Todellinen onnellisuus löytyy, kun on kiitollinen siitä mitä jo on.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, jos on jatkuva stressi rahasta. Tiedän kyllä itsekin mitä se on, olen myös hyvin pienituloinen. Tällä hetkellä rahat riittävät kun pääsin hetkeksi töihin. Pienituloisuus onkin pakottanut tavallaan olemaan kiitollinen vähästä. Tällä tarkoitin lähinnä että kun ne perusasiat ovat kunnossa, niin ei tarvitse jatkuvasti tavoitella kaikkea uutta ja parempaa. Ei kai kukaan mene sillan alla asuvalle kodittomallekkaan sanomaan että ole kiitollinen tästä. -ap

Jollet yleistäisi otsikossa, vaan olisit kertonut vain itsestäsi, kukaan ei olisi ollut eri mieltä. Monen niskakarvat kuitenkin nousevat pystyyn, kun tullaan kertomaan paikkaansapitämättömiä yleispätevyyksiä.

Ei oo työtä,perhettä,kotia, haaveita, niin mitä tässä pitäs olla nyt onnellinen ?

Tämä koskee muutakin kuin rahaa. Hyväksy itsesi, hyväksy lapsesi sellaisina kuin he ovat. Ole iloinen työstäsi, jos on työtä. Ole iloinen vapaa-ajasta, jos on sitä yms.

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä uusio-onnellisia pölvästejä.

Olen raihnainen ja yksinäinen pitkäaikaistyötön ja omalta osaltani väitän, että vain riittävä raha tuo onnellisuutta. Ilman rahaa elämä on loppumatonta huolestuneisuutta ja pennosten laskemista. Kaikessa on ajatuksena raha ja sen riittämättömyys. Kaikkein turvattomin ihminen on se, jolla ei ole rahaa, omia välineitä tai auttajia päästä kriisitilannetta karkuun välittömästi. Rahalla saa tätä kaikkea, ja muuten on pelkkä rasite myös itselleen.

Jotkut höynät selittelevät pikkulinnun laulelun kuuntelemisen ja auringonlaskun katselemisen autuudesta, mutta useimmiten heillä on kaikenlaista muutakin kivaa tekemässä sen rauhassa istuskelemisen ja pohdiskelemisen mahdolliseksi.

Olen itsekin pitkäaikaistyötön, mutten koe itseäni raihnaiseksi tai yksinäiseksi - sillä viihdyn yksin, ja vielä toistaiseksi omat jalat kantavat. Kuukausibudjettini on aika tarkalleen 1000 euroa, josta maksan ylihintaisen, yli 600 euron vuokran + laskut, ja nopealla matematiikalla voinee päätellä, ettei siitä paljoa ns. "ylimääräistä" jää.

Ja silti nautin linnunlaulusta ja auringonlaskuista. Ennen lumentuloa yhden päiväni kohokohta oli, kun kauppareissulta kotiin kävellessäni polun yli viipotti jokin pieni jyrsijä tuhatta ja sataa. Siis suoraan minun edestäni! Hyvä ettei alle jäänyt. Koko loppuillan hymyilytti kun mietin sitä pikkukaveria.

Aina ei rahat riitä ja yllättävien menojen osuessa kohdalle olen ollut päiväkausiakin syömättä, mutta silti linssit joiden läpi maailmaa katselen ovat näinkin vaaleanpunaiset. Ehkä sitten "riittävä raha" juuri minulle onkin = katto pään päällä ja toimiva nettiyhteys.

Oleellista on, että perusasiat ovat kunnossa. Ihminen pärjää aika vähällä. Katto pään päälle, ruokaa vatsaa, sään mukaiset vaatteet ja jos sairastuu, tarvittavat hoidot ja lääkkeet. Jos näistä ei tarvitse huolehtia, elämä on jo varsin mukavaa. Valitettavan moni joutuu nykyisin olemaan huolissaan. Miettimään, miten hintojen noustessa rahat riittävät vuokraan. Tai kaupassa joutuu jättämään ruuat ostamatta ja on mentävä leipäjonoon. Lääkäriin ei pääse eikä yksityiselle ole varaa. Kengätkin ovat rikki eikä kirpputoriltakaan löydy budjettiin sopivan hintaisia kenkiä. 

Joillekin onnellisuus tarkoittaa eri asioita. 

Allekirjoitan tämän. Toki se on helppoa nyt kun suurimmat unelmat on saanut toteutettua mutta toisaalta on luopunut myös paljosta turhasta. 

Ja allekirjoitan myös toisessa viestissä mainitusta stressistä rahan suhteen. Kun siitä pääsee - tavalla tai toisella - eroon elämä muuttuu paremmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä uusio-onnellisia pölvästejä.

Olen raihnainen ja yksinäinen pitkäaikaistyötön ja omalta osaltani väitän, että vain riittävä raha tuo onnellisuutta. Ilman rahaa elämä on loppumatonta huolestuneisuutta ja pennosten laskemista. Kaikessa on ajatuksena raha ja sen riittämättömyys. Kaikkein turvattomin ihminen on se, jolla ei ole rahaa, omia välineitä tai auttajia päästä kriisitilannetta karkuun välittömästi. Rahalla saa tätä kaikkea, ja muuten on pelkkä rasite myös itselleen.

Jotkut höynät selittelevät pikkulinnun laulelun kuuntelemisen ja auringonlaskun katselemisen autuudesta, mutta useimmiten heillä on kaikenlaista muutakin kivaa tekemässä sen rauhassa istuskelemisen ja pohdiskelemisen mahdolliseksi.

Olen itsekin pitkäaikaistyötön, mutten koe itseäni raihnaiseksi tai yksinäiseksi - sillä viihdyn yksin, ja vielä toistaisek

Niinpä. Minä puolestani koen itseni raihnaiseksi sen vuoksi, että en pysty kävelemään, istumaan tai seisomaan kovin pitkää aikaa, joskus pari minuuttiakin on liikaa. Olen aina viihtynyt yksikseni, jo vuosikymmeniä, mutta kammottava yksinäisyydentunne käy päälle silloin, kun haluaisi ihmisen seuraa, muttei sitä saa, vaan ymmärtää, että ketään ei ole, eikä kukaan välitä. Ja on aika onnetonta silloinkin, kun tarvitsisi apua, muttei sitä saa muuten kuin rahalla, jota siis ei ole.

Sinä olet onnellinen siitä, mitä sinulla on, ja se on ihan OK. Sitten ei ole OK, jos ryhdyt opettamaan muille, mikä heidät tekisi onnellisiksi.

                   mukavampaa itkeä omassa  jaguaarissa kuin spårassa

                              joo kuhan asiat on riittävän hyvin ja pari frendii

Kerronpa vaan sen ikävän tosiasian, että jatkuvissa vastoinkäymisissä ei vaan jaksa enää iloita yhtään mistään.

Pahinta on jos toivo herää hetkeksi. Nyt jokin asia onnistuu, viimein pääsen elämässä eteenpäin. Ja sitten sekin epäonnistuu. 

Sanotaanko vaikka näin, että meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä ja se on pelattava niillä korteilla mitkä on jaettu. Tiettyyn pisteeseen saakka, omien resurssien mukaan, on hyvä tavoitella parempaa ja parempaa, mutta jossain vaiheessa on ihan tarpeellista pysähtyä miettimään, että mitkä asiat on itsellä hyvin. Mihin voin vielä vaikuttaa ja mitkä puutteet täytyy vaan hyväksyä, koska niille ei voi mitään. Kun ihminen on sinut itsensä ja asioiden kanssa, niin pystyy olemaan onnellinen vähemmästäkin. Muuten koko elämä on pelkkää hampaiden narskuttelua asioista, joille ei mitään voi.

Yksin. Ei toivoa tulevaisuudesta. Paska menneisyys. Just. Oon erittäin onnellinen....

Ps. Toi oli puhdasta sarkasmia (mikäli palstapelle jäi ihmettelemään)

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa vaan sen ikävän tosiasian, että jatkuvissa vastoinkäymisissä ei vaan jaksa enää iloita yhtään mistään.

Pahinta on jos toivo herää hetkeksi. Nyt jokin asia onnistuu, viimein pääsen elämässä eteenpäin. Ja sitten sekin epäonnistuu. 

Toi toinen kappale tosiaan koettu moneen kertaan. Hetken (hyvin lyhyen sellaisen) tuntuu, että on vielä mahdollisuus. Sitten se (kuin itsestään) lipeää käsistä ja tajuaa, että ei sitä mahdollisuutta koskaan ollutkaan.

Siis huomasitteko, että aloituksessa mainittiin, että on onnellinen KUN SAA PERUSTARPEET TYYDYTETTYÄ. "Ei ole nälkä, jano tai kylmä, tai muuten epämukava olo. Minulla on pehmeä sänky ja lämmin koti." 

Turha suuttua että mitä helvettiä pitääkö muka nyt olla onnellinen kun ei tule toimeen ja on sairas ja kipeä. 

Ap nimenomaan sanoi, ettei koe enää tarvitsevansa lisää materiaa, uusia tavoitteita, uusia projekteja, kun perusasiat ovat kunnossa. Että siitä on onnellinen. 

Mä ymmärrän ap:tä. Onnellinen voi olla ilman TURHAA jatkuvaa paremman tavoittelua. On surullista jos aina pitäisi olla paremmin ja paremmin, eikä mikään riitä. Ja nyt puhutaan niistä, jotka tulevat toimeen, eivät ole sairaita eivätkä koe suuria vastaoinkäymisiä.

Kannattaa miettiä, mihin elämäänsä vertaa. Moni ihminen maailmassa haaveilee siitäkin vaatimattomasta elämästä, jota itse elän. Kun vaan sais olla rauhassa ja elää turvattua, tavallista pientä elämää.

Kiitollisuus täytyy olla aitoa, se on sisäistä ja heijastuu koko olemuksessa sekä käytöksessä kaikin puolin. Mantrojen hokeminen ei auta ja kiitollinen täytyy olla myös vastoinkäymisistä jotka opettavat, ole kiitollinen kaikesta elämässäsi aidosti. 

Olen kiitollinen mitä mulla on jo, mutta niin saamarin ahdistunut koko ajan ja peloissani, joten ei se hyväksyminen, että nämä on riittävästi silti ole onnellisuuden tae. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietysti niin, mutta ei sitä onnea myöskään uusi taulutv tai auto vähennä. Niistäkin voi sitten olla kiitollinen.

Riippuu ihan siitä kuinka paljon onnellisuusalueelta pitää poistua saavuttaakseen ne.

Niin no ei ne miljonääritkään hypi tauotta riemusta.

Aamen