Miten huoltajiesi ammatti vaikutti sinuun?
Oliko vanhempasi lääkäri, poliisi, kosmetologi, rakennusmies tai hoitaja?
Miten tämä vaikutti lapsuuteesi, oletko saanut tiettyjä kysymyksiä, onko sinusta oletettu jotain tai oletko ollut iloinen/surullinen tilanteesta?
Omista vanhemmistani toinen on kampaaja, joten minulta moni kaveri kysyi, että tekeekö hän ilmaiseksi työt minulle (kun olin lapsi/teini).
Hassulta tuntuisi ajatus että ensin pyytäisin rahaa vanhemmilta ja sitten maksaisin heille takaisin. 🤣
Jotkut myös ajattelivat, että parturin taidot kulkee veressä: Leikkaa mulle otsahiukset, kun äitis on kampaaja.
Toki myös yrittäjän elämä heijastui koko lapsuuteen ja nuoruuteen.
Mites muilla?
Kommentit (15)
Kannusti opiskelemaan, koska molemmat olivat matalapalkkaisia duunareita, isä sahalla ja äiti konttoristina.
Anteeksi edellinen (postaus "2" jäi kesken siis vanhempani ovat olleet kannustavia ja toivoneet, että me lapset löydämme omat polkumme ja tiemme. - Äiti olisi toivoinut veljeni aikanaan menevän lukioon, niin tuo rämäpää olisi voinut paremmin kypsyä ja varttua ja vasta sitten päättää, mitä tekee ja minne suuntaa.
Äiti on kasvatustieteitä opiskellut ja kasvatusalalla, isä on yrittäjä joka on aikoinaan jättänyt lukion kesken.
Itse opiskelin sairaanhoitajaksi ja nyt psykologiaa ja olen ollut töissä myös mm. päiväkodeissa ja lastenhoitajana.
Minulle on aina ollut selvää että haluan tehdä töitä ihmisten kanssa ja mielestäni sellainen työ sopii minulle.
Arvostusta, että ei ole miestä ammattiin katsominen. Ja kun sitä rahaa ei ole ollut ylimääräistä silloin lapsena, niin oppinut ensin säästämään sen varmuusvaran ja elämään nuukemmin tilanteen niin vaatiessa.
Eivät varsinaisesti ammatit sinällään vaikuttaneet vaan vuorotyö, jota he tekivät. Toinen teki kahta, toinen kolmea vuoroa. Se tarkoitti, että usein oli jompikumpi vanhemmista kotona keskellä päivää, kun tultiin koulusta. Toisinaan taas piti lähteä jo eka-tokaluokkalaisena yksin aamulla kouluun. Ei ollut ippejä eikä appeja silloin. Parin erehdyksen jälkeen sitä oppi huolehtimaan itsestään. Toisella vanhemmista osui ehkä vuorovuosin myös joululle töitä. Tämä tarkoitti, että myös isä osasi laittaa perusruokaa. Esim. keittää perunoita ja jauhelihakastiketta. Kaikkien isät eivät osanneet.
Äiti on sosiaalityöntekijä, joka oli opiskellut myös esim nuorisotyötä. Se on varmasti näkynyt kasvatuksessa monella tapaa, kun oli aiheeseen paljon perehtynyt. Äiti opetti suvaitsevaisuutta ja empatiaa kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, myös niitä huonompiosaisia. Hän oli myös varsin huolehtivainen, teininä varmasti tiesi mitä luokkakaverit kaupungilla toilasi (pieni kaupunki ja vain muutama sossu, joitten jutulle humalassa törttöilleet teinit joutui), joten ei tosiaan päästänyt epämääräisissä seuroissa liikkumaan.
Isä oli tutkija henkeen ja vereen, häneltä opin kiinnostuksen ja uskon tieteeseen. Hän oli toisaalta tosi paljon pois kotoa työnsä takia joten äiti meidät pääosin kasvatti.
Äiti oli opettaja ja isä ilmavoimien upseeri. Molemmat kannustivat opiskelemaan, mutta minä olin nuorena laiska. Kuin ihmeen kaupalla minusta kuitenkin tuli insinööri ja työelämässä olen pärjännyt paljon paremmin kuin opinnoissa ikinä. Sisko oli ahkerampi ja siitä tuli akateeminen.
SH ope. Jotenkin vanhempi söi energiat, sai rahaa ammatistaan ja oli negaava. Olen edelleen lapsen roolissa keski-ikäisenä. Kuin vankina melkein.
Isä oli metallityöläinen ja isänsä taas kyläseppä. Lähdin muka verenperintönä metallialalle vaikka se ei kiinnostanut minua pätkääkään. Muutaman vuoden jaksoin pajahommia ja vaihdoin keittiöpuolelle.
M 48
Isäni on DI ja äitini lähihoitaja. Olen aina ollut enemmän ns poikatyttö ja minusta tuli DI. Tykkään tekniikasta ja korjaan sujuvasti kodinkoneet. Olen kuitenkin ulkoisesti naisellinen ja töissä kuljen korkkareissa ja hameissa.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on sosiaalityöntekijä, joka oli opiskellut myös esim nuorisotyötä. Se on varmasti näkynyt kasvatuksessa monella tapaa, kun oli aiheeseen paljon perehtynyt. Äiti opetti suvaitsevaisuutta ja empatiaa kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, myös niitä huonompiosaisia. Hän oli myös varsin huolehtivainen, teininä varmasti tiesi mitä luokkakaverit kaupungilla toilasi (pieni kaupunki ja vain muutama sossu, joitten jutulle humalassa törttöilleet teinit joutui), joten ei tosiaan päästänyt epämääräisissä seuroissa liikkumaan.
Isä oli tutkija henkeen ja vereen, häneltä opin kiinnostuksen ja uskon tieteeseen. Hän oli toisaalta tosi paljon pois kotoa työnsä takia joten äiti meidät pääosin kasvatti.
Ja toki siis sain joskus yläkoulussa kuulla joskus siitä että äiti on sossu, joku joskus naureskeli että kävin sit sun äidin puhuttelussa. Akateemisen perheen lapsena pikkukaupungissa koin myös pientä erilaisuutta, kun suuren osan vanhemmat oli raksamiehiä, tehtaalla, maanviljelijöitä, hoitajia, kaupankassoja jne. Tohtori-isä nyt varsinkin poikkesi joukosta, kun ei tehnyt "oikeita töitä" niinkuin muitten isät ja oli aina poissakin.
Vierailija kirjoitti:
Eivät varsinaisesti ammatit sinällään vaikuttaneet vaan vuorotyö, jota he tekivät. Toinen teki kahta, toinen kolmea vuoroa. Se tarkoitti, että usein oli jompikumpi vanhemmista kotona keskellä päivää, kun tultiin koulusta. Toisinaan taas piti lähteä jo eka-tokaluokkalaisena yksin aamulla kouluun. Ei ollut ippejä eikä appeja silloin. Parin erehdyksen jälkeen sitä oppi huolehtimaan itsestään. Toisella vanhemmista osui ehkä vuorovuosin myös joululle töitä. Tämä tarkoitti, että myös isä osasi laittaa perusruokaa. Esim. keittää perunoita ja jauhelihakastiketta. Kaikkien isät eivät osanneet.
Meillä äiti oli ensin kaupassa ja sen jälkeen toimistovirkailija. Isäni oli veturinkuljettaja. Kotoa neuvottiin, että kannattaa opiskella. Ja minä opin, että kannattaa tosiaan opiskella sen verran, ettei joudu tekemään epäsäännöllistä vuorotyötä. Tosin ainakin vielä minun lapsuudessani kaupat olivat sunnuntaisin kiinni ja lauantaina taisi olla auki vain neljään asti. Samoin junaliikenne oli jouluna ja juhannuksena pari vuorokautta pysähdyksissä. Mutta muuten isä oli usein töissä viikonloput, työvuorot alkoivat ja päättyivät keskellä yötä tai mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, joten se rajoitti myös meidän muiden elämää kovasti, kun piti ottaa huomioon, että hän nukkui päivisin. Päätin, että minä en vuorotyötä tule tekemään. Tosin puolison valitsin sitten väärin, yli 20 vuotta olen nyt sitten kuitenkin elänyt vuorotyöläisen aikataulujen mukaan. Lisäksi hän on niin rahanahne, vaikkei meillä siihen tarvetta olisi, että tekee kaikki mahdolliset ylityöt mitä tarjotaan. Silloin vielä menetteli, kun oltiin kaksin, mutta nyt kyllä tuntuu usein, että olen yksinhuoltaja lapsiperheessä, kun mies on usein illat ja viikonloput töissä, se oikeasti ei ole hyvää perhe-elämää.
Onpa kummallista, että oma tekstini on kadonnut :D
Kirjoitin aika pitkän tekstin, joka ilmeisesti katosi kokonaan..
Noh, vanhempani olivat toimitusjohtaja ja keittiö-alan johtaja.
Opin varmasti tietynlaista vastuuntuntoa ,, osaamista yms perintönä.
Äiti oli paljon poissa, stressaantunut, iskä teki kaikki kakut, ja syötiin ravintola-ruokaa joka pv. Tein ruuat 10 vuotiaasta eteenpäin itse, ja opin tekemään ruokaa joskus 5 vuotiaana koska tykkäsin siitä ja olin siinä hyvä. Äitiltä sain aina ylimääräisiä leluja työpaikalta, ja pääsin äidin kautta töihin ja sain hyvää kokemusta myöhemmin.
Tietyllä tapaa en oppinut rahan arvoa, koska rahaa aina oli, ja ei ollut koskaan niin etteikö sitä olisi.
Oma toistaiseksi korkein oppiarvoni on maisteri veljeni on ammattikoulusta valmistunut ja ammattkorkeassa opintonsa aloittanut mutta sittemmin päässyt niin hyvin rahan makuun, että tuskin hän kovin pian tulee palaamaan opintojensa pariin . Vanhempamme ovat tohtori ja diplomi.insinööri.