Miten sovittaa ruokaostokset, kun toinen on pihi ja toinen tykkää kalliimmasta?

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään mennä yhteen pihin kumppanin kanssa. Mielestäni tuossa on jo niin isot erot elämänkatsomuksessa, että koko ajan tulisi vaan riitaa siitä minkälaista elämää eläisimme. Eri asia on sitten tietenkin tilanne, että rahat olisivat oikeasti vähissä ja sen vuoksi pitäisi syödä edullisemmin.

Enkä usko, että tuo jää vaan siihen jääkaapin sisältöön, vaan aina kiisteltäisiin myös esim. kodin sisustuksesta, lomamatkoista ja vapaa-ajan viettoon käytetyistä rahoista.

Lomamatkat on helppo sopia. Minä pihinä metsästän kaikkein parhaimmat tarjoukset lennoista ja hotelleista (taso tosin ollaan sovittu yhdessä). Mies taas maksaa koko lomalla meidän elämisen. Ja kumpikaan ei valita toisen valinnoista. :)

Kertokaapa nyt joku että mitä ne täällä paljon puhutut herkut ovat? Syömme normaalia ruokaa, kumpikaan ei välitä karkeistä, ei jäätelöstä ei leivonnaisista , eikä kai kukaan muutennkaan sellaisia joka päivä syö. Meille herkkua on kaikki ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommosesta yhteiselosta ei tule pitemmän päälle mitään. 

Kitupiikin kanssa jo yhteinen matka on kärsimystä. Saati yhteinen elämä. Tuskin teilläkään ruoka on ainut valituksen aihe.

 

On aina mielenkiintoista huomata miten palstanaisten enemmistön mielipide muuttuu aina sukupuolen mukaan. Jos mies syö parisuhteessa halvemmin, hän on kitupiikki. Jos taas nainen, hän on fiksu ja vastuullinen rahankäyttäjä. 

Paras on tämä puolison syömisiin puuttuminen.Jos nainen puuttuu miehen syömiseen se on hyödyllistä hoivaamista.Jos mies puuttuu naisen syömiseen se on psykopaattista alistamista jolla pyritään viemään naisen itsemääräämisoikeus kun aikuinen kyllä tietää mitä syö ja naisen lihavuuskin on miehen syytä.

Erilliset ruoat. Meillä oli sama juttu ja ainoa keino oli se, että molemmat osti omat ruokansa omilla rahoillaan ja söivät niitä. Minulla ei ole tarvetta tunkea ruokaan viittäsataa euroa kuukaudessa, saan kaiken 150:llä eurolla. Ja näin aloin tekemään. 

Meillä vähän sama, mutta mies on se, joka ostaa minun mielestä turhan kallista. Miksi osta niitä Valion tuorejuustoja kun vieressä halvemmalla Pirkkan samanlaista kilohinnalta edullisempaa? Tai miksi ostaa jääkaapin täytettä koska vain voi?

Mulla ei ole oikeastaan ikinä jääkaapissa kuin ruoka, jota syödään muutama päivä, tummanvihreitä vihanneksia, iso purkki maustamatonta jogurttia ja marjoja pakasteessa. Mies on sellainen, että ostaa kalliimpia juustoja, levitteitä, leikeleitä, pikkupurkkeja jogurttia, makkaroita, leipää muutamaa erilaista ja kalleinta maitoa mitä löytyy. Ja minä ihmettelen, että miksi hän ne osti kun ei kuitenkaan käytä pois. Mua inhottaa toi kaikenpuoleinen resurssien tuhlailu ja sitten koitan kuumeisesti miettiä, että kenelle lahjoitan miehen vanhaksi meneviä tuotteita. Onneksi meillä on opiskelevia ihmisiä lähipiirissä. 

Vierailija kirjoitti:

Tommosesta yhteiselosta ei tule pitemmän päälle mitään. 

Kitupiikin kanssa jo yhteinen matka on kärsimystä. Saati yhteinen elämä. Tuskin teilläkään ruoka on ainut valituksen aihe.

Ex-muijalla ei menny kaaliin etten halua maksella hänen jumalattomia ruokakasseja puoliksi. Itsellä vuorotyö ja ilmainen ruoka, eli aamuvuorossa aamupala ja vuoron loppuun runsas päivällinen. Iltavuorossa tämä päivällinen ja tuhti iltapala. Yövuorossa mitä nyt huvitti syödä ja runsas aamupala. Vapaapäivinä ostin sen mitä söin tai söin jossain ulkona. Jatkuva vinkuminen oli kuinka HÄNEN ruokakulunsa on niin isot ja minä en maksa. Sanoin, että voin kyllä maksaa sen leipäpussin ja päälliset mitä kotona syön. Ja sitten mykkis ja mökötys päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai "kaikenlaista" jääkaappiin ja sitten heität puolet roskiin kun vanhenevat.Välipala? Niitä syö alle kouluikäiset ja vähä-älyiset naiset.

 

No et kyllä antanut kovin korkeaälyistä vaikutelmaa itsestäsi...

Välipaloja tarvitsevat ne jotka luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

Erilliset jääkaakaapit eri osoitteissa on kokemukseni mukaan parhaaksi osoittautunut ratkaisu tähän pulmaan.

Miten kukaan voi pitää yhteistä pankkitiliä? Olisi painajaista.

Siten että sinä ostat omat ruokasi ja mies omansa. Ne ruoat sitten ovat oikeasti teidän omianne, pidät huolen ettei mies kuitenkin sitten napostele niitä sinun kalliimpia ruokiasi milloin milläkin verukkeella.

Miksi järkevä rahankäyttö on sama asia kuin pihiys?

Kun puolisoilla on omat rahat ja omat kulut, ei ole tarvetta keskustella siitä, mitä ostetaan. Tuhlaileva saa ostaa jääkaapin täyteen herkkuja, jotka mätänevät syömättöminä, tarkka rahankäyttäjä ostaa edullista ja syö vain niitä ruokia, joita ostaa itse.

Miksi suomalainen nainen vaatii tasa-arvoa, mutta ei itse suostu olemaan tasa-arvoinen ja maksamaan omia kulujaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi järkevä rahankäyttö on sama asia kuin pihiys?

Kun puolisoilla on omat rahat ja omat kulut, ei ole tarvetta keskustella siitä, mitä ostetaan. Tuhlaileva saa ostaa jääkaapin täyteen herkkuja, jotka mätänevät syömättöminä, tarkka rahankäyttäjä ostaa edullista ja syö vain niitä ruokia, joita ostaa itse.

Miksi suomalainen nainen vaatii tasa-arvoa, mutta ei itse suostu olemaan tasa-arvoinen ja maksamaan omia kulujaan?

Ei ap ole sanonut ettei maksaisi omia kulujaan, vaan että mies russuttaa liian kalliista ruoasta. 

Ja miksi kukaan antaisi herkkujen mädäntyä syömättöminä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi järkevä rahankäyttö on sama asia kuin pihiys?

Kun puolisoilla on omat rahat ja omat kulut, ei ole tarvetta keskustella siitä, mitä ostetaan. Tuhlaileva saa ostaa jääkaapin täyteen herkkuja, jotka mätänevät syömättöminä, tarkka rahankäyttäjä ostaa edullista ja syö vain niitä ruokia, joita ostaa itse.

Miksi suomalainen nainen vaatii tasa-arvoa, mutta ei itse suostu olemaan tasa-arvoinen ja maksamaan omia kulujaan?

 

 

Ei ap ole sanonut ettei maksaisi omia kulujaan, vaan että mies russuttaa liian kalliista ruoasta. 

Ja miksi kukaan antaisi herkkujen mädäntyä syömättöminä?

Kotitaloudet haaskaavat paljon ruokaa ja ap ilmiselvä tapaus kun "kaikenlaista" pitää kaapissa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi järkevä rahankäyttö on sama asia kuin pihiys?

Kun puolisoilla on omat rahat ja omat kulut, ei ole tarvetta keskustella siitä, mitä ostetaan. Tuhlaileva saa ostaa jääkaapin täyteen herkkuja, jotka mätänevät syömättöminä, tarkka rahankäyttäjä ostaa edullista ja syö vain niitä ruokia, joita ostaa itse.

Miksi suomalainen nainen vaatii tasa-arvoa, mutta ei itse suostu olemaan tasa-arvoinen ja maksamaan omia kulujaan?

 

 

Ei ap ole sanonut ettei maksaisi omia kulujaan, vaan että mies russuttaa liian kalliista ruoasta. 

Ja miksi kukaan antaisi herkkujen mädäntyä syömättöminä?

 

 

Kotitaloudet haaskaavat paljon ruokaa ja ap ilmiselvä tapaus kun "kaikenlaista" pitää kaapissa olla.

:D :D

Voi ne kaikenlaiset ruoat syödäkin.

Ja taas tästäkin on tehty miehet-naiset-vastakkainasettelu ihan turhaan. Ihmiset on erilaisia ja kyllähän asioista kitkaa saa syntymään. 

Itse olen sitä säästäväisempää sorttia, käytän rajalliset tuloni mieluummin muihin asioihin kuin herkkuihin. Ruuan haaskaaminen inhottaa, ensin ostetaan kaupasta kalliilla rahalla kaapit täyteen ja sitten muutaman päivän päästä tyhjennetään pilaantuneita roskiin. 

Ei kukaan kuitenkaa suoraan roskiin rahaa syydä niin että kai siitä hamstraamisesta ison ilon saa. 

En tiedä kun en ole koskaan ollut parisuhteessa.

Varmaan vituttais jos kaikki yhteiset rahat menis kalliisiin eineksiin.

Tuttu tilanne. Miehellä on ollut köyhä lapsuus ja se nuukuus on jäänyt päälle. Meillä molemmat ostaa omat murkinansa, ja yhteiset ostot vuoroviikoin kauppalistan mukaan. Kaapissa on omat hyllyt ja yhteinen hylly. 

Lapset kun asui kotona, niin sovittiin mitä tehdään ruuaksi ja se oli arkisin halpaa, viikonloppuisin kalliimpaa. 

Eipä tässä ole tarvinnut kinata. 

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen on parisuhde jossa ostetaan omat ruoat? Sä et saa koskea mun ruokiin enkä mä  sun Huh huh sanon minä. Mielestäni todella lapsellista ja outoa tälläinen. 

Aika tavallinen. Miksi ei voisi olla omia ruokia, jos maku on erilainen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama, mutta mies on se, joka ostaa minun mielestä turhan kallista. Miksi osta niitä Valion tuorejuustoja kun vieressä halvemmalla Pirkkan samanlaista kilohinnalta edullisempaa? Tai miksi ostaa jääkaapin täytettä koska vain voi?

Mulla ei ole oikeastaan ikinä jääkaapissa kuin ruoka, jota syödään muutama päivä, tummanvihreitä vihanneksia, iso purkki maustamatonta jogurttia ja marjoja pakasteessa. Mies on sellainen, että ostaa kalliimpia juustoja, levitteitä, leikeleitä, pikkupurkkeja jogurttia, makkaroita, leipää muutamaa erilaista ja kalleinta maitoa mitä löytyy. Ja minä ihmettelen, että miksi hän ne osti kun ei kuitenkaan käytä pois. Mua inhottaa toi kaikenpuoleinen resurssien tuhlailu ja sitten koitan kuumeisesti miettiä, että kenelle lahjoitan miehen vanhaksi meneviä tuotteita. Onneksi meillä on opiskelevia ihmisiä lähipiirissä. 

Miksi ihmeessä se on sun homma siivota miehen jäljet. Anna sen itse heittää ne ruuat pois. Saattaisi jopa herätä ongelmaan...

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa nyt joku että mitä ne täällä paljon puhutut herkut ovat? Syömme normaalia ruokaa, kumpikaan ei välitä karkeistä, ei jäätelöstä ei leivonnaisista , eikä kai kukaan muutennkaan sellaisia joka päivä syö. Meille herkkua on kaikki ruoka.

Tuskin niillä tarkoitetaan karkkeja, jäätelöitä tai leivonnaisia. Tai jos puhutaan, niin kyse on siitä, että toinen haluaa kallista artesaanijäätelöä, toiselle menee halvin kaupan oma merkki vaniljajäätelöä.

Joku marmattaa siitä, ettei puolisolle kelpaa halpa maustamaton jogurtti isosta purkista, vaan haluaa maustetun pikkupurkin. On myös vähän toista syödä leivän päällä kylmäsavuporoa kuin lauantaimakkaraa. Kinkkuakin on tarjolla monenlaista, maussa ja hinnassa on eroa.

Herkutella voi monella tapaa.