, että silmä ei olekaan enää musta, ei tarkoita sitä että sen väkivallanteko olisi kadonnut muistista ilman mitään traumoja. Fyysiseen tekoon liittyy aina myös psyykkinen trauma. Fyysisen ja henkisen väkivallan aiheuttamista psyykkisistä traumoista voi kyllä toipua, vaikka kumpikin alistaa ja mitätöi ihmistä.



Ero henkiseen on ehkä lähinnä vaan siinä, että fyysinen näkyy muille selvemmin. Mä kyllä sanoisin, että kyllä naiset käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa, siinä missä miehetkin käyttävät kumpiakin. Ei miehet ole mitenkään sivussa henkisen väkivallan käytöstä.



lytty



http://www.iltalehti.fi/perhe/2010120212798351_pr.shtml