Todellinen onnellisuus löytyy, kun on kiitollinen siitä mitä jo on.
Pitkään halusin aina vain uutta ja parempaa. Uusia tavoitteita, tavaroita ja projekteja piti olla kokoajan. Eivät ne kuitenkaan helpottaneet sisäistä tyytymättömyyttäni kuin hetkeksi. Nyt olen vuosien jälkeen siinä pisteessä, että osaan olla onnellinen ihan vain jo siitä, että saan perustarpeeni tyydytettyä. Ei ole nälkä, jano tai kylmä, tai muuten epämukava olo. Minulla on pehmeä sänky ja lämmin koti. Olen ymmärtänyt, että minulla on jo kaikki, mitä elämässä tarvitsee. En kaipaa rikkauksia tai ylellistä elämää, tai koe tyytymättömyyttä siitä että elämä on jokseenkin vaatimatonta.
Kommentit (49)
Mitä jos joku uhkaa tai jopa tulee ottamaan sinulta pois sen, mitä sinulla jo on? Mitäs siihen sanot?
On turhaa haalia omaisuutta enemmän kuin pystyy käyttämään. Ihminen pystyy istumaan kerallaan vain yhdellä tuolilla.
Vierailija kirjoitti:
On turhaa haalia omaisuutta enemmän kuin pystyy käyttämään. Ihminen pystyy istumaan kerallaan vain yhdellä tuolilla.
No mitä jos joku haluaa sahata siitä sun rakkaasta tuolista pari jalkaa pois?
Varmaan aika moni suomalainen jakaa nyt fiilikset, että meillä on ollut ihan hyvä maa, vaikkei tämä mikään Switzerlandia olekaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On turhaa haalia omaisuutta enemmän kuin pystyy käyttämään. Ihminen pystyy istumaan kerallaan vain yhdellä tuolilla.
No mitä jos joku haluaa sahata siitä sun rakkaasta tuolista pari jalkaa pois?
Varmaan aika moni suomalainen jakaa nyt fiilikset, että meillä on ollut ihan hyvä maa, vaikkei tämä mikään Switzerlandia olekaan?
Ainakin minulla on jonkinlainen huoli päällä ei siitä ettei nyt olisi hyvin, vaan tulevaisuudesta.
Noinhan se menee. Olen köyhä ja elämän pieniin iloihin kuuluu ne hetket, jolloin jossain on tarjolla ilmaista kahvia tai löydän lempileipääni punalaputettuna -50% alennuksella. :)
Hyvä sille joka on elänyt kultalusikka perseessä.
Voi teitä uusio-onnellisia pölvästejä.
Olen raihnainen ja yksinäinen pitkäaikaistyötön ja omalta osaltani väitän, että vain riittävä raha tuo onnellisuutta. Ilman rahaa elämä on loppumatonta huolestuneisuutta ja pennosten laskemista. Kaikessa on ajatuksena raha ja sen riittämättömyys. Kaikkein turvattomin ihminen on se, jolla ei ole rahaa, omia välineitä tai auttajia päästä kriisitilannetta karkuun välittömästi. Rahalla saa tätä kaikkea, ja muuten on pelkkä rasite myös itselleen.
Jotkut höynät selittelevät pikkulinnun laulelun kuuntelemisen ja auringonlaskun katselemisen autuudesta, mutta useimmiten heillä on kaikenlaista muutakin kivaa tekemässä sen rauhassa istuskelemisen ja pohdiskelemisen mahdolliseksi.
Ärsyttää koko kiitollisuus sanakin jo. Haisee uskisten löpinöiltä ja keksittiin käyttöön muutama vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää koko kiitollisuus sanakin jo. Haisee uskisten löpinöiltä ja keksittiin käyttöön muutama vuosi sitten.
Toinen haiseva sana on "armo" ja kolmas on "lempeys". Etenkin silloin, kun käsketään olla itselle armollinen ja lempeä. Pelkkää sanahelinää.
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se menee. Olen köyhä ja elämän pieniin iloihin kuuluu ne hetket, jolloin jossain on tarjolla ilmaista kahvia tai löydän lempileipääni punalaputettuna -50% alennuksella. :)
Minä suosin 60 prosentin alea iltaisin...
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku uhkaa tai jopa tulee ottamaan sinulta pois sen, mitä sinulla jo on? Mitäs siihen sanot?
Ei se takaa sinulle onnea ja kiitollisuutta jos noin toimit.. etsi oma onnesi..
Kyllä raha tuo onnen! On joo lämmin kämppä ja sänky mutta kyllä ahdistaa, masentaa, sressaa jatkuva huoli rahasta kun elää kädestä suuhun ja rahat ei vaan riitä! Ei paljoo linnun laulut, ulkoilut yms auta kun stressaa miten taas saisi laskut maksettua. Ankeeta on, en tunne mitään kiitollisuutta.
Sekin on vain yhden tietyn ikäkauden kestävä, vaihdevuosien jälkeen ei koe enää kiitollisuutta.
Ai pankkilainastako pitäisi myös olla kiitollinen
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä uusio-onnellisia pölvästejä.
Olen raihnainen ja yksinäinen pitkäaikaistyötön ja omalta osaltani väitän, että vain riittävä raha tuo onnellisuutta. Ilman rahaa elämä on loppumatonta huolestuneisuutta ja pennosten laskemista. Kaikessa on ajatuksena raha ja sen riittämättömyys. Kaikkein turvattomin ihminen on se, jolla ei ole rahaa, omia välineitä tai auttajia päästä kriisitilannetta karkuun välittömästi. Rahalla saa tätä kaikkea, ja muuten on pelkkä rasite myös itselleen.
Jotkut höynät selittelevät pikkulinnun laulelun kuuntelemisen ja auringonlaskun katselemisen autuudesta, mutta useimmiten heillä on kaikenlaista muutakin kivaa tekemässä sen rauhassa istuskelemisen ja pohdiskelemisen mahdolliseksi.
OLEN SAMAA MIELTÄ KANSSASI.
Ei tietenkään voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, jos on jatkuva stressi rahasta. Tiedän kyllä itsekin mitä se on, olen myös hyvin pienituloinen. Tällä hetkellä rahat riittävät kun pääsin hetkeksi töihin. Pienituloisuus onkin pakottanut tavallaan olemaan kiitollinen vähästä. Tällä tarkoitin lähinnä että kun ne perusasiat ovat kunnossa, niin ei tarvitse jatkuvasti tavoitella kaikkea uutta ja parempaa. Ei kai kukaan mene sillan alla asuvalle kodittomallekkaan sanomaan että ole kiitollinen tästä. -ap
Korona rauhoitti elämää. Turha juosta lujaa kun voi kävellä hiljaa.
Kenelle sinä olet kiitollinen, siis kenelle osoitat kiitoksesi?
Parempi olisi sanoa olevansa tyytyväinen, niin ei tulisi tuota outoa uskontavibaa sotkettua tähän.
Onhan se tietysti niin, mutta ei sitä onnea myöskään uusi taulutv tai auto vähennä. Niistäkin voi sitten olla kiitollinen.