Miten sovittaa ruokaostokset, kun toinen on pihi ja toinen tykkää kalliimmasta?
Itse tykkään, että jääkaapissa on paljon kaikenlaista, jogurttia, leikkeleitä, juustoja, kasviksia, mehua ja niin edelleen. Kumppani taas on pihi, ruoka on hyvin yksinkertaista, lihakastiketta ja perunaa, pyttipannua ja keittoja, välipalana ruisleipää ja omenaa tai mikä hedelmä nyt milloinkin halpaa on. Miten tällaisen yhtälön saa toimimaan? Sanomista on jo tullut "kalliista" ruoasta, mutta en halua tinkiä siitä. Lapsuudessa koin puutetta tarpeeksi.
Kommentit (81)
Molemmat tekee eri ruuan itselleen.
Exän kanssa ostettiin erikseen omat sapuskat. Typerältä tuntuu maksaa pariakymppiä jostain lohen palasesta jos nälkä siirtyy samalla tavoin vaikka euron lihapullapussilla.
Jakakaa jääkaapin hyllyt kuten kämppikset tekevät. Kumpikin ostaa omat ruokansa ja syö vain ostamiaan ruokia.
Tai sitten löydätte jonkin yhteisen tavan.
Omalla rahalla saa ostaa mitä haluaa, kunhan huolehtii omista ja lastensa kuluista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että puute tulee helpommin jos kaikkeen paitsi säästöön pistää rahaa.
Meillä on vähän näin. Itse tykkään paremmasta ja kalliimmasta, mies on pihi ja syö mitä vaan ja halvalla. Eli sujuu oikein hyvin =). Hänelle halvempaa, minulle kalliimpaa. Koska teen itse ruokaostokset (yhteisistä rahoistamme), ei miestä kiinnosta ostoskassien sisältö, eikä hän osaa sillä silmällä jääkaappiakaan katsella. Ongelma on vielä se, että mies on myös suolisto-ongelmainen ja oikeastaan voi syödä vain niitä muutamia harvoja halpoja ruokia. Puuroa, näkkäriä, hedelmiä, rahkaa, raejuustoa, kanaleikkelettä... tuollaista. Meillä vain minä syön esim. juustoja, pähkinöitä, kahvileipää, oivariinia. Varsinainen päiväruoka valmistetaan miehen kestämistä tuotteista.
Meillä on ollut vähän sama ongelma. Olen itse aika hyväpalkkaisessa työssä ja puoliso on opiskelija, joka tekee satunnaisesti keikkatyötä. Ollaan ratkaistu tämä niin, että kotona meillä on nistipataa ym. halpaa ruokaa tai käydään unicafessa. Työkavereiden ja kavereiden kanssa käydään sitten paremmissa ravintoloissa.
Siis laitatko toisen ostamaan sun ruuat vai mikä tässä on ongelma?
Aikuiset saa syödä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa. Tuleeko sulla edes syötyä tuota "kaikenlaista"?
En mäkään alkaisi toisen juustoja ja mehuja kustantamaan kun en itse niitä käytä ja sulle ei varmaan mikään Pirkka kelpaa.
Tommosesta yhteiselosta ei tule pitemmän päälle mitään.
Kitupiikin kanssa jo yhteinen matka on kärsimystä. Saati yhteinen elämä. Tuskin teilläkään ruoka on ainut valituksen aihe.
Meillä minä olen pihi, mies herkuttelija.
Yhteisistä rahoista ostamme perheen perusruuan. Mies ostaa omilla rahoillaan esim. herkkujuustonsa ja keksinsä. Reiluuden nimissä en miehen ostamia herkkuruokia syö, vaikka tiedän, että se olisi hänelle ok.
Tosin en nyt niin pihi ole, että pitäisin lohta turhana ruokana...
Jos kaikki tulee kuitenkin syötyä, niin ei tuosta isoa ongelmaa kannata tehdä. Jos paljon ruokaa menee biojätteeseen, niin se on typerää tuhlausta. Molemmat saa syödä sitä, mistä tykkää. Molemmat maksaa perusjutut ja jos jompikumpi haluaa syödä jotain erityisen kallista, niin hän maksaa niistä enemmän.
Miten lapset tällaisessa perheessä, kumpaa ruokaa he saavat syödä?
Harvalla ihan noin on. Yleensä kummallakin voi olla omat kalliimmat ostokset ja sitten ne vähän halvemmat kuten myös jotain ihan samoja tuotteita mitä käyttää.
Meillä on yhdessä sovittu budjetti ja hövelimpi hoitaa ostokset miten haluaa. Välillä syödään halvemmin ja välillä kalliimmin. Pihi ei kuitenkaan vedä jääkaappia tyhjäksi vaan ottaa leikkeleitä tms kohtuudella joten siinä mielessä tämä toimii meillä. Jos se pihi olisi lisäksi ahne, niin saisi hoitaa omat ruokansa.
Jos jompikumpi syö selvästi kalliimpaa tai halvempaa niin ehkä voisi erotella, kuten esim ostaisi aina lounaan itse omilla rahoilla, eikä syö kotikassasta ostettua lounasta, tällöin ehkä syö pienemmällä summalla kotiruokaa. Mutta monilla kuten meillä, mies syö joku päivä kalliimmalla ja joskus vähemmän. Aikamoista kirjanpitoa pitäisi pitää. Hänellä omat herkkunsa joihin en koske, koska en tykkää. Omiin herkkuihin hän koskee, jollen ole ehtinyt syödä niitä ensin, koska tykkää myös niistä, toki ostan niitä vähön useammin kun hän. Sitten on yhteisiä herkkuja.
Voih anna mä arvaan. Miehen puolella olevien mielestä nainen syö perheen perikatoon, jos joskus vähän enemmän pistää herkkuihin. Eihän se niin voi olla missään nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Tommosesta yhteiselosta ei tule pitemmän päälle mitään.
Kitupiikin kanssa jo yhteinen matka on kärsimystä. Saati yhteinen elämä. Tuskin teilläkään ruoka on ainut valituksen aihe.
Näin on. Rahasta tulee satavarmasti myös muissa asioissa riitaa, jos edes ruokakassin sisällöstä ei päästä yksimielisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos jompikumpi syö selvästi kalliimpaa tai halvempaa niin ehkä voisi erotella, kuten esim ostaisi aina lounaan itse omilla rahoilla, eikä syö kotikassasta ostettua lounasta, tällöin ehkä syö pienemmällä summalla kotiruokaa. Mutta monilla kuten meillä, mies syö joku päivä kalliimmalla ja joskus vähemmän. Aikamoista kirjanpitoa pitäisi pitää. Hänellä omat herkkunsa joihin en koske, koska en tykkää. Omiin herkkuihin hän koskee, jollen ole ehtinyt syödä niitä ensin, koska tykkää myös niistä, toki ostan niitä vähön useammin kun hän. Sitten on yhteisiä herkkuja.
Voih anna mä arvaan. Miehen puolella olevien mielestä nainen syö perheen perikatoon, jos joskus vähän enemmän pistää herkkuihin. Eihän se niin voi olla missään nimessä.
Järkyttävää säätämistä, eihön kukaan tuollaista arkielämässä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän näin. Itse tykkään paremmasta ja kalliimmasta, mies on pihi ja syö mitä vaan ja halvalla. Eli sujuu oikein hyvin =). Hänelle halvempaa, minulle kalliimpaa. Koska teen itse ruokaostokset (yhteisistä rahoistamme), ei miestä kiinnosta ostoskassien sisältö, eikä hän osaa sillä silmällä jääkaappiakaan katsella. Ongelma on vielä se, että mies on myös suolisto-ongelmainen ja oikeastaan voi syödä vain niitä muutamia harvoja halpoja ruokia. Puuroa, näkkäriä, hedelmiä, rahkaa, raejuustoa, kanaleikkelettä... tuollaista. Meillä vain minä syön esim. juustoja, pähkinöitä, kahvileipää, oivariinia. Varsinainen päiväruoka valmistetaan miehen kestämistä tuotteista.
Tuo nyt kuulostaisi ihanteelliselta, mutta mun mies kyllä osaa katsella jääkaappia sillä silmällä ja marmattaa jostain jogurttipurkeista: "Taas tämmöstä kalliita purtiloita." Aargh!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vähän sama ongelma. Olen itse aika hyväpalkkaisessa työssä ja puoliso on opiskelija, joka tekee satunnaisesti keikkatyötä. Ollaan ratkaistu tämä niin, että kotona meillä on nistipataa ym. halpaa ruokaa tai käydään unicafessa. Työkavereiden ja kavereiden kanssa käydään sitten paremmissa ravintoloissa.
Toivon todella, että viet puolisosi aika ajoin myös niihin parempiin ravintoloihin ja tarjoat ruuan!
Vierailija kirjoitti:
Siis laitatko toisen ostamaan sun ruuat vai mikä tässä on ongelma?
Aikuiset saa syödä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa. Tuleeko sulla edes syötyä tuota "kaikenlaista"?
En mäkään alkaisi toisen juustoja ja mehuja kustantamaan kun en itse niitä käytä ja sulle ei varmaan mikään Pirkka kelpaa.
Lasketaan kuukauden lopuksi ruoka-ostoksiin menneet summat molemmilta yhteen ja jaetaan se ja toinen " hyvittää" toiselle, jos ei mene tasan. Mun ostokset maksaa enemmän aina ja mies maksaa mulle sen osuuden. Ja tässä on ongelma, kun ostan miehen mielestä kaikkea "turhaa", mutta kun tykkään, että jääkaapissa on muutakin kuin eilisiä keitettyjä perunoita ja margariinirasia.
Pirkkaa ostan useinkin, osaan katsoa hintoja ja katsonkin, aina.
Molemmat huolehtii omat raha-asunsa siten onnistuu.
Suuttuisi kyllä, jos omia ostojani omilla rahoillani kyseenalaistettaisiin. Siksi käyn töissä, että ostan mitä haluan.